Niinpä pyörähti treenivuosi käyntiin maanantaitreeneillä Kärsämäen kunnanvarastolla. Johan tässä on aikaa mennytkin, kun viimeksi on oltu. Oltiin Riitan kanssa kahdestaan liikkeellä. Aluksi tehtiin Astalle jälki. Jälki lähti tienvarresta metsään kulkien siellä ehkä sata metriä, sitten tien vartta ja varastoalueen pihaa, yhteensä pituutta kolmisen sataa metriä. Voimakas sivutuuli ja pakkasta muutama astetta.

Riitta jäi jäljen päähän ja ajettiin se heti. Nostettiin jälki tienvartta pitkin. Huolimatonta menoa, koska Asta oli jo aikoja sitten haistanut tuulen yläpuolella menevän jäljen. Ja metsäpätkä meniin melkoista haipakkaa jättäen sinne ensimmäisen kepin. Tien varressa seilaamista, innokkuuden ja voimakkaan tuulen vuoksi -yksi esine nousi, toinen jäi. Varastoalueelle siirryttäessä saatiin harhakin, kun joku lähti sieltä autolla ja sulki portin mennessään. Asta tarkisti portin luona harhat, mutta palasi itse jäljelle. Neljäs esine löydettiin ja Riitta jäljen päästä savustettujen nahkiaisten kanssa. Eivät olleet kuulemma joulupöydässä nahkiaiset maistuneet. ;)

Ja jopa oli niin hauskaa, että ei sitten maltettu olla ottamatta vähän hakuakin, ja pari umpipiiloa ohjelmistossa. Ensimmäinen hyvin. Toinen oli hakalampi (taisi olla sellainen siirrettävä käymälä). Asta ei saanut paikallistettua hajua varmasti. Vinkui, mutta tuli kuitenkin pois. Toisella kertaa otti rullan vaikka näytti edelleen vähän epävarmalta.

Jopas on useampi maanantai jäänyt välistä, mutta tänään ehdittiin treeneihin. Aluksi Astalle hakua. Oli tallattu iso hakkuuaukea. Aukean reunalla meni ajoura ja tuuli tuli sopivasti aukealta ajouralle. Laitettiin maalimiehet aukean puoleen väliin ja ihan loppuun. Partioitiin ajouraa pitkin. Tuulen vuoksi Asta ottin molemmat maalimiehet tosi kaukaa ja näin oli tarkoituskin. Saatiin molemmille varman 150 metrin ilmaisumatkat. Hyvin meni molemmat. Otin tällä kertaa rullan käteen ja palkkasin myös rullan tuonnista. Maalimiehillä oli suorittanut pientä taskujen tarkistelua. Pitääpä muistaa ottaa maalimiehiä, joilla ei ole rasiat mukana.

Treenien lopuksi lähdettiin vielä jäljelle. Riitta oli päivällä tehnyt Astalle jäljen valmiiksi. Ikää ehti kertyä kuusi tuntia. Huonosti nousi vanha jälki nytkin. Vasta kun kolmannen kerran mentiin jäljen yli, lähti seuraamaan sitä. Sen jälkeen jäljestys sujui kuitenkin tosi varman oloisesti. Mittaa jäljellä parisataa metriä ja lopusta löytyi kapula. Välillä olisi ollut myös pieni metallinen pastillirasia, se jäi huomaamatta. Eli ajo ei ole ongelma, mutta nostossa epävarmuutta.

Eli kunhan tässä taas ehtisi enemmän aktivoitua treenirintamalla, niin ohjelmistoon rasiattomat maalimiehet ja vanhojen jälkien nosto.

Meillä näyttää olevan niin, että jos ei maanantaitreeneihin satu pääsemään, niin korvaavaa toimintaa kyllä järjestetään jottei pääsisi luistamaan treeneistä. Kokoonnuttiin iltapäivällä Kärsämäelle tutkimaan tyhjillään olevaa pihapiiriä. Ei tajamaetsintää, vaan ihan kunnon maalaismeininkiä. Pihasta löytyivät aitta, kellari, iso navetta heinävarastoineen ja traktorisuojineen, puuvarasto, pihasauna ja lisäksi asuinrakennus. Kaikki muu paitsi asuinrakennus oli meidän käytössä.

Astalle kolme maalimistä, en tiennyt mihin menivät. Ajatus oli lähteä pihaa tarkistelemaan tuulen alapuolelta, sillä puolen pihaa oli marjapensaita ja muuta puskaa. Matkalla Asta kuitenkin poukkasi navetan ovesta sisään ja onneksi nenä oli auki, sillä heti ensimmäisessä tilassa olikin maalimies umpipiiossa seinää vasten olevien levyjen takana. Kiikutti rullaa minulle jo ennen kuin ehdin sisälle katsomaan mitä tapahtuu.

Sitten palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan ja hetken pihaa katseltuamme mentiin vanhaan vilja-aittaan. Pieni koira on kätevä, Asta puikahti aittaan oven alta ja jäin odottelemaan ulos. Kohta tuli pois levottomasti pyörien ja vinkuen, siellä taisi sittenkin olla jotain. Otettiin uusi kierros aittaan ja hetken pyörittyään maalimies paikallistui viljalaarista, umpipiilo myös. Tai olisi sinne päässyt, mutta Asta ei reittiä huomannut. Tämän ilmaisu oli vähän vaikea. Johtuiko sitten siitä, että seisoin jo aitan ovella, ja maalimies oli sitten ihan muutaman metrin päässä. Pitäisi aina siirtyä vähän kauemmaksi, niin saisi rauhassa ottaa rullan ja tuoda. Jatketiin navettaan. Ehdittiin kiertää traktorihallit ja siirtyä navetan puolelle. Sieltä Asta löysi taas umpipiilossa olevan maalimiehen. Siinä ilmaisu taas hyvä, olin itse vielä traktorihallin puolella.

Toisella kierroksella kaksi maalimiestä. Toinen navettaan ja toinen traktorihalliin seinällä olevan ison pressun taakse. Kokeilin nyt, että toisiko rullan käteen eikä sivulle. Ajattelin myös välipalkata. Ensimmäisellä navetan puolelta ok, vaikka namin syöminen ei niin mieluista ollutkaan. Raktorihallin piilo oli ollut muutamille koirille vaikea, koska hallin perälle piti kävellä vajaa kymmenen metriä isojen metallilaattojen päällä. Lattia kolisi jokin verran kun siitä käveli. Asta sai hyvin hajun vastakkaisessa nurkassa ja tarkensi nätisti pressun luo ja hyppäsi sitä vasten. :) Lattia ei tuottanut ongelmaa. Ilmausissa sähläsin itse sen välinamin kanssa. On liikaa liikkuvia osia kun pitää ottaa rulla ja antaa nami ja kiinnittää liina...

Riitta oli järjestellyt ekstra-treenit Kärsämäelle, jossa käytettävissä oli entinen huoltoasema. Rakennus puretaan ja purkuhommia oli aloiteltu jo - seinistä päälimmäisiä kerroksia purettu, joissakin tiloissa purkulautoja lattioilla. Rakennuksessa oli huoltamo- ja korjaamotilojen lisäksi kaksi pientä asuntoa ja varastohuoneita tms.

Huomasi kyllä ettei olla oltu pitkään aikaan rakennuksilla etsimässä. Kaikki koirat oli vähän huuli pyöreänä: kyllä täällä haisee, mutta en kyllä tiedä missä se on. Astalle ensin kaksi maalimiestä niin etten tiennyt sijainteja. Ensimmäinen haju mihin törmättiin oli aseman kahviossa. Sitä jouduttiin pitkään paikallistamaan ja Asta teki valeilmaisunkin. Otettiin sitten vähän rauhallisemmin ja aivot mukaan ja saatiin paikallistettua Riitta yhden oven takaa. Sinänsähän rakennuksilla ei ole väärin, jos koira ilmaisee pelkän hajun paikan. Mutta tuossa valeessa Asta ei kyllä ollut edes siellä missä hajut olivat, vaan ilmaisi (turhautuessaan?) edelliselle koiralle käytetyn piilon. Toinen löytyi rakennuksessa olevasta asuinhuoneistosta. Päästin Astan sisälle ja jäin ovelle odottamaan. Maalimies löytyi makuuhuoneen kaapista. Asta oli ottanut rullan vastakkaisella puolella (tyhjä huone ja tyhjä seinä, täällä se on!) ja veikin sinne näytölle. Etsittiin sitten yhdessä tarkemmin.

Toisella kierroksella taas kaksi maalimiestä, edelleenkään ei etukäteistietoja. Ensimäinen löytyi nopeasti avovaraston nurkassa olevasta komerosta. Toista jouduttiin etsimään pitempään. Vaikka pitkään pyörittiinkin, niin ei onneksi tullut valeilmaisua uudellen. Viimein löydettiin ovi, jonka takana ei oltu huomattu käydä. Joku työntekijöiden vaatteidenvaihtotila, vessat, metallisia vaatekomeroita... ja sellähän se ´huoltomies´ oli juuttuneena vaatekaappiin. Hajuun Asta reagoi taas hyvin, mutta itse maalimiehen paikallistamisessa meni pitkään.

Ilmaisuissa kokeilin nyt välipalkkausta rullan tuonnista. Olen muualla yrittänyt vahvistaa esineiden pitämistä. Välipalkkausta on kokeiltu joskus aikaisemminkin, mutta ongelmana on ollut se, ettei Asta syö namia, vaikka sen nenän eteen laittaisikin. Tujottelee vain piilon suuntaan. Nyt söi namin kun kerran eteen tungettiin, mutta en tiedä oliko se enemmän palkka vai rangaistus. ;) Mutta nyt ei kyllä oikeastaan pudotellut rullaa kovin aikaisinkaan... Kokeilin muutamalla ilmaisulla myös että toisikin rullan käteen. Sitäkin voisi ehkä taas kokeilla. PK-lehti tuli tänään. Ei hakukokeita lähimaastoissa. Toisaalta ilmaisua voisi nyt vähän enemmän hajoittaakin ja kokeilla kaikenlaista, jos ei kerran kokeitakaan ole tulossa tälle syksylle. Pitää taas miettiä vähän lisää.

Ai miten niin muka kiire näytölle? Kuvan on ottanut Virpi Salmela

Astalle tehtävänä tarkistaa pellon viertä kulkevaa tietä, eksyneen on nähty liikkuvan tiellä yhdentoista aikoihin. Tarkastuslenkille lähtiessämme kello kävi seitsemää, eli havainnot oli jo kahdeksan tuntia vanhoja. Lähdettiin kulkemaan tietä pitkin vapaasti kulkien. Laitoin kuitnekin liinan roikkumaan perään, jotta saadaan koira helpommin kiinni, jos jotain tulee. Ensimmäisen sadan metrin matkalla teki kolme loikkaa vasemmalle pellon puolelle -ei kuitenkaan lähtenyt kauemmaksi. Mutkan jälkeen merkkasi jotain oikealle, kävi vähän matkaa, mutta ei lähtenyt pidemmälle. Vähän matkaa sen jälkeen kävi kiertämässä heinäpaalirivin tien vasemmalla puolella. Ei muuta. Soitimme havainnoistamme "johtoon".

Tien oikealle puolelle merkattu kohta oli ollut jälki. Palasimme sinne ja kokeilimme jos nyt lähtisi viemään jäljelle. Lähtikin etenemään, mutta mentiinkulmasta yli ja sitten kierrettiinkin melko pitkä hukkareissu. Soiteltiin vähän ohjeita. Saatiin nostettua jälki uudelleen, mutta pian oltin taas hukassa. Jätettiin homma siihen. Se oli tällä kertaa liian vaikea meille. Hyvää kuitenkin se, että jo ensimmäisellä kerralla merkkasi kohdan, vaikka kuljettiin tiellä vapaasti. Pitäisi vain itse osata tunnistaa nuo. Ei kuitenkaan silloin lähtenyt varmasti jäljelle, ja kun minulta ei tullut vahvistusta (en lähtenyt heti perään, kun en ollut varma jäljestä), jätti hajun.

Kun oltiin saatu muut koirat treenattua, otettiin Astalle pari ilmaisua, jotta saataisiin kuitenkin iltaruoka syötettyä. Oltiin Hietahovin hirvikämpällä ja laitettiin maalimiehet ihan siihen pihapiiriin irtorullien kanssa. Astalla on nyt uusi kiintorulla, kun löysin Bauhausista keltaista letkua. Testailtiin nyt sitä. Irtorullat nyt sis tästä uudesta letkusta. Asta varmaan tuumi, että pakkohan täältä on joku edes löytyä tänään ja tempaisi käyttämämme koko ison hakualueen ympäri -täällähän näitä jälkiä onkin. Ei paljon auttanut huudella... pitäisiköhän sen kuulo tarkistuttaa? No kun se oli juossut, totesimme, että jos nyt ihan tästä vierestä sitten etsisit. Löysikin sitten ensimmäisen, mutta jäi sinne ihmettelmään (uutta irtorullaa?). Odottelin vähän ja tulikin sitten rullan kanssa, mutta tiputti vähän matkan päässä. Vaadin rullan tuomisen sivulle ja rullan pitämisen, ja siinä menikin tovi, että päästiin näytölle. Vaatiminen aiheutti taas takapakkia ja seuraavalla tiputti irtorullan jo tosi kauas. Otettiin vielä kaksi ilmaisua kokonaan uudelleen, nämä kohtuullisia.

Pitkästä aikaa oli kyllä tosi huono suoritus. Tai jälki nyt ei varsinaisesti ollut huono, oli vain liian vaikea meille. Mutta ilmaisut pitää nyt ottaa taas tehotreenaukseen ja mietintään. Sopivan nöyränä pitää ihmisen tämä koiraharrastaminen...

Oulussa pidettiin iso etsintätreeni hälykoirille ja me saimme kutsun tulla mukaan. Paikalla oli viisi koiraa, kolme hevosta, karttureita, ensiapuporukkaa ja vapepan johtoa, yli kaksikymmentä ihmistä yhteensä. Etsintätilanne oli saanut alkunsa kun viisi laskuvarjohyppääjää oli yrittänyt tehdä hypyn Pikkaralan lentokentälle. Lasketuessaan olivat kuitenkin joutuneet trombin pyörteisiin ja sinkoutuneet ympäri Pikkaralan metsiä. Myöhemmin selvisi, että yksi olikin ollut tandemhyppy ja "eksyneitä" oli siis kuusi. Joitakin vihjeitä kadonneiden mahdollisista olinpaikoista oli jo heti alkuun ja joitakin "silminnäkijä havaintoja" tuli onneksi illan kuluessa. Tilanne muistutti oikeaa etsintää myös siinä mielessä, että etsinnän johto ei oikeastikaan tiennyt kadonneiden olinpaikkoja. Lämmintä pikkuisen päälle kaksikymmentä, vettä sateli melkein kokoajan, ei tuulta juurikaan.

Muutamia koirakkoja, hevospartioita ja autopartioita laitettiin heti töihin, me jäätiin odottelemaan kunnes jotain tietoa maastosta saataisiin. Odottelimmekin puolitoistatuntia kunnes johtoon tuli "silminnäkijähavaintoja" ja meille annettiin tehtävksi tarkistaa reilun kilometrin verran valtatienvartta. Saatiin mukaan suunnistaja ja ensiapuihminen. Oulusta Kajaaniin menevä valtatie on melko vilkkaasti liikennöity ja alueella oli satasen rajoitukset, joten koira kiinni ja ojan penkkaa pitkin kulkemaan. Tienvarsi tarkastettiin, aikaa meni ehkä puolisen tuntia, mitään ei löytynyt. Asta teki hyvin töitä, ja myöhemmin selvisi, ettei siellä mitään olisi ollutkaan. Hyvin etsitty