Agility, Kuopio 6.5.2012
Tara ja Satu piipahtivat Kuopiossa hakemassa läjäpäin hyllyjä, jopa neljä kappaletta. Tehkääpä perässä. :) Mutta kivaa oli ollut niin koiralla kuin ohjaajallakin, ja sehän se tärkeintä. Kontaktit ovat nyt sujuneet ja meno ollut muutenkin mukavaa. Seuraavan kerran Taran voi bongata 26.-27.5. Torniosta.

Asta on ollut viikonlopun todella kipeä. Perjantaina ja lauantaiaamuna oli vielä oma iloinen itsensä, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään. Yhtäkkiä painon varaaminen takajaloille teki todella kipeää. Pääsi kyllä liikkeelle, mutta ei päässyt ponnistamaan sängylle eikä sitä kestänyt nostaa yhtään. Sen verran pystyi kapuamaan, että pääsi portaita itse käymään pihalla asioilla. Takajaloissa myös tärinää. En tiedä johtuiko se kivusta vai jostain hermotusongelmasta. Kipulääkettä annoin niin paljon kun annostukset antoivat myötä. Sunnuntaina näytti jo kohtuulliselta. Pääsee nyt jo kapuamaan sänkyyn ja nousi jopa vastenkin kun tulin töistä. Lepäilee kuitenkin mielellään ja hyvä niin, lepoa jatkuu nyt jonkun aikaa.

Kirjataanpa ylös, kun viimein päästiin käymään hierojalla. Olen näköjään vain kuvitellut päivittäneeni Astan selän kuulumisia, näköjään viimeisimmät merkinnät onkin edelliseltä hierojakäynniltä lokakuulta. Monien yhteensattumien vuoksi sopimamme hieroma-ajat on aina peruuntuneet, kunnes nyt viimein päästiin asiaan. Hieronnassa löytyi jumitusta takareisistä ja selästä, kuten aina. Mutta tällä kertaa ei kuitenkaan niin pahana kuin esimerkiksi syksyllä.

Koko ajan tulee mietittyä, onko se kipeä vai ei. Ja jos on, niin kuinka kipeä se on. Mutta olen päätynyt seuraamaan kahta käytöstä, jotka aika hyvin kertovat kivuitsta: takareisien narskuttelu ja vasten hyppiminen. Niin kauan kuin ensimmäistä ei ole ja toista on, niin olen päätellyt, että se ei ole kovin kipeä.

Syksyn jälkeen Astaa on liikutettu varovaisesti. On tehty kolmen, maksimissaan neljän kilometrin, lenkkejä. Yritetty ravailla, eli minä joko kävelen tosi reippaasti tai sitten mennään potkurilla. Välillä lyhyitä lenkejä irti, mutta ei mitään isompaa riekkumista. Mitään pahempia kipuoireita ei ole ollut -ei häiritsevästi reisien narskuttelua eikä vingahteluja. Viikko sitten käytiin filmaamassa koirahiihtoa käsittelevää lehtijuttua varten, ja vaikka ei juostukaan pitkästi, niin sen jälkeen huomasi, että sänkyyn kapuaminen oli vaikeampaa. Laukkaaminen on siis kiellettyjen listalla. Jätin nyt kipulääkkeitä taas välillä pois ja katsotaan jatkuuko hyvä suuntaus. Ongelma tietysti on se, että pää vie enemmän kuin jalat kantavat ja siksi liikuntaa on pakko rajoittaa.

Tarakin kävi hieronnassa tarkistuskäynnillä ja yllättäen piti käsittelystä. Ei siellä mitään isoja löydöksiä ollut, vähän vain laukkalihakset jumissa ketkupolkkailun jäljiltä.

Ja koirahiihtokuvia löytyy muutama meidän kerhon kotisivuilta. Kivaa oli! Astalla oli erittäin kaunis ajohaukku Velmun perässä juostesaan. :) Mutta kuvatusten jälkeen Tara on joutunut "jänikseksi" hiihtoladulle.

 

Mutta viime aikoina joukkoon on mahtunut enimmäkseen niitä ´hieman synkkiä´. Mietin patikointireissun jälkeen, että tästäköhän Astan selkäongelmat taas alkavat ja siitähän ne tosiaan alkoivat, pahempina kuin milloinkaan aikaisemmin. Pari viikkoa pidettiin rauhallista liikuntaa ja syötiin lääkkeitä. Sitten päästin Astan irti juoksemaan ja palattiin alkupisteeseen. Asta palautui nopeasti ja sen jälkeen viikko meni hyvin. Kunnes viime perjantaina erehdyin päästämään taas irti juoksemaan. Viime lauantai oli pahin päivä mitä on milloinkaan ollut. Ylös nouseminenkin teki toisinaan kipeää ja liikkuminen oli halutonta. Takajaloissa oli välillä lihasten tärinää ja ilme muutenkin kurja. Tämä viikko on siis pidetty aivan totaalista lepoa ja Rimadyl-lääkitys nostettiin takaisin maksimiin. Voi miksi en ollut huomannut jo aiemmin, että kaikki ei ole kunnossa! Tiistaina kesti jo vähän huokaista helpotuksesta, kun töistä tullessani vastassa oli taas iloisesti vasten hyppivä koira.

Torstaiksi saatiin lääkäriaika, jotta kokeillaan missä mennään. Tilanne oli pahempi kuin olin koskaan uskaltanut kuvitella. Vasemman takajalan asentotunto on heikentynyt kuten myös kivun tunteminen molemmissa takatassuissa. Siis selviä neurologisia oireita, takapään hermotus ei toimi kunnolla. Lantion alue ja selkä on jännittynyt.  Eli todennäköisesti nikamien liike tekee kipua, jota se yrittää välttää jännittämällä ympärillä olevia lihaksia. Saatiin vahvempia kipuläkkeitä ja jatketaan lepoa. Tänään oli Kirsin hieronta ja todettiin koko takapään tosiaan olevan aivan jumissa. Kirsi sai lihaksia pehmitettyä ja rankaan jotain liikettä. Yritetään päästä parin viikon päästä käymään hieronnassa uudellen, vaikka joudumme sitten ajamaan sen vuoksi Ouluun asti.

En tiedä. Olo on aika voimaton. Monenlaisia tutkimuksia voisi tehdä ja tilannetta kartoittaa. Ehkä tällaisia tapauksia jopa leikataankin. Kaikenlaisia vahtoehtoja pyöritelee mielessä ja kuitenkin samalla tietää, että mikään toimenpide ei tee siitä tervettä. Katseltiin vanhoja röntgenkuvia ja poikkeavuutta on aivan liian monessa paikassa. Lisäksi on mahdotonta nyt sanoa, millaisia muutoksia siellä on puolentoistavuoden aikana tullut lisää. En osannut kuvitella, että olisimme tässä tilanteessa jo nyt. Kesä meni ilmeisesti liian hyvin. Nyt vain lepäillään ja odotetaan. Ja yritetään pitää aloillaan koiraa, joka ei tiedä olevansa kipeä...

