Tara ja Satu kävivät vuoden ensimmäisissä agilitykisoissa Kuopiossa juoksemassa kolme rataa. Tällä kertaa ei mitään merkittäviä tuloksia tullut, vauhtia oli kuulemma riittänyt -ainakin koiralla. Satu käy nyt Taran kanssa joka toinen viikko Ässä-treenessä. Harmi, että meillä treenimahdollisuudet näin talvella ei ole kovinkaan hyvät. Mutta tästäpä se kisavuosi lähtee taas käyntiin, jatkoa seuraa!

Satu ja Tara kävivät vuoden viimeiset agilitykisat Seinäjoella. Ensimmäiseltä agiradalta useampia virheitä, lopputuloksena 15. Toinen oli hyppyrata, sieltä nolla. :) Sijoitus lähes kuudenkymmenen koiran joukossa 10. Ja vimeiseltä agilityradalta harmittavasti hylky. Ei siis tuplanollaa tälläkään kertaa. Tämän päivän radat ovat myös videolla. Olipa hauska nähdä, että lujaa se menee edelleen. Puomi ja kepit on aina ne heikoimmat lenkit. Kepeillä joutuu varmistelemaan ja puomin alastulo on hidas. Perusvirheet näyttävät olevan samat ohjaajasta huolimatta... Mutta paljon hyvääkin tietysti, 15 rataa on nyt mennyt eikä esimerkiksi yhtään rimanpudotusta.

Tara ja Satu kipaisivat Kuopiossa juoksemassa kolme rataa Hukka-Putken kisoissa. Kotiin tuomisina taas yksi merkintä kilpailukirjaan -tällä kertaa agilityradalta. :) Ensimmäiseltä radalta 5, kielto putkelta. Toiselta agiradalta nollatulos -7,39 ja sijoitus 4! Hyppyradalla oli takkuamista keppien aloituksen kanssa ja sieltä hyl. Tulokset ja sijoitukset paranevat siis kokoajan! Tara ja Satu ovat nyt käyneet myös muutamissa Ässä-treeneissä ja harjoitukset jatkuvat. Joten lisää tuloksiakin varmasti odotettavissa talven aikana.

Tara ja Satu kävivät viikonloppulomalla Kuopiossa. Ensin lauantaina olivat valmennuksessa ja sunnuntaina kisaamassa jopa neljä starttia. Tällä kertaa saatiin jo merkintöjä kilpailukirjaan, ja ihan monikossa! :) Ensin oli ollut kaksi agilityrataa, molemmilta hylätyt radat. Ensimmäisellä oli karannut putkeen. Toisella oli tullut pari kieltoa keppien lopetuksessa. Olivat tehneet onnistuneet kepit ja kipaisseet pois radalta. Ilmeisesti joku toinen este oli ollut keppien lopetuksen lähellä ja aiheuttanut ongelmia. Näitä virheitä tuli myös MM-kisoissa, joten emme ole huolissamme. ;) Agiratojen jälkeen kaksi hyppyrataa, joilta molemmilta nollat!!! Huippu-hienoa!!! Molemmilta radoilta reilut ihanneajan alitukset ja sijoitus molemmilla 6. Tätä myötä kilpailukirjaan rustailtiin tuloksia ja kaksi nollaa ensi kesän SM-kisoja varten on takataskussa.

Tara ja Satu kävivät kartuttamssa kisakokemusta Jväskylässä. Tällä kertaa radoilta heltisi tuloskiakin. :) Ensimmäisellä radalla kompastusta aiheuttivat kiellot putkien takaaleikkauksissa ja siltä radalta 10 (virhe)pistettä ja papukaijamerkki. Toselta radalta vähän epäselvä kielto hypyn takaakierrossa. Satukaan ei ollut varma mikä siinä oli mennyt vikaan. Sieltä siis vitonen. Molemmilla olivat kuitenkin ehtineet kipittää maaliin ihanneajan puitteissa. Ensi sunnuntaina jännitetään Kuopion kisoja. Odotamme, että sama tuloskehitys jatkuu ja saamme seuraaviin treeneihin nollapullia. :)

Enpä muista, että olisin kisoja koskaan näin paljon jännittänyt. ;) Virallisina tuloksena Satulle ja Taralle 3xhyl. Mutta epävirallisena tuloksena hienosti oli kuulemma mennyt. Vain pienet virheet joka radalla. Nämä eivät siis olleet pelkästään niitä kuuluisia "hyviä hyllyjä", vaan kuulemma HIENOJA hyllyjä. ;) Eli yhteiseen treenimäärään suhteutettuna huippuhienosti! Satun omat koirat ovat gööttejä, joten hieman eri asioita joutuu nyt huomioimaan. Harmittavaa, ettei radat ole videolla, olisi ollut mukava nähdä. Seuraavista kisoista vaadimme videomateriaalia. Tara on sikäli mukava agilitykoira, että normaalien shelttien tapaan se ohjautuu erittäin kevyesti sinne mihin näytetään. Ja kolikon kääntöpuolena, ohjaajan pikkuvirheet maksavat yleensä paljon. Onneksemme saamme parivaljakon kisauralle jatkoa, jäämme siis odottelemaan! :) Kiitokset Satulle! Mukavaa, ettei treenaaminen mene "hukkaan" nyt kun itse en ehdi kisareissuille.

Nyt se on virallista. Turre kisaa sunnuntaina Oulussa Satun ohjastamana, lähtölistat on julkaistu. Veikkaan, että täällä kotijoukoissa jännitetään paljon enemmän kuin kisapaikalla.

Voisi todeta kuten siinä joku vuosi sitten olleessa automainoksessa: siinä on vain yksi vika -se ei ole minun. Kävin Marjolla ihastelemassa pentuja. Kuten tuossa kuvan pennussa, niissä muissakin oli sama vika, nekään eivät ole minun. Ehkä myöhemmin sitten...

Sillä aikaa kun oliln katsomassa pentuja Tara jäi treenaaman agilitya. Ei tosin itsekseen vaan lainaohjaaja Satun kanssa. Tarasta onkin unohtunut taas kirjoitella, mutta agilitya on treenailtu koko ajan "kesälomalta" paluun jälkeen. Tarkoituksena oli mennä kisaamaan piirinmestaruuksista, mutta eipä vain ehdi. Treenikaveri Satu innostui viime viikolla kokeilemaan treeneissä Taraa ja inostui sen verran enemmän, että tänään oli jo toiset treenit. Hauskaa oli nähdä miten Turre kulkee radalla, en ole varmaan koskaan nähnyt sitä edes videolta. Hyvältähän se näytti, hienosti oli kuulemma mennyt myös tänään. Varautuneisuutensa vuoksi Tara ei ole ihan jokapojan ohjattavissa, mutta Satu on ansiokkaasti syöttänyt sille makkaraa treeneissä jo kolmen vuoden ajan. Siinä ajassa jopa poliisikoirat lämpenevät. Ehkäpä Turre nähdäänkin syksyn mittaan kisaamassa Satun ohjastamana? :)

Unohtui myös aikaisemmin kirjoittaa, että kesätauon jälkeen Asta kävi hierojalla reilu viikko sitten. Samat viat löytyivät kuin aikaisemminkin: selän oikea puoli ja takareidet.

Ei vieläkään sisäkuvia. Koko viikonlopun puuhailin kodinhoitohuoneessa saamatta kuitenkaan mitään valmista aikaan. Tai no tapetoinnit on kokonaan tehty, maalia puuttuu paneleista vielä päällimmäinen kerros. Ei nyt siis mahdottomasti kuitenkaan, mutta aikaa tuhraantuu miettimiseen ja pään pyörittelyyn. Ehkä se siitä vielä joskus...

Tiistaina olisi Astan pelastustottiskoe Kokkolassa. Treenit ovat meneet vaihtelevasti. Eli koesuoritus on kyllä hyvin epävarma. Voi olla, että onnistuu, yhtä suurella todennäköisyydellä ei onnistu. Jäävät liikkeet menevät toisinaan sekaisin. Kun yhtä saa vahvistettua, joku toinen unohtuu. Perjantaina Satu häiriköi, kun Asta oli paikallaolossa. Kun Satu heitteli kapuloita, Asta lähti ryömimään eteenpäin. Siinäpä se meidän paikallaolo, joka on aina ollut niin varma... No annoin vain uuden maahan-käskyn ja jatkettiin vielä jonkun aikaa. Palkkasin sitten kuitenkin. Haluan vakaasti uskoa, että se oli yksittäistapaus, eikä suuremman ongelman alku. ;) Enkä uskalla puuttua siihen nyt hirveästi, koska tiedän, että harkitsemattomia kiukun puuskauksia saatetaan paikkailla pitkäänkin. Keskustelimme asiasta myöhemmin kotona, ja koska Astalla ei ollut mitään vastaan sanomista, ymmärsin, että se oli kanssani samaa mieltä, että kokeessa ryömitään VAIN siinä ryömimis-liikkeessä. ;) Lauantaina ja sunnuntaina paikallaolot ok. Sunnuntaina mukana myös ampuminen. Ryömimistä en ole uskaltanut enää sen koommin treenata. Katsotaan miten käy. Pitäkää peukkuja. :)

Taran kanssa on muutaman kerran treeanttu keppejä, 4-8 kepillä. Palkkaus kiposta onnistuu, ja näillä lyhemmillä matkoilla on päästy palkkaamaan lähes aina. Naksu viimeisellä kepillä on selkiyttänyt hommaa ja toimii selkeänä merkkinä milloin suoritus oli onnistunut. Pujottelu näyttää kuitenkin vaativan joko minun liikkeen tai ääniavun. Pitää miettiä onko esim. ääniavusta tarpeenkaan päästä kokonaan eroon. Puomia myös tehty namin avustuksella, nopeuttaa selvästi. Pitää vain muistaa välillä treeneissäkin jättää se nami pois sieltä.

Eilen pääsimme tuuraamaan Velmu-kelpietä treeneihin Kuopioon Tiia Vitikaisen ohjaukseen. Tehtiin melkein 40 esteen rataa ja johan nousi hiki pintaan. Kaikenlaisia kuvioita tuli taas, joista lähinnä nousi treenattavien listalle poispäin kääntö ja koiran kuljettaminen ohjaajan lähellä. Kokeiltiin myös piippaavaa pöytää, eikä Tara näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota ääneen.

Kokeiltiin nyt myös niitä keppejä kipon kanssa. Otettiin niin, että tehtiin heti kerralla kaikki kepit, kippo lopussa odottamassa. Pujottelu kävi  hitaasti ja lopussa Tara usein karkasi kupille kesken pujottelun. Ehkä kymmenestä yrityksestä saimme kaksi palkittua. Tämä on kuulemma kuitenkin vain välivaihe. Vähän epäilyttää, kuinka paljon tämä vaatii toistoja, mutta eipä se tästä huonommaksikaan toki mene. Palkkaustiheyttä pitäisi minusta kuitenkin saada korkeammaksi. Pitänee itse kokeilla sitä, että ei ota kaikkia keppejä kerralla, vaan lähtee tosiaan sieltä lopusta päin ensin.

Tänään suunnattiin taas Kuopioon. Olo oli vähän epävarma, kun edellisistä treeneistä jäi lähinnä masennus päällimmäiseksi. Väliviikkoina ei olla ehditty treenailemaan. Hain kyllä kentältä pari hyppyä kotiin, mutta nyt on piha ollut sellaisela jäätiköllä, että siinä ei paljon juoksennella.

Tänään kouluttajana oli Harri Katainen. Olin ensin ajatellut kysyä kepeistä, mutta koska kouluttaja oli vaihtunut, päätin, että teemme rataa. Rataan tutustumisen jälkeen totesin, että radalla olisi kaksi kohtaa, johon nolla kariutuisi. Ensimmäisessä kohdassa piti ehtiä A-esteen jälkeen ohjaamaan muurin takaakiertoon. Tähän saimme ehdotukseksi juosta lujaa A:n toiselle puolelle ja tehdä persjättö. En olisi ikinä itse moista uskaltanut kokeilla, mutta toimi hyvin. Toisessa kohdassa lähdettiin keinulta suoraan pituudelle, 180 asteen kääntö ja renkaalle. Tähän jenkkikäännös(?) tai jotain sinne päin. No, "keilataan" koira pituudelle ja peruutetaan renkaan eteen vastaanottamaan. Siinä oli vähän hakemista ja aina tahtoi mennä oma käännös liian pyöreäksi eikä koira kääntynyt renkaalle. Ensin tehtiin pienemmissä pätkissä ja hiottiin noita kohtia. Sitten koko rataa muutamaan kertaan. Loppua kohden koiran vauhti vain kiihtyi ja ohjaajalla hidastui.

Puomin suoritusta mietittiin myös. Nythän alastulo on epävarma. Se kyllä tarjoaa 2on2off monessa paikassa muualla, mutta jotenkin se ei vain yhdisty koko puomin suoritukseen. Tähän ehdotuksena nami maahan puomin jälkeen -koira juoksee namille. Tiedän, että tällä alastulo saadaan kyllä nopeaksi, mutta metodin kisavarmuus epäilyttää. Toisaalta nykyinenkään ei ole hyvä, tarjoamista on treenattu pitkään, eikä tulosta näytä tulevan. Mietitään.

Oltiin tosi tehokkaita ja vaikka tehtiin kaksi kierrosta kaikkien kanssa ehdittiin lopuksi katsoa myös niitä keppejä. Eivät käytä ollenkaan keppien opetuksessa vinokeppejä tai ohjureita. Kepit aloitetaan opettamaan lopusta käsiin ensin viimeinen keppiväli, ja siitä edetään taaksepäin. Vähän sekoitettuna käsillä hieman ohjaamista ja sheippausta. Palkka tulee aina edestä ei ohjaajalta. Edessä kuppi, johon avustaja laittaa makupalan kun koira on kepit suorittanut. Näin ei tule paineistumista kupissa jo valmiiksi odottavasta makupalasta. Mielenkiintoinen tapa. Pitää miettiä sitäkin ja kokeilla saisiko etupalkkausta ehkä tätä kautta onnistumaan Taralle. Tässä metodissa kieltämättä ajatusta. Muissa keskitytään aika paljon ensimmäisen keppivälin hakemiseen. Tässä ilmeisesti taas takaperin ketjuttamisen idealla halutaan viimeinen keppiväli varmaksi ja aloitetaan lopusta.

Kaiken kaikkiaan mukavat treenit ja ehdittiin paljon. Saimme myös kotiläksyn: pitää kuulemma selata kisakalenteria. Kouluttaja totesi, että ´säähän voitat kisoja tuolla koiralla´. Niin, saattaisihan sillä voittaakin, jos vain kisaisi... ;)

Agilitykausi alkoikin ihan rytinällä. Talven aikana on käyty kerran hallilla kääntymässä ja tänään mentinkin suoraan valmennukseen. Tosi hyvä idea kaikin puolin... Viime talvena käytiin Oulussa Active Dogsilla ja täksi kevääksi olemme porukalla varanneet kolme kertaa Kuopiosta Koirakoulu Ace:sta, ohjaajana oli Tiia Vitikainen, jolta asiantuntemusta löytyi.

Tehtiin kahdenkymmenen esteen rata, jossa saatiin tietysti kaikki virheet esille. Vähempikin virheiden kaivelu olisi ehkä riittänyt näin alkuun, jottei agilitymasennus olisi iskenyt heti alkukaudesta. Nyt kestää kyllä vähän aikaa toipua... Taran kanssa ongelmat agilityssa ovat: A-este, jolla en voi ottaa etumatkaa; puomin alastulo, jonka tekee liian hitaasti; kepit, joissa en pysty ottamaan etumatkaa tai jäämään taakse ja kontakti-putki-erottelua se ei osaa. Ja kaikki näimme tänään. Lista ei tunnu kovin pitkältä, mutta sitäkin ylivoimaisemmalta.

Näistä helpoin ongelma on kontaktien ja putkien erottaminen. Näihin katsottiin selkeät, toisistaan poikkeavat ohjaamistavat ja loppu onkin vain toistoja ja toistoja. Tästä uskoisin selviävämme.

Keppi-ongelma juontaa juurensa varmasti seitsemän vuoden takaisiin opetusmetodeihin, jolloin meillä ainakin oli tapana opettaa kepit ´ihan vain namilla ohjaamalla´ ja ohjausta häivyttämällä. Kaikki nauraa tietysti tänään moisille metodeille. No, tämän seurauksena Tara ei ole koskaan oppinut pujottelemaan kovin itsenäisesti. Se hakee kyllä aloitukset hyvin itse -ei mahdottoman kaukaa, mutta kuitenkin. Pujotteluvauhti on hyvä, mutta ei huippuhyvä. En pysty ottamaan etäisyyttä siihen sivusuunnassa kovinkaan paljon, en vedättämään eteen tai jäämään sen taakse. Tähän on välillä kokeiltu palkkaa edessä, mutta se aiheuttaa jumittamista. Vinokepit tai ohjurit ovat aiheuttaneet koirassa hämmennystä, ja ne ovat jääneet kokeiluasteelle. Vaatisivat valtavan määrän toistoja. Ei ehditty nyt katsoa keppejä tarkemmin, mutta pitää kysyä, jos ensi kerralla olisi aikaa. Mielenkiinnolla kuulisin, mitä keinoja siihen olisi ehdottaa.

A:n ja puomin ongelmat juontavat juurensa samasta kuuluisasta namiohjaamismenetelmästä. Kukaan ei ollut kuullutkaan, että pikkukoiralle opetettaisiin joku 2on2off, eikä oikeista juoksukontakteistakaan puhuttu. No, loikkimisen seurauksena olen opettanut (yrittänyt opettaa) puomille 2on2off. Kokeiltu kosketusalustaa, namia, namikippoa kauempana, mutta en ole saanut siihen varmaa, nopeaa suoritusta. Puomin alastulon himmailussa näkyi tänään myös talven treenitauko, se on ollut kuitenkin aiemmin selvästi parempi, ja uskoisin, että tätä saadaan paremmaksi naksuttelulla. Puomin kontaktivirheitä ei ole kisoissa koskaan tullut, mutta mitään varmaa tekniikkaa sillä ei ole. A-este menee omaa juoksemista rytmittämällä, ei kestä vedättää, ja silloin tietysti ollaan kovasti myöhässä seuraavista ohjauskuvioista. Valmentaja oli kovasti sitä mieltä, että A-esteelle pitäisi tehdä jotain. Mutta luulen, että täällä nyt vain mennään. En halua siitä samanlaista ongelmaa kuin mitä puomilla nyt on.

Tämän puutelistan kanssa ei sitten ole asiaa sm-mitaleille ja maajoukkueeseen. ;) Meille riittänee vähän vähempikin, vaikka tietysti harmittaa, että sain juuri ensimmäiseksi koirakseni sen, jolla aineksia huippukoiraksi olisi ollut. Vamentaja oli myös sitä mieltä, että en ohjaa riittävän tarkasti, mutta koira tekee kyllä lähes täydellisesti silti. Muiden rotujen kanssa moinen huiskiminen ei kyllä toimisi. ;) Kun eri ohjauskuvioissa opetetaan hyvin tarkkaan, mikä jalka liikkuu ja mikä käsi sitten. Meillä riittää, kun tekee vähän sinne päin, koira kyllä paikkaa. Kiitollisuudella otan kuitenkin vastaan tämän ominaisuuden koirassani ja voin jatkaa huiskimista jatkossakin. Näin saatiin agilitykausi käyntiin tältä vuodelta. Jos päivityksiä ei enää kuulu, masennus voitti ja olemme lopettaneet lajin.

Rakennusmiehet ovat pitänet kesälomaa tämän viikon ja itse olen puolestani yrittänyt saada kiinni työrytmistä. Tiedän, että kymmenen viikon kesäloman jälkeen ei olisi mitään varaa valittaa, mutta valitettavan hitaasti aivot näyttävät kääntyvän työmoodille. Rakennusrintamalla on siis vietetty viikko hiljaiseloa. Viikonlopuksi pitäisi vähän ryhdistäytyä ja saada ulkohommia tehtyä ja lattialankkuja putsattua. Edellisellä viikolla alkoivat siis ne varsinaiset rakennustyöt eli sisähommat. Uuden uunin pohja ja muutamia tukipilareita uutta rossipohjaa varten on nyt valettu. Seuraavaksi sisällä alkavat hirsityöt.

Koirarintamallakin huilataan. Astan tassu ei lähtenyt parantumaan toiveiden mukaisesti ja varpaassa on nyt neljä tikkiä. Ja ainakin kaksi viikkoa sairaslomaa. Että kyllä vastustaa nyt riittävästi tämä koiraharrastuskin. Ehkä tässä jo hidasälyisempikin ymmärtää pitää taukoa. Palaamme siis sorvin ääreen ´vähän paremmalla ajalla´.

Taran kuulumiset onkin tyystin unohtuneet täältä blogista. Se palasi kesälomaltaan jo heinäkuun loppupuolella ja agilitya ollaan treenattu kokoajan enemmän, nyt kun omakin jalka alkaa olla taas kunnossa. Syksyn kisat jäävät kuitenkin väliin. Nyt syyskussa en ehdi ja sitten en taida viitsiä enää hankkia lisenssiä tälle vuodelle muutaman loskakauden kisan takia. Yritetään sitten ensi vuoden puolella aktivoitua kisarintamallakin. Taran treeneistä on jotenkin turhaa kirjoitella. Se tekee kaiken mitä onnistun keksimään siltä pyytää, ja vieläpä hienosti ja vauhdikkaasti. Joten treenikertomukset sen osalta olisi melkoisen tylsää luettavaa. Sen kanssa treenaaminen on lähinnä kivaa hauskanpitoa, ei oikeastaan enää uuden opettelua (koiralle...). Sillä on omat puuttensa agilityssa, mutta ne olisi pitänyt korjata jo kuusi vuotta sitten vähän erilaisin alkuopetusmetodein, joten nyt vain pelataan niillä korteilla mitä on onnistuttu matkalla käteen haalimaan.

Taran ´mummilan´ reissu päättyi toistaiseksi ja työt kutsuivat. Sunnuntaina olimme kevään viimeisessä koulutuksessa Kaplaksen Marin luona. Teemana oli tällä kertaa lisää variaatiota kontaktihrjoitteluun ja ohjauksessa päällejuoksut, twistit ja pakkovalssit -kaikki tavalla tai toisella toki tuttuja, mutta taas tuli kopallinen uusia hienoja termejä. Varsinainen uusi ohjaustekniikka minulle oli päällejuoksut. Mutta onneksi Tara osasi nekin! :) Lopuksi tehtiin rataa, johon piti tehdä persjättöjä, en ikinä käytä niitä paitsi putkilla. Mutta ihan näpärästi meni nekin, kun ohjaaja vain pisti tassua toisen eteen. Ehkä niitäkin voisi treenata?

Astan kanssa olin toivonut Marilta, että katsottaisiin Astan hyppäämistä ajatellen pk-tottiksen hyppyä. Kaikki virheet saatiin esille jo puolen metrin korkuisella hypyllä ja kyllä se nyt vain on myönnettävä, että se takapää ei vain ole kunnossa. Ei auta! Liikkeet on kohtuulliset, eikä se onnu, mutta hyppääminen on hirveän näköistä ja seistessä jännittää selkää kaarelle. Nyt on reilun viikon päähän varattu aika Ouluun Akuuttiin. Katsotaan löydetäänkö mistään mitään vikaa.

Ensin kuitenkin kuulumisia tokorintamalta. Eilen päästiin ensimmäistä kertaa sulalle treenikentälle. Otettiin ensin yhteispaikallaolo, ja Asta ja Velmu nököttivät 3 minuuttia nätisti vierekkäin. Sitten ensimmäisenä vuoroon Asta. Aluksi ilmoittautumisia tuomarille, siitä siirtyminen vähän matkan päähän perusasenton ja heti vapautus hakemaan repusta pallo. Ensimmäisellä kerralla oli ihan hölmistynyt moisesta treenin lyhyydestä, mutta parin kerran jälkeen alkoi lamppu syttyä. Palauteltiin mieleen myös hyppynouto. Ja lopuksi eteenmenoa. Vietiin yhdessä useampi lelu kentän päähän. Sitten vähän seraamista ja lähetys eteen. Nämä on kyllä tosi vaikeita. Astan toimintakyky häviää välittömästi, kun se on nähnyt lelun viennin ja tietää kohta pääsevänsä sinne. Ei sitten millään kykene istumaan sivulla kun jännitys on niin suuri. Mitenkähän tästä liikkeestä saisi jotenkin vähemmän houkuttelevan. No onnistuttuuin tekemään kolme eteenlähetystä jotenkin.

Velmu tuli välissä kehiin ja sen jälkeen Astalle vielä yksi kokeilu. Lelu valmiina odottamassa kentän päässä. Sitten kisatyyppisesti ilman palkkaa ilmoittautuminen, pieni pätkä seuraamista, hyppynouto ja lopuksi eteenlähetys. Liikkeet meni ihan hyvin. Eteenmenon valmistelu paljon parempi. Vähän kiemurteli eteen juostessa, koska ei nähnyt lelua, mutta meni kuitenkin. Summa summarum. Kun tehdään tuttuja liikkeitä, tehdään jatkossa aina pidempää pätkää ilman palkkaa. Kestää palkkaamattomuuden, mutta liiallinen palkkaaminen väsyttää ja vire laskee.

Agilityssa puolestaan vire oli tänään kohdallaan. Tehtiin hyppy-rengas-yhdistelmää ilman ohjausta, palkka edessä namialustalla. Hyvin. Sitten vähän keinua ja hyppy-keinu-yhdistelmää. Hyvin. Toisessa satsissa pientä neljän hypyn (55 cm) ja putken yhdistelmää. Sekin hyvin! Tällä kertaa kumpikaan ei kuumunut liikaa. ;) Asta hyppää vaan melkoisia kenguruloikkia hypyillä. Aivan liian korkealta, ihan turhaa. Toivotaan, että kokemuksen myötä vähän säästäisi itseään. Saatiin seuralle vinokepit. Niinköhän sitä piti nekin alkaa treenaamaan?!?

 Tara on edelleen seuraneitinä, joten Asta pääsi tositoimiin tänään agilityvuorolla. Tehtiin n. neljän esteen hyppypätkiä, kaartuvia hyppyjä, rengasta ja palkaksi putkea ja pussia. Hypyt oli matalalla, max. 40 cm. Korkeammalla olevat rimat jostain syystä sinkoavat jonnekin juuri Astan tehdessä hyppyä. Ihmeellistä kiusantekoa tuollaiset hyppyesteet. ;) Renkaalla ja hyppysarjalla palkka namialustalla. Ihan näppärä agilitykoira siitä saatatisi tulla, jos vain saisi moottorin kierroksia vähän laskettua, että malttaisi hypätä huolella. Edessä olevalla palkalla keskittyminen on vähän parempaa, mutta varsinaisesta ohjaamisesta ei voi silloin kyllä puhua. Mutta eipä ollut taas vauhdin ja irtoamisen kanssa ongelmia. Ja niin, Astalla ainakin oli kivaa.

 Jottei hiihtolomalla olisi liian vähän istunut autossa, ajeltiin tänään Haukiputaalle kevään toiseen koulutukseen. Huhtikuun lopulle on vielä varattu yksi kerta. Aluksi tottelevaisuutta, jossa Asta teki katsekontakti harjoituksia ja pikkuisen liikkeelle lähtöjä. Saatiin taas vinkkejä kaikenlaisten häiriöiden lisäämiseen. Se on selvästi huomannut mikä näissä harjoituksissa on ideana. Kun vinkupallo vingahtaa vieressä, niin katsekontakti vain paranee. Hyvä! Palkkaaminen maltillisesti niin, että sai itsekseen vähän aikaa puuhailla pallon kanssa. Lopuksi aika vapaasti tehty liikkeestä seisomaan jääminen, jossa hyvä pysähdys. Ajatus takapalkasta näyttää toimivan sekin. Asta on nyt (jopa minun silmään) liikkunut vähän rennommin. Toivottavasti suunta jatkuu samana.

Agilityssa ohjelmassa olivat kontaktit, kepit ja radalla poispäin kääntämiset. Taran kanssa on itsekseen treenattu sitä, että se tarjoaa puomin alastulolla oikeaa paikkaa ja palkka tulee vähän kauempaa austalta tai minulta. Vähitelleen tämäkin näyttää nopeutuvan. Kepeillä Tara on alunperin opetettu käsiohajuksella -ajalla, jolloin vinokepeistä ja ohjureista ei ollut tietoakaan. Vaikka se on nopea, se ei ole kovin itsenäinen pujottelija, eikä kestä palkkaa maassa keppien jälkeen. Katsottiin vähän miten palkkaa keppien jäljessä voisi alkaa treenaamaan. Pitää nyt vain miettiä maksaako vaivan lähteä tuota treenaamaan eteenpäin vai pärjätäänkö entisellä. Toisaalta siitä nyt ei mitän haittaakaan ole.

Poispäin käännöt sujuvat kunhan ohjaaja vain muistaisi huitoa oikealla kädellä oikeassa kohdassa. Periaatteessa kaikki meni hyvin, mutta nyt pyrittiinkin täydellisyyteen, ja löytyihän sitä viilaamista. Meidän tavoitteena onkin aina ollut lähinnä "selviytyä" radalta. Mutta Tara osaisi paljon enemmänkin ja siltä voisi vaatia enemmän. Lisäksi saimme kotiläksyksi treenata tiukkoja käännöksiä. Tahtovat kuulemma vähän venyä.

Tara sai taas kovasti kehuja. Ja kyllähän se onkin hieno agilitykoira! Ikää sillä on kuitenkin jo sen verran, että parhaita kisavuosia ei enää ole kovin montaa jäljellä. Kohta pitäisi päättää haluaako sen kanssa saavuttaa jotain vai riittääkö pelkkä kotona puuhastelu. Toisaalta agilityssa menestyminen vaatii tänä päivänä paljon ajan lisäksi melkoisia taloudellisia panostuksia. SM-nollat eivät -ihan kirjaimellisesti- tule ilmaiseksi. Toisaalta tiedän, että en todennäköisesti tule koskaan omistamaan yhtä hienoa agilitykoiraa. Sillä minkä agilitykoirassa voittaa, sen kotikoirassa häviää. Ja niin rakas kuin se onkin, on pakko todeta, että toivottavasti en ihan heti tule omistamaan tuon luonteista koiraa. Niin, ja tietenkin se ohjaaja. Ei kai auta vaikka on sm-tason koira, jos on vain kunnallisen tason ohjaaja.

 Lumisateesta huolimatta ajeltiin agilitytreeneihin Kiuruveden hallille. Olihan meillä Marin antamia kotiläksyjä treenattavana! Taran kanssa vahvistettiin ensin puomin alastuloa. Ensin temppuna niin, että odotin vain, että tarjoaa alastulolla oikeaa paikkaa. Merkkaus naksulla ja palkka kädestä niin, että koira lähtee kontaktilta. Sitten muutamat puomit kokonaisena. Näytti toimivan hyvin! Aikaisemmin ongelmana ollutta hidastelua ei juuri näkynyt. Pitää nyt ottaa myös kontaktilta radallelähdöt treenaukseen mukaan. Tara on jotenkin aikaisemmin hämmentynyt siitä, että namipalkkaa ei tule ja seuraavilla kerroilla alastulo on ollut hidas. Pitänee kotiin viritellä portailta alas joku lankku, jolla alastulopaikkaa saisi vielä vahvistettua. Lisäksi tehtiin muutamilla esteillä poispäinkääntöä ja parit kepit.

Astan kanssa ajattelin ottaa muutamaa hyppyä ja vähän putkea. Mutta homma karkasi lapasesta jo ensimmäisillä esteillä. En käsitä mikä agilityssa kiihdyttää sitä niin paljon. Onhan se innokas muuallakin, mutta agilityssa se ei kykene keskittymään hommaan mitenkään. Se haukkuu mennessään (mitä se ei muualla juurikaan tee) ja sinkoilee mihin sattuu, miten sattuu. No, Astan puolustukseksi pitää sanoa, että paljon ei olla treenattukaan. Hypyt se kuitenkin osaa. Mutta vähän näyttää siltä, että ei tulevaisuudessakaan treenata tätä lajia. Mielenkiintoista on myös miten erilaisia ne Taran kanssa ovat. Tara haukkuu myös radalla, mutta se kuuntelee ja tekee samalla tarkkaa työtä. Astalla puolestaan kiehahtaa heti yli. Voipa olla, että Asta saa tyytyä jatkossakin vain hyppytekniikkaharjoituksiin ja yksittäisten esteiden tekemiseen...

 Viikonlopun ohjelmassa oli tällä kertaa agility- ja tokokoulutusta Oulussa. Ollaan varattu porukalla muutamia koulutuskertoja Kaplaksen Marilta ja sunnuntaina aloitettiin.

Ensin otettiin vähän tokoa. Astan kanssa katsottiin millä mallilla seuraaminen on ja kyseltiin siihen treenivinkkejä. Aluksi otettiin kisanomaisesti alokasluokan tasoinen kaavio käskytettynä, ilman palkkoja kädessä tai näkösällä, jotta nähdään koiran todellinen taso. Asta otti häiriötä uudesta paikasta, toisella puolella treenaavista koirista sekä agilityesteistä kentän laidalla, ja katsekontakti tippui välillä, täyskäännökset eivät suju hyvin pitkää liikettä tehtäessä ja seuraamispaikka on liian edessä. Mutta muuten ihan hyvin ;) . Tällä kertaa katsottiin harjoituksia katsekontaktin vahvistamiseen. Eli kotiläksynä on nyt perusasennossa katsekontaktin pitämistä, monenlaisista häiriöistä huolimatta.

Heti kun Asta tuli halliin, Mari sanoi heti, että Astalla on selkä jumissa, ranka on kuulemma kierossa. Näkyy myös siinä, että koiran ollessa maassa oikea polvi on vasenta edempänä. Enpä ole tullut ajatelleeksi... Viikonloppuna päästään hierojalle, katsotaan mitä sieltä löytyy.

Agilityssa puolestaan Tara pääsi vauhtiin. Käytiin läpi ihan perusohajuskuvioita ja meikäläinenkin oppi tukun uusia hienoja nimiä eri tempuille. Nyt minäkin tiedän mitä tarkoittaa mm. vekit ja whisky-leikkaukset. Tara oli tietysti innoissaan ja sai kovasti kehuja tarkkuudesta, ohjautuvuudesta ja vauhdista.

 Agilityn ohjelmassa oli tänään taas esteiden kertausta. Tehtiin keppi- ja kontaktiharjoituksia. Nipottajamme Tara oli tapansa mukaan nopea, tarkka ja täsmällinen.

Asta puolestaan oli ainoastaan nopea. Agility nostaa Astan kierroksia melkoisesti ja meno on aikamoista sinkoilua säestettynä vienolla vinkumisella ja kiljumisella.  Aluksi treenattiin vähän rengasta ja pussia sekä muutamaa hyppyä niihin lisättynä. Kokeiltiinpa myös muuria. Siistin hyppäämisen sijaan Asta keksi ponnistaa muurin päältä. Sitä ei näyttänyt yhtään haittaavan alta luistavat palaset. Sitä kun sitten hinkattiin, niin sain lopulta Astan hyppäämään muurin päälle seisomaan, kun se yritti tarjota kaikenlaista. Selvä merkki sitä, että tauko olisi paikallaan... Pienen jäähdyttelyn jälkeen tehtiin vielä keinua. Ensin yksittäin ja sitten muutaman hypyn takaa. Hyvin meni. Lopuksi otettiin vielä muuri pariin kertaan ihan asiallisesti hypättynä.

 Edellisistä agilitytreeneistä onkin kulunut reilusti aikaa, viimeiksi ollaan kiidetty syksyllä ulkokentillä. Tänään oltiin sitten porukalla treenaamassa hallilla Kiuruvedellä. Ja jatkossa käydäänkin siellä taas viikoittain. 

Taran kanssa tehtiin helppoja muutaman esteen pätkiä, jotta kaikki kuviot muistuisivat taas mieleen. No, se olikin varmasti ohjaajalle tarpeellista. Koira sen sijaan viiletti kuin ei mitään taukoja olisi ollutkaan. Agility on kyllä Taran laji! Syksyllä meillä oli ongelmaa puomin alastulon kanssa, kun erehdyin kokeilemaan sille palkkaa kipossa muutama metri esteen jälkeen. Tämä aiheutti hiippailua ja epävarmuutta. Ja vaikka toistoja tehtiin aika paljon en saanut kontaktille menoa nopeaksi. Nyt tehtiin muutama puomi niin, että nami odotti maassa nenän edessä kun se tulee kontaktille. Yritetään tätä kautta saada varmuus ja nopeus taas takaisin.

Astakin pääsi liitämään, vaikka sen kanssa ei ole esteitä paljon harjoiteltukaan. Putken se osaa erittäin hyvin ja hypynkin jotenkin, ja niillähän pääsee jo pitkälle. Tehtiin tosi helppoja hyppy-putki yhdistelmiä. Ja voisin melkein väittää, että koirallakin oli ihan kivaa!