Remonttihommat pitävät hiljaiseloa. Töissä on kiirettä vielä maaliskuun ajan, sitten ehtii taas alkaa valmistelemaan tulevan kesän kaaosta. Mutta talvi on tietysti hyvää aikaa suunnitella ja haaveilla monenmoisesta nikkaroinnista ja muutoksista -pihan laitosta ja huonekalujen entisöinnistä.

Kovimmilla pakkasilla sisällä(kin) oli välillä melko viileää. Välikamarin ja kaupan puolen lattioista tulee toistaiseksi vielä kylmää niin paljon, etteivät patterit ja uuni tahdo ehtiä kovilla pakkasilla tuottamaan lämmikettä tilalle. Toivottavasti kovimmat pakkaset olisivat jo menneet. Vähällä päästiin tänä talvena. Toisinaan tämän talon kanssa käy jopa idealistillakin mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Mutta eiköhän ensi talvena ole taas jo askeleen verran miellyttävämpää.

Kesää varten aikataulu on sellainen, että kesäloman alkuun mennessä pitäisi saada purettua välikamarin ja kaupan lattia. Ja kesän aikana pitäisi tulla uusi tilalle samaan tapaan kuin tässä toisella puolellakin. Vähän on vielä harkinnassa alapohjan eristemateriaali, mutta muutoin hommassa ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä, johan tuo on kertaalleen harjoiteltu. :) Toissakesän hirsissä ei enää ole nin pitkiä, että niitä riittäisi näihin korjauksiin, joten se on vielä hakusessa, saako jostain vanhoja hirsiä vai pitääkö tehdä uudesta tavarasta. Arvoitus toki myös on kuinka paljon hirsiä edes joutuu vaihtamaan. Todennäköisesti kuitenkin paljon vähemmän kuin edellisellä kierroksella.

Koko taloprojekti saa muissa ihmisissä aikaan aina mielenkiintoisia reaktioita. Kannattaako tuota nyt edes korjata? Ja eikö siinä ole vähän liikaa hommaa naisihmiselle? Ja neliöitäkin melko paljon yksin asua? Miksi ihmeessä...? Monet ihmettelevät ääneen, kohteliaimmat tyytyvät vain pyörittelemään silmiään. Mutta kyse on lähinnä näkemisen eroista. Jos vain näette edes pienen osan siitä mitä minä näen, niin tiedätte miksi.