 

 

 

 

Tänään harrastettiin kotiseutumatkailua. Aamupäivä ahkeroitiin remonttihommissa, mutta iltapäivällä nautittiin ihanasta syyssäästä ja lähdettiin katsastamaan Rillankiven luontopolkua. Tosi mukava reitti olikin! Monenlaista maisemaa, ja reppuun keräytyi myös puolukoita ja sieniä. Sen verran kauan aikaa matkalla tuhraantui, että makkarat paistettiin vasta kotona. :) Olipa mukava löytää noin kaunis reitti tästä läheltä.

 

 

Patikointi ei sen sijaan tehnyt kovin hyvää Astan selälle. Jo alkumatkasta kuulin sen vingahtavan kun se nousi isoa kiveä vasten. En kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota, kunnes loppumatkasta se tapahtui uudelleen Asta hypätessä kivelle. Ja kotona vielä kolmannen kerran sängylle hypätessä. Polku oli kovin kivikkoinen ja tietysti kiipeiltiin rinteitä. En tiedä rasittuiko selkä tuosta vai onko jotain sitten sattunut jo aikaisemmin? Tällaista ei ole aikaisemmin ollutkaan. Kesä selvittiin ilman lääkkeitä, mutta nyt iltaruoan mukana lähti annos Rimadylia. Tästäköhän se taas alkaa...

 

 

Voisi todeta kuten siinä joku vuosi sitten olleessa automainoksessa: siinä on vain yksi vika -se ei ole minun. Kävin Marjolla ihastelemassa pentuja. Kuten tuossa kuvan pennussa, niissä muissakin oli sama vika, nekään eivät ole minun. Ehkä myöhemmin sitten...

 

 

Sillä aikaa kun oliln katsomassa pentuja Tara jäi treenaaman agilitya. Ei tosin itsekseen vaan lainaohjaaja Satun kanssa. Tarasta onkin unohtunut taas kirjoitella, mutta agilitya on treenailtu koko ajan "kesälomalta" paluun jälkeen. Tarkoituksena oli mennä kisaamaan piirinmestaruuksista, mutta eipä vain ehdi. Treenikaveri Satu innostui viime viikolla kokeilemaan treeneissä Taraa ja inostui sen verran enemmän, että tänään oli jo toiset treenit. Hauskaa oli nähdä miten Turre kulkee radalla, en ole varmaan koskaan nähnyt sitä edes videolta. Hyvältähän se näytti, hienosti oli kuulemma mennyt myös tänään. Varautuneisuutensa vuoksi Tara ei ole ihan jokapojan ohjattavissa, mutta Satu on ansiokkaasti syöttänyt sille makkaraa treeneissä jo kolmen vuoden ajan. Siinä ajassa jopa poliisikoirat lämpenevät. Ehkäpä Turre nähdäänkin syksyn mittaan kisaamassa Satun ohjastamana? :)

Unohtui myös aikaisemmin kirjoittaa, että kesätauon jälkeen Asta kävi hierojalla reilu viikko sitten. Samat viat löytyivät kuin aikaisemminkin: selän oikea puoli ja takareidet.

 

 

Tämän päiväinen jälki oli pari tuntia vanha ja ehkä 700 m pitkä. Lopussa taas neljä harhaa, minun tekemänä, ehtivät vanhenemaan puolisen tuntia. Tällä kertaa ei ruokarasiaa ennen harhoja, vaan vasta ensimmäisen harhan jälkeen. Jäljen nosto n. 50 m janalta. Jollekin muulle hajulle erehtyi 30 m kohdalla, uusi lähetys ja hyvin löytyi ja vielä oikealle oikeaan suuntaan.

Jäljen ajossa ei mitään ihmeellistä. Yksi kulma meni pitkäksi ja siinä jouduttiin vähän pyörimään. Ensimmäistä harhaa jäi tarkistelemaan molempiin suntiin, en päästänyt etenemään ja lähti sitten jatkamaan omaa jälkeä. Toisella myös tarkistukset, mutta vähän nopeammin päästiin eteenpäin. Kolmannella vain pieni merkkaus josta jatkoi itse, ja neljännellä ei minkäänlaista reakointia harhaan. Tästä huomasi hyvin, että ruokarasiat ja toistot auttavat, mutta vielä homma ei ole pommin varma.

Treenien jälkeen Asta pääsi pitkästä aikaa Kirsille hierontaan. Kuten omaankin silmään oli näyttänyt, tilanne ei ole niin paha kuin talvella. Selässä jotain pientä, takareisissä enemmän -oikea puoli vasenta pahempi. Mutta joka tapauksessa paljon parempi kuin talvella. Todettiinkin, että sehän seisookin niin kuin oikeat koirat. Nyt seistessä selkä on suora eikä kaarelle jännittynyt kuten talvella.

 

Näyttää siltä, että sopiva hierontojen väli Astalle olisi viikko. :) Eilen oli Kirsin hieronta. Etupää ei ollut nyt niin paha, kotihoidosta on siis ollut jotain apua -jatkamme hivelemistä ja lämpöhoitoja. Selkään ehtii tietysti aina tulla vähän jumitusta, mutta aukenevat sieltä. Muutoinkin se on ollut pirteämpi, joten vaikka talvi on näyttänyt aika synkältä, olisin varovaisen toiveikas, että kunto paranee sitä mukaa kun lämpimät tulevat ja lumet sulavat. Syksyllä nähtävissä ollut, välillä rajukin, toispuoleisuus lihaksistossa on tasoittunut.

 

 

 

Hihtolomalla lähdettiin katsastamaan Elisan ´uutta´ kämppää (ei kuvassa). Testattiin kuinka paljon karvoja yksi koira ehtii jättää neljässä päivässä reilun kahdenkymmenen neliön tilaihmeeseen, ja jäihän niitä. Kuvat on lauantain kaupunkikierrokselta. Käytiin ihastelemassa Eiran ja Ullanlinnan jugend-taloja, haisteltiin merituulta Kaivopuistossa ja yritettiin ehtiä näkemään tuomiokirkko ilta-auringossa -myöhästyttiin hieman. Ajeltiinpa vielä lopuksi pari pysäkinväliä metrollakin.

 

 

Palailtiin kotiin Tampereen kautta ja Asta pääsi Saaralle hierottavaksi. Tällä kertaa pahimpia kohtia olivat lapojen seutu ja etujalat (kyynärvarret?). Selässä ja takapäässä tietysti myös jotain. Etusiin saatiin taas kotihoito-ohjeita. Viikonpäästä on onneksi Kirsin hieronta, joten saadaan katsottua onko kotihoidosta ollut mitään hyötyä.

Uusia rakennuskuvia on toivottu, mutta valitettavasti kukaan ei ollut reissun aikana tehnyt täällä mitään.

Asta piipahti perjantaina lääkärissä. Ei mitään uutta auringon alla. Aristaa selkää ristiluun kohdalta. Anaalit tällä kertaa kunnossa, ei ongelmaa siellä. Päädyttiin siihen, että Rimadylia jatketaan nyt toistaiseksi koko ajan. Voi olla, että sitä jatketaan koko loppu elämän. Ei auta, kylläpäs se vain harmittaa vieläkin, että näin tämän nyt vain piti mennä.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Koska Asta on kuitenkin pirteä ja liikkuu mielellään, suunnattiin tänään treeneihin. Oltiin isolla ojitetulla turvesuolla(?), missä koneen jälkiä sopivasti kulkuväylinä, ettei tarvitse umpihankea loikkia. Tehtiin pistoja koneen uria myöden, ensin löytö, sitten pari tyhjää, taas toinen löytö, vähän tyhjää ja komaslöytö. Treenitauko on näköjään eniten vaikuttanut ilmaisuun, rulla tahtoi taas tippua liian aikaisin. Jäin vielä luovutusta turhaa jankkaamaan ja sitten se tietysti alkoi tippumaan vielä aikaisemmin. Palataan siis taas ihan kiltisti perustreeniin. Astalla oli myös uusi kiintorulla Voi olla, että se oli vähän liian lyhyt ja sekin saattoi vaikuttaa rullan pitämiseen.

Tara lähti eilen hiihtolomalle, palailee vasta kolmen viikon päästä. Minulla on vain viikon hiihtoloma, epäreilua.

 

Paneloinnit ovat edenneet hiljalleen. Homma etenee vähän kerallaan, koska aina tullaan johonkin kulmaan, nurkaan tai muuten vain kohtaan, jossa täytyy miettiä yön yli miten sen tekisi. Vessan oviaukon ympärys jäi vielä laittamatta, koska kalkuloin, että oven karmit pitää putsata ja maalata ennen kuin panelit voi siihen laittaa. Vessan seinien maalaamiset ovat kuitenkin suurelta osalta valmiit, ja tänään laitoin taas ämpärivessan paikoilleen. Nyt voi juoda taas illalla kaksi kuppia teetä, kun ei tarvitse enää pihan perälle juosta.

Homma edistyy hitaasti myös siksi, että en osaa ihan joka kohtaa miettiä ja suunnitella valmiiksi. Pitää aina ensin saada yksi kohta valmiiksi, jotta näkee miten seuraava vaihe pitää tehdä. En osaa ostaa kaikkia kalusteita ja materiaaleja valmiiksi, kun ensin pitää nähdä mikä mihinkin sopii ja paljonko tilaa millekin jää. Vessan valmistuminenkin on jo niin lähellä, mutta silti monelaista pitää saada tehtyä ennen kuin vesi virtaa suihkussa. 

Vesiputket eivät enää ole jäätyneet, mutta `kaupan puolella´ lattia on ihan järkyttävän kylmä näillä kovilla pakkasilla. Koirillakin on ollut takit päällä sisällä. Ensi talvena en taida tätä remontoimatonta puolta pitää lämpimänä. Uusi uuni lämmittää onneksi hyvin tuota toista puolta nyt kun siellä ei vielä ole pattereita paikoillaan. Puuta on kuskattu sisälle ja piipun kautta ulos. Kuten kirjoituksista huomaa, koirat eivät ole pitkään aikaan tehneet mitään erikoista. Kovilla pakkasilla ovat innokkaana lähdössä ulos, mutta hymy hyytyy kynnyksellä. Lenkkeilyt ovat vaihtuneet pihalla pyörimiseen. Astan takapuolta vaivaa taas joku, käydään perjantaina lääkärissä.

 

 

 

Käytiin hierojalla tarkistuttamassa mitä tällä kertaa löytyisi ja löytyihän sieltä. Asta oli huonommassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Se on kotonakin lepäillyt taas ja on ollutkin kipulääkekuurilla. Kuitenkin se pitää ulkona melkoista vauhtia eikä siellä vaikuta kipeältä. Reidet oli kireät ja selän oikea puoli taas pahempi kuin vasen. Toiset koirat rentoutuu hieronnassa, Nassua läähätyttää. Se yrittää myös ovelasti kiemurrella ulos tilanteesta tunkemalla mahdollisimman lähelle hierojaa. Sitä onkin pakko pitää paikoillaan, että saadaan käsiteltyä. Tuntuu vähän kiusaamiselta, mutta kipukohdat hellittävät aina kuitenkin. Kotiläksyiksi saimme nyt erityisesti takareisien venyttämiset. Liikkumista on pakko rajoittaa, ettei se pompi itseään kipeäksi. Ei siis enää hangessa loikkimista yhtään.

Tara sai myös puolihieronnan, selkään ja kylkiin. Se on jonkin verran peitsannut viime aikoina mikä ei ole ollenkaan sen tapaista, koska yleensä se liikkuu todella hyvin. Jumitusta tuntui -vanhuus ei tule yksin. Mutta merkittävintä tässä tapahtumassa oli se, että Taraa todellakin hierottiin. Aikaisemmilla hierojilla se on murissut ja vastustellut, mutta tänään uskaltaisin sanoa, että se jopa nautti. Kukapa olisi jokunen vuosi sitten uskonut, että se antaa vieraan ihmisen hieroa -vanhuus ei todellakaan tule yksin! Ja ehkä kokeneella ja osaavalla hierojallakin oli osuutesa asiassa. Ehkä Turrekin saa seuraavalle kerralle kokonaisen ajan. <3

 

 

 

Kaikki toiminta näyttää jähmettyneen hyydyttäviin pakkaslukemiin. Maanantaitreenit ovat jääneet välistä jo useamman kerran. Tällaisilla keleillä ei koiria viitsi autossa odotuttaa. Astan puuhailut ovatkin jäänet potkurilenkkeilyyn ja sisätemppuiluun. Asta kävi viikko sitten hierojalla. Takaset ja selkä taas jumissa. Nyt tosin ollaan tehty pitempiä ja reippaampia potkurilenkkejä ja takasiin oli tullut selvästi lisää lihaksia, myös vasemmalle. Eli sikäli tilanne näytti paremmalle. Tara teki comebackin viikonloppuna. Joten nyt varmaan sitten harjoitellaan paritemppuja sisällä ja juostaan potkurin kanssa valjakkona.

 

Rakennushommat odottelevat vessan ja khh:n lattoiden kuivumista. Meillä on väliaikainen, ämpärillä toimiva sisävessa -onneksi! :) Vessan lattialämmitys aiheutti ylimääräisiä sydämmentykytyksiä, koska se ei aluksi toiminut. Onneksi vika löytyi piuhojen kytkennästä ja nyt molemmat lattiat lämpeävät mukavasti. Nyt pitäisi osata päättää millaiset kaakelit lattioihin tulee. Kalusteita ja seinäpaneleita pitäisi hommailla. Pitäisi päättää minkä väriset seinät, katto ja kaapit sinne tulee. Vaikeita päätöksiä...

 

Tässä kuva heti valun jälkeen vessan ovelta. Nyt seinissä on jo levyt ja kaikki odottaa, että pintoja pääsisi/ehtisi laittamaan.

 

 

Uudempia kuvia sitten joskus kun satun olemaan valoisaan aikaan kotona.

  

Maanantaitreeneissä oli ohjelmassa etsintää kunnanvarastolla. Oltiin tehokkaita ja otettiin kaksi kierrosta kaikilla kolmella koiralla. Ensimmäiseksi Astalle kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä valmiiksi piiloon. Kaikille irtorullat, jos koira tulee ihan lähelle asti tarkistamaan, niin annetaan irtorulla. Toisella vain minä palkkaan, muuten normaali palkkaus maalimieheltä.

Ensimmäinen löytyi nopeasti jonkun romukätkön uumenista. Ilmaistiin irtorullalla hyvin. Toinen traktorin kopissa, sieltä kiintorulla. Kolmas oli kylmiössä. Sieltä haju kulkeutui viereiselle seinälle ja Asta ilmaisi hajun seinällä kiintorullalla.Palkkasin itse siitä. Etsittiin sitten yhdessä tarkemmin ja sieltä sitten suoraan palkat maalimieheltä. Aika huvittava oli tuo kolmannen maalimihen tilanne. Asta vain hyppi ja yritti nousta seinää vasten, että ´tuolla se on´. Eipähän tuo ainakaan silmillä etsi! Tuossa kolmannella Asta meinasi vähän oikoa ilmaisussa. Kääntyi jo pari metriä ennen minua takaisin maalimiehelle päin seisomaan. Tätä täytyy kyllä nyt seuraavissa oikeasti muistutella vähän tarkemmin, alkaa näköjään lipsumaan taas enemmänkin!

Toisella kierroksella pieni tienvarren partiointitehtävä. Hommana siis tarkistaa tietty pätkä autotien vasenta reunaa. En tiennyt mitä siellä olisi. Odotellessa otin varastoalueella tyhjän etsimistä. Sitten liinassa lähdettiin kulkemaan tienvartta. Asta otti heti homman jäljestyksenä. Eikä oltu edetty kun muutama kymmenen metriä, kun Asta poukkaisi varman oloisesti tien toiselle puolelle ja siitä metsään. Lyhyen jäljen päästä löytyi maalimies. Ajatus oli kuulemma ollut ottaa se ilmavainulla vähän edempää, mutta Asta oli näköjään tällä kertaa fiksumpi. Ja ihan oikein menikin, maalimies oli mennyt ensin lähtemäämme tien vasenta laitaa. Eli Asta oli heti alusta ottanut jäljen.

 

Muista kuulumisista sen verran, että Tara lähti lauantaina taas vähäksi aikaa Muhokselle mörönsyötiksi. Edellisenä viikonloppuna laitettiin agilityesteet pakettiin ja liitelyä jatketaan maaliskuussa. Treenaaminen kylmässä hallissa ei nyt innosta, joten pidetään vähän pidempi tauko. Maalis-huhtikuulla vilukissatkin tarkenee hallilla paremmin. Ollaan siihen myös varattu Kuopion suunnalta muutama valmennuskerta. Eiköhän sitä sitten olla parin kuukauden tehotreenillä taas riittävässä kisakunnossa. Jospa ensi vuodelle saadaan pari kisastarttiakin.

 

 

Asta kävi perjantaina hierojalla. Takaset oli jumissa, samoin selkä -tosin tällä kertaa enemmän vasemmalta puolelta. Olen tässä yrittänyt seurailla Asta lepäilyä. Ja vaikka se on innokkaasti kaikessa mukana, jotenkin tuntuu ettei kaikki kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Peruin rauniokokeen ja ollaan nyt kokeiltu Rimadyl-kuuria, mutta minusta siinä ei kyllä mitään merkittävää muutosta ole näkynyt. Yritetään nyt saada hieronnassa käytyä vähän tiheämmin ja ottaa jumppailut ja venyttelyt huolellisemmin mukaan. Lisäksi on tehty lämpöhoitoja mikrossa lämmitettävällä kauratyynyllä. Asta näyttää tykkäävän siitä kovasti. :) Ja vaikka kuinka vastustankin koirien pukemista, olen myöntynyt ja pitänyt Astalla takkia pakkaskeleillä. Jospa sekin vähän auttaisi lihasten kunnossapysymiseen. Ja sitten vain taas toivotaan parasta...

 

Onkin unohtunut kirjoittaa, että Asta kävi viime perjantaina hierojalla. Tilanne selän suhteen oli ennallaan, oikea puoli on aina jumimmassa kuin vasen. Tassun vuoksi pidetty sairasloma oli hävittänyt loputkin lihakset vasemmasta takajalasta. Nyt siis aletaan metsästämään niitä takaisin. Mitään erityisiä kipukohtia ei löydetty. Vähän olen kuitenkin ollut huolissani Astasta. Se lepäilee liian paljon ollakseen kolmevuotias vilkas aussie. Se on kyllä reippaasti lähdössä lenkille ja treeneihin. Lenkillä se liikkuu hyvin ja treensissäkään ei ole ollut mitään ihmeellistä. Mutta heti kun tullaan sisälle, se asettuu lepäämään. Joku voisi tietenkin pitää tätä ihan hyvänä koiran toimintana, mutta en ole ihan varma onko se ´normaalia´. Tietysti nyt asutaan tässä yhdessä huoneessa, niin eipä täällä sisällä hirveästi voi liikuskellakaan, mutta tuo että, se menee heti makoilemaan, mietityttää hieman. Tänään se oli kuitenkin päivällä pureskellut pikkutavaraa yksin ollessa. Pidetään sitä kuitenkin tässä tapauksessa parempana merkkinä -toimintaa kaivataan. ;)

Astan Pippa-täti lähetti ystävällisesti siskontytölleen valtavan hienon tossun varpaan suojaksi. Kiitokset siitä! Tänään käyttin testaamassa tossua pururadalla ja hienosti pysyi töppönen vauhdissa mukana. Kierrettiin koko lenkki reippaalla ravilla (minäkin jouduin juoksemaan...). Jospa lihakset hiljalleen palautuisivat myös vasempaan jalkaan. Näistä lenkeistä päätellen se ei ole kipeä, liikkuu reippaasti. Jo aikaisemmin on ollut lääkärin kanssa puhetta mahdollisista kipulääkkeiden antamisesta Astalle selän vuoksi. Koirile on olemassa pitkävaikutteista, kerran kuussa annettavaa kipulääkettä. Jos näyttää, että liiallinen lepäily jatkuu, pitää harkita tuon lääkkeen kokeilemista jonkun aikaa, ja katsoa tuoko se muutosta. Mutta katsellaan nyt vielä vähän aikaa mihin suuntaan mennään kun saadaan kuntoilut kunnolla käyntiin.

 

 

Kuva on viime syksyltä. Kameran tarkennus on vähän reistaillut, joten voi olla, että tämän syksyn kuvat jää otamatta.

 

 

Syksy tuli sitten kerralla. Ja sen kunniaksi piti vaihtaa kesäkuvat paremmin ajankohtaan sopivaksi. Olisin vielä tarvinnut vähän lämmintä ukohommiin. Nyt sai jo kaivella pipoja ja kalsareita kaapeista. Puolet keittiön lattialankuista olisi vielä putsaamatta. Jos edes kuivaa keliä olisi viikonlopun yli. Näissä sateissa ja tuulissa tuntuu uskomattomalta, että koko kesä oli niin kuivaa ja lämmintä. Kyllä Joku taas tiesi millaista keliä kattoremonttiin tarvitaan.

Viikon aikana talo on saanut alleen parikymmentä metriä "uutta" hirttä. Vielä kuistin kohdalle on muutamat pätkät vaihtamatta. Melkoiselta askartelulta touhu näyttää. Ja kun näki miten isot vauriot rakenteissa oli, ei voi kuin ihailla rakennusmiesten ammattitaitoa. Kyllä siitä vielä talo tulee. Kuvia korjauksista tulee myöhemmin.

Astan tassu paranee hiljalleen. Tikattu haava näyttää siistiltä. Nyt piti jo keventää tassussa ollutta sidettä, kun varpaiden välit alkoivat punottaa pumpuleista huolimatta. Toivottavasti iho säilyy ehjänä, eikä sinne nyt tule mitään pöpöjä. Viikko täyslepoa on mennyt kohtuullisen hyvin. Sisällä se malttaa olla rauhassa, mutta ulkona kaikkeen reagoidaan yli-innokkaasti. On tainnut jäädä vähän energiaa varastoon. Viikko sisälepoa pitäisi vielä saada menemään jotenkin. Siihen asti vain pakolliset asioinnit ulkona. Tara on joutunut sijaiskärsijäksi Astan sairaslomalla, kun olen pitänyt sitä sisällä seuraneitinä.

Ulkona tassussa on ollut suojana lasten kurakintas. Toimii tosi hyvin! Viime lauantaina paikallisessa halpa-hallissa käytiin mielenkiintoinen keskustelu:

Tässä vaiheessa oltiin jo menty niin pitkälle, etten enää viitsinyt oikaista keskustelua. Mutta ei se mitään, kyllä myyjä tiesi ihan oikein minkä kokoisia kurakintaita kolmevuotiaat pikkutytöt käyttää. ;)

 

Rakennusmiehet ovat pitänet kesälomaa tämän viikon ja itse olen puolestani yrittänyt saada kiinni työrytmistä. Tiedän, että kymmenen viikon kesäloman jälkeen ei olisi mitään varaa valittaa, mutta valitettavan hitaasti aivot näyttävät kääntyvän työmoodille. Rakennusrintamalla on siis vietetty viikko hiljaiseloa. Viikonlopuksi pitäisi vähän ryhdistäytyä ja saada ulkohommia tehtyä ja lattialankkuja putsattua. Edellisellä viikolla alkoivat siis ne varsinaiset rakennustyöt eli sisähommat. Uuden uunin pohja ja muutamia tukipilareita uutta rossipohjaa varten on nyt valettu. Seuraavaksi sisällä alkavat hirsityöt.

Koirarintamallakin huilataan. Astan tassu ei lähtenyt parantumaan toiveiden mukaisesti ja varpaassa on nyt neljä tikkiä. Ja ainakin kaksi viikkoa sairaslomaa. Että kyllä vastustaa nyt riittävästi tämä koiraharrastuskin. Ehkä tässä jo hidasälyisempikin ymmärtää pitää taukoa. Palaamme siis sorvin ääreen ´vähän paremmalla ajalla´.

Taran kuulumiset onkin tyystin unohtuneet täältä blogista. Se palasi kesälomaltaan jo heinäkuun loppupuolella ja agilitya ollaan treenattu kokoajan enemmän, nyt kun omakin jalka alkaa olla taas kunnossa. Syksyn kisat jäävät kuitenkin väliin. Nyt syyskussa en ehdi ja sitten en taida viitsiä enää hankkia lisenssiä tälle vuodelle muutaman loskakauden kisan takia. Yritetään sitten ensi vuoden puolella aktivoitua kisarintamallakin. Taran treeneistä on jotenkin turhaa kirjoitella. Se tekee kaiken mitä onnistun keksimään siltä pyytää, ja vieläpä hienosti ja vauhdikkaasti. Joten treenikertomukset sen osalta olisi melkoisen tylsää luettavaa. Sen kanssa treenaaminen on lähinnä kivaa hauskanpitoa, ei oikeastaan enää uuden opettelua (koiralle...). Sillä on omat puuttensa agilityssa, mutta ne olisi pitänyt korjata jo kuusi vuotta sitten vähän erilaisin alkuopetusmetodein, joten nyt vain pelataan niillä korteilla mitä on onnistuttu matkalla käteen haalimaan.

 

 

 

 

Nyt on sitten saatu päätökseen ´mikä Astan selässä on vikana´-projekti. Ja vian nimi on ristinikaman lumbalisaatio eli välimuotoinen nikama. Ristiluussa tulisi olla kolme nikamaa yhteenkiinnitettynä ja Astalla on neljä (näkyy hyvin sivukuvassa) eli siellä on yksi ylimääräinen, vähän väärän mallinen nappula (se mikä mahakuvassa on epäsymmetrinen). Eli sen mikä näyttää lannerangan viimeiseltä nikamalta ja sen ristiluun välissä tulisi olla normaali väli (tuossa noin), mutta kun ei ole. Viisaammat taas varmaan korjailevat selityksiäni... Mahdollista on, että tuo aiheuttaa ahtautta selkäytimen loppuosaan ja sitä kautta kipuoireita. Mutta voi myös olla, että sen kanssa porskuttaa hyvin eteenpäin.

Lauantaina kävimme pitkään odotetun keikan Turussa osteopaatti Leena Piiran luona. Sain hyvin vahvistusta sille, mitä hierojatkin ovat kevään mittaan sanoneet ja lisäksi muutamia uusia juttuja. Suurin ongelma Astan liikkumisessa on se, että ristiluu on vinossa ja aiheuttaa luonnollisesti vinon asennon koko lantioon ja täkäpäähän. Asta on etupainotteinen ja takaosaa tulisi saada vahvistettua. Vinouden vuoksi takajalkojen lihaksisto on toispuoleinen sillä Asta välttää vasemman jalan käyttöä ja käyttää oikeaa jalkaa enemmän. Sen vuoksi oikean puolen takajalka ja selkä menevät jumiin, ja ranka alkaa kääntyä banaanille kuten viime talvena kävi.

Lantion suoristamiseksi ei luonnollisestikaan ole mitään konstia. Sen sijaan vasemman takajalan lihaksistoa tulisi vahvistaa ja tähän saimme ohjeet mäkikävelystä. Pääsääntöinen liikkumismuoto tulisi olla ravi, vaikka laukkakaan ei tietysti kokonaan kielletty ole. Laukassa Asta menee aina oikeaa laukkaa ja se vahvistaa toispuoleisuutta, siksi suurin osa liikkumisesta tulisi tapahtua ravilla. Uinti on myös hyvä. Riekkumista toisten koirien kanssa tulisi välttää, jottei lantioon sattuisi törmäyksiä ja nopeita iskuja. Saatiin myös kotihierontaohjeita. Lihasten rentous pitäisi saada säilymään.

Entäs sitten harrastukset. Lantion vinouden vuoksi Astan hyppääminen on vaikeaa, niin kuin on jo nähty ja todettu. Eli hyvästi agility ja pk-kisojen esteet. Agilityahan emme juurikaan ole treenanneet, mutta pk-puolen unohtaminen harmittaa, kun käsissä olisi kuitenkin pian ollut lähes komosluokan tasoinen koira.  Muutoin jatketaan entiseen malliin ja jos kunto säilyy tällaisena haaveilemme edelleen pelastuskokeiden suorittamisesta. Haun treenaamisessa pitkiä pistotustreenejä (paljon laukkaa hankalassa maastossa) tulisi kuitenkin tehdä vain harvemmin.

 Näillä mennään eteenpäin ja toivotaan parasta.

 

 

Astan kuvan on ottanut TimoR

 

Asta pääsi eilen hierontaan Saaralle, jonka luona käytiin talvellakin kun nämä selkäongelmat alkoivat. Tilanne ei nyt kuulemma ollut niin paha kuin silloin. Pahimpana ehkä oli toispuoleinen jumitus oikea taka ja vasen etu. Sitähän oli talvellakin, mutta paljon voimakkaampana. Ja tähän vaivaan saatiinkin taas kotiläksyjä. Liikunnassa ollaan jatkettu uintilinjalla. Päästään tosin nyt jo kävelemällä sinne rantaan. ;) Saatiin Saaralta vinkiksi käyttää uimassa pelastusliivejä, jolloin Astan takapään käyttö olisi tehokkaampaa. Tänään testattiin sitä ja näytti toimivan. Pylly pysyy paremmin pinnalla ja takajalat tekevät työtä. Uintiasento oli minusta parempi myös silloin kun Astalla on lelu suussa kuin jos sillä ei ole mitään.

Sununtaina ollaan menossa Vaalaan luonnetestiin. Mielenkiintoista nähdä miten Asta toimii. Kaksi vuotta sitten kävimme mh-luonnekuvauksessa ja Asta selvisi siitä hyvin. Hyviä puolia Astan mh-suoriuksessa oli hyvä palutuminen jokaisen osion jälkeen ja puutteena se, että oma rohkeus ei riittänyt epäillyttävien asioiden tutkimiseen yksin. Kinnostavinta minusta on ehkä nähdä onko se kasvanut ollenkaan kahdessa vuodessa vai tulevatko samat jutut esille tässäkin testissä. Uskaltaako se mennä kelkalle ilman apuja? Etsintätreeneissä ollaan otettu rakennusetsintää pimeissäkin paikoissa ja yleensä niissä ei ole tainnut olla ongelmaa. Onko testin pimeähuone kuitenkin erilainen tilanne? Etsiikö se sieltä minua vai vain kaikki muut? Kaikki, jotka ovat Astan nähneet tietävät, että se on valtavan hauska koira. Sillä on ihan ihmeellisiä tapoja. Mukavaa nähdä onko se vain käytöstapojen puutetta vai joku tietty luonteen ominaisuus -ylisosiaalisuus, ylivilkkaus?

Jotain ennakkoveikkauksia pitää tietysti tehdä. Veikkaankin (tai toivon ainakin) seuraavanlaista riviä.

Toimintakyky: mh-kuvauksen perusteella veikkaan +1, en usko, että rohkeus olisi niin paljon lisääntynyt kahdessa vuodessa, toisaalta en ole koskaan nähnyt sitä ´lamaantuneena´, joten emme ehkä miinuksellekaan jää tässä. Toivottavasti.

Terävyys: tuskin kovin suuri veikkaan pieni tai kohtuullinen eli +1 tai +3. Enemmän ehkä kallistun pienen puoleen. Ja lulisin selviävämme tästä plussan puolelle.

Puolustushalu: mh-kuvauksessa se vastasi aaveille aika täpäkästi. Pihassa myös vahtii, kunnes joku tulee riittävän lähelle ja sille on vain pakko heiluttaa häntää. Tässäkin siis +1 tai +3. Myös -1 voisi olla mahdollinen, mutta ehkä se kuitenkin vähän huomauttaa, ettei ihan kokonaan tulla jyrätyksi. Väistää kuitenkin varmaan hyökkäyksen loppuvaiheessa.

Taisteluhalu: Leikkii varmasti hyvin vieraankin kanssa. Ehkä olemme tässä aika kohtuullisia +2

Hermorakenne: mh-kuvauksessa se palautui aina tosi hyvin, joten vaikka tässä kuormitus on isompi uskaltaisin veikata jäävämme plussan puolelle +1

Temperamentti: En tiedä, ainakin se on vilkas, ehkä jopa erittäin vilkas? +3 tai +1

Kovuus: aika pehmo +1

Luoksepäästävyys: mielelläänhän se tunkee viereen, voisi siis olla +3. Ehkä jopa liiankin mielellään. Joten saatamme tästä osiosta kerätä myös +1

Sunnuntaina nähdään osuiko yksikään oikeaan vai päästäänkö koko testiä edes siihen asti, että arvostelu saataisiin! Astan testi siis Suvirannassa sunnuntaina klo 11.40. o-ou!

 

Astan selkävaivoja ollaan selvitelty vähän eteenpäin, koska jokin takapäässä vaivaa kuitenkin. Ja koska koirasta ei mitään muuta vikaa löydy(anaalit tarkistettu sen verran monta kertaa...), on pakko uskoa, että kyllä se nikamamuutos vain on hyppyongelmien takana. Soitin Akuuttiin ja pyysin lähettämään kuvat tänne meidän eläinlääkärille katsottavaksi. Hän oli sitä mieltä, että ehdottomasti aiheuttaa Astan takapään oireet. Kehotti kuitenkin käymään vielä ortopedilla, jotta saisi tarkemman arvion. Epäili, että ristilussa olisi jotain myös, mutta eitä ei kuulemma näistä kuvista oikein selvästi näy. Pitää vähän katsoa, jos myöshemmin syksyllä saisi ortopedikäyntiä järjestymään. Nyt ei oikein siihen ole mahdollisuutta.

Tässä kuva mahan puolelta ja tässä sivulta. Asta on mahan puolelta otetussa kuvassa vähän muutenkin vinossa, mutta eipä siitä viimeisestä lannerangan nikamasta normaalia saa millään vaikka kuinka päätä kääntelisi. Kuvausreissulta minulle jäi käsitys, että kyseessä olisi nimenomaan viimeinen nikama ennen häntää, mutta näinhän ei toki ole. Ja senkin vuoksi halusin, että saisin toisenkin arvion kuvista. Ja nyt kun tiedän sen nikaman paikan, on ihan ymmärrettävää, että se aihuttaa ongelmaa. Ja todellakin ihmetyttää, että lääkäri ei havainnut tätä silloin kun selkä kuvattiin lonkkakuvien yhteydessä kaksi vuotta sitten.

Asta ei nyt ainakaan näytä kipeältä. Hierojalle ei olla nyt päästy, joten vaikea sanoa mikä on lihasten tilanne. Toisaalta ollaan nyt viime aikoina otettukin vähän rauhallisemmin. Mutta nyt on kuitenkin pakko todeta, että ei tule agilitykoiraa, ei tule pk-koiraa. Toivotaan, että hyvän lihaskunnon ja oikeanlaisen treenaamisen avulla selkä kestäisi maastolajit. Niitä emme ainakaan vielä jätä. Asta liikkuu minusta aika hyvällä askeleella. Lähinnä ongelmaa näkyy epäpuhtaassa hyppytyylissä. Pk-esteet ja agilityn unohdamme siis heti samantien. Valitettavasti.

 

Asta pääsi tänään hierojalle, kun Holmströmin Kirsi tuli Oulusta hieromaan treenikaverin hevosia. Yllättäen tilanne ei näyttänyt niin pahalta kuin pelkäsin. Kireyttä löytyi reilusti takareisistä, mutta selkä olikin kohtuullisen hyvä. Selän lihakset olivat hieman jumissa ja jotain pientä si-nivelessä oikealla puolella, mutta ei varsinaisia nikamalukkoja kuten talvella. Takareidet ja nivuset sen sijaan olivat kipeät ja kireät, erityisesti oikea puoli. Mutta käsittelyn jälkeen Asta antoi hyvin venyttään niitäkin. Eli varovaisesti voidaan toivoa, että parempaan suuntaan oltaisiin ehkä menossa. Löydökset tukisivat myös sitä teoriaa, että liikkumisongelmat johtuisivat taannoisista anaalivaivoista. Mutta ollaan nyt vain varovaisen toiveikkaita -onhan se aiemminkin välillä näyttänyt hyvältä, kunnes on taas löydetty jotain... Mennään nyt vielä pari viikkoa kevennetyllä ohjelmalla ja aloitetaan sitten taas hyppääminen. Ohjelman kevennykset johtuvat myös ihan käytännön syistä -töissä on viimeisten viikkojen härdellit ja kotona purkuhommat käynnissä.

Reissuviikolla Asta oli Elisan luona Helsingissä haistelemassa suurkaupungin vilinää. Ja oli jopa päässyt työkeikalle Elisan harjoittelupaikkaan auttamaan lapsia kotitöissä. Sekös Assulta sujuu. :) Tara sen sijaan oli toiminut enemmän työnjohdollisissa tehtävissä äidin ja isän mukana mökillä. Treenailla ei olla juuri ehditty. Eilen tehtiin superhuono esineruutu ja tänään vähän paremmalla menestyksellä kevyet tottistelut. Helteiden myötä uimakausi on avattu ja jopa Tara kävi uimassa. Onneksi on uimapaikka tässä ihan lähellä.

 

Eilen oli Astan lääkäriaika Akuutissa ja yritettiin metsästää syytä selkävaivoille. Tutkittiin käänneltiin ja väänneltiin. Lääkärinkin mielestä aristaa selkää tultaessa vyötärön ja lantion kohdalle. Koira kuvattiin päästä varpaisiin, eikä onneksi löydetty mitään poikkeavaa. Tai löydettiin, hieman epäsymmetrinen lannerangan viimeinen nikama. Mutta sen ei pitäisi aiheuttaa näitä ongelmia. Selkäranka on edelleen hyvässä kunnossa, samoin lonkat, polvet ja kintereet. Selkähän Astalta on kuvattu aiemminkin lonkkakuvien yhteydessä pari vuotta sitten. Sinänsä helpottavaa, ettei mitään isoa vaivaa luustossa ole ja voidaan hyvillä mielin pitää vauhti kovana jatkossakin. Toisaalta ongelma on edelleen olemassa, mutta yritetään nyt selvitellä sitä muuta kautta. Eli suuntaamme siis hierojalle ja jatkamme jumppaamista. Mahdollista on että taannoisten anaalivaivojen jäljiltä selkä on jumiutunut. Tai sitten Asta on muuten vain rakenteeltaan sellainen, että selkä helposti jämähtää. Tai sitten siellä on vielä jossain jotain, jota ei vain nyt löydetty.

Samoilla tulilla aloitin koirien jakelun pitkin suomenmaata, koska olen tulevalla viikolla lähdössä työreissulle Saksaan. Tara jäi Muhokselle ja Astasta on tehty tarjous Helsingin suunnalta, joten huomenna pitäisi siis lähteä ajamaan sinne.

 

Taran ´mummilan´ reissu päättyi toistaiseksi ja työt kutsuivat. Sunnuntaina olimme kevään viimeisessä koulutuksessa Kaplaksen Marin luona. Teemana oli tällä kertaa lisää variaatiota kontaktihrjoitteluun ja ohjauksessa päällejuoksut, twistit ja pakkovalssit -kaikki tavalla tai toisella toki tuttuja, mutta taas tuli kopallinen uusia hienoja termejä. Varsinainen uusi ohjaustekniikka minulle oli päällejuoksut. Mutta onneksi Tara osasi nekin! :) Lopuksi tehtiin rataa, johon piti tehdä persjättöjä, en ikinä käytä niitä paitsi putkilla. Mutta ihan näpärästi meni nekin, kun ohjaaja vain pisti tassua toisen eteen. Ehkä niitäkin voisi treenata?

Astan kanssa olin toivonut Marilta, että katsottaisiin Astan hyppäämistä ajatellen pk-tottiksen hyppyä. Kaikki virheet saatiin esille jo puolen metrin korkuisella hypyllä ja kyllä se nyt vain on myönnettävä, että se takapää ei vain ole kunnossa. Ei auta! Liikkeet on kohtuulliset, eikä se onnu, mutta hyppääminen on hirveän näköistä ja seistessä jännittää selkää kaarelle. Nyt on reilun viikon päähän varattu aika Ouluun Akuuttiin. Katsotaan löydetäänkö mistään mitään vikaa.

 

 Tällä viikolla on sitten käyty koko porukalla eläinlääkärissä. Taralta tarkastettiin murtunut hammas, joka ei tällä kertaa vaatinut jatkotoimenpiteitä. Astalta katsottiin anaalirauhaset ja niillä saatin eläinlääkärin työmäärää puolestaan kasvatettua mukavasti. Vasemman puolimmainen rauhanen oli ok, mutta oikealla oli herneen kokoinen kovettunut möhkäle. Jouduttiin siis rauhoittamaan Asta ja huuhtelemaan kovettumaa pois. Aika tovin sitä saikin sieltä kaivaa, mutta onneksi kovettuma hajosi, niin saatiin kaikki ylimääräinen pois. Mysteeriksi jää mikä sen on sinne aiheuttanut.

Edelleen on pakko ihmetellä miten se ei ole oireillut näkyvästi tuon enempää. Mahtaa olla melkoisen kipeä koira kun kivi hiertää pyllyssä. Aika petollinen tuollainen vilkas ja aktiivinen koira, joka puuhailee entiseen malliin, vaikka olisi kuinka kipeä. Mitenkähän kauan olisi mennyt, että olisin itse älynnyt, että se on kipeä... Tutkimuksissa todettiin myös, että oikean puoleinen anaalirauhanen ei ole ihan normaali, vaan se on "paksuseinäinen ja kovahko". Toivotaan, ettei tuo anaali aiheuta enempää vaivaa, koska silloin edessä on leikkaus. Ja toivotaan, että tämä on nyt aiheuttanut selän ja lihasten jumiutumisen, eikä siellä enää olisi muuta vaivaa lisäksi.

 

 Takana on yli 1200 km ja melkoisen monta Must-lakritsipussia. Käytiin siis hiihtolomareissulla Elisan luona Helsingissä. Matkalle ujutettiin tietysti myös niin koiramaisia kuin rakentamiseenkin liittyviä kohteita.

Jo menomatkalla kävin Hämeenlinnan kupeessa Metsänkylän Navetassa, sitten Helsingissä Tapettitalossa, Billnäsissä Rakennus Apteekissa ja vielä tulomatkalla Tampereen Rakennustorilla. Kaikenlaista on kyllä tarjolla vanhan korjaajalle.  Ja Billnäsin ruukkialue ehdottomasti käymisen arvoinen muutenkin. Harmi, että kamera ei juuri sinä päivänä ollut mukana. Ja harmi, että nuokin paikat ovat niin kaukana. Monissa asioissa pystyisi kyllä säästämään, kun löytäisi tavaraa käytettynä tai poistoeriä. Toisaalta sitten, jos haluaa vanhan mallin mukaan tehtyä uutta, joutuu siitä maksamaan moninkertaisesti. Katsoin esimerkiksi ikkunan saranoita. Jos haluaisin juuri tämän talon rakennusajan mallin mukaiset saranat, ne maksaisivat n. 10 €/kpl. Ja kun laskee, että YHTEEN ikkunaan menee kaikkine ruutuineen jopa 16 saranaa. Eli 160 €, eikä siinä vaiheessa varsinaisesta ikkunasta ole vielä tietoakaan. Voi olla, että saranan mallista joudutan hieman tinkimään...

Koirat viettivät pääsääntöisesti lomaa. Tai no, jos koiranelämää Helsingissä voi kutsua lomaksi. Täytyy kyllä sanoa, että koiran lenkkimahdollisuudet oli kyllä melko rajalliset. Kyllähän sitä hihnalenkkiä tekee, mutta ei sitä kyllä oikein liikkumiseksi voi kutsua. Paluumatka tehtiin tosiaan Tampereen kautta. Ja Asta pääsi ystäväni Saaran hierontakäsittelyyn. Pahoitteluni Tampereen koirakavereille, joita ei ehditty nyt näkemään, priorisoimme hieronnan treenien edelle. :) Vaikka Asta olisi kyllä ehkä mieluumin treenannut, sen verran epämiellyttävä taisi tämä käsittely olla. Kaikki lähti siis siitä parin viikon takaisesta käynnistä Kaplaksen Marin luona, jolloin Mari totesi Astan rangan olevan kierossa. No jumissahan se oli kaikin puolin! Voisi mieluummin kysyä mikä kohta siitä koirasta ei ollut jumissa. Pahimpina kohtina nyt että, etulavan isossa lihaksessa on tulehdus ja nestekertymää, rintarangan loppuosassa selkälihakset jumissa, si-nivel & viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen liitos jumissa sekä takareidet (erityisesti oikea) jumissa. Ja näiden hieronta teki kovasti kipeää ja Astaa läähätytti.

Saara hieroi kärsivällisesti ja rankaankin pyrittiin saamaan liikettä. Ihmettelimme siinä vain, kuinka se ei onnu yhtään, edes tuota vasenta etusta. Liikkeissä tuo näkyy "vain" siinä, että ranka on banaanilla oikealle (myös seistessä), takajalat eivät koukistu ravissa kunnolla ja selkä on vähän köyryssä. Mutta enpä ole osannut itse katsoa, enkä älynnyt, että se olisi noin kipeä! Mutta tämä tietysti selittää paljon miksi maahanmenot ovat olleet niin hitaita ja paikallaolo levotonta. Saara ehdotti etulavan vuoksi tulehduskipulääkettä. Onneksi oli vanhaa Rimadylia varastossa, aloitettiin heti kun päästiin kotiin. Saatiin myös hieronta-, jumppa- ja venyttelyohjeita. Sekä tarkistusta ruoan vitamiini- ja hivenainelisiin. Muutaman viikon päästä mennään täällä hierojalle tarkastamaan tilanne ja miettimään jatkoa.

Vaikea kuitenkin sanoa, mikä noista olisi se varsinainen ensimmäinen ongelma. Toivottavasti se ei ole selkä. Sitä on kuitenkin vaikeampi hoitaa, kuin lihasjumeja -varsinkin täällä, missä alan asiantuntijoita ei ole heti tarjolla. Yksi ongelmien aiheuttaja muidenmuassa voi olla myös anaalirauhaset, jotka ovat vaivanneet Astaa jo pidemmän aikaa. Vaikka niitä kuinka tyhjentelee, niin aina jokin kiusaa takapuolessa.

Tuhannet kiitokset Saaralle käsittelystä. Jos Tamperelaiset tarvitsevat koirahierojaa, voin heti suositela yhtä! Tänään käytiin lenkki jäällä. Asta irti, Tara hihnassa, niin meno on vähän rauhallisempaa. Asta ravailee yksin edellä ja me taaperretaan Taran kanssa perässä. Asta helposti peitsaa hihnassa, kun olen liian hidas, Taran ravivauhdissa sentään pysyn hyvin, joten helpompi näin päin. Lenkin jälkeen hieroskelin Astaa ja kyllähän ne kipeät kohdat sieltä löytyvät. silmät aukeavat ja pää nousee heti kun painaa väärästä paikasta. Tosi kärsivälisesti Asta kesti Saaran käsittelyn, vaikka varmasti sattui. On se vain liikuttavan nöyrä, Taralta olisi tullut hammasta jo monta kertaa. Hieronnan jälkeenkin se meni vielä mielellään Saaran ja lasten rapsuteltavaksi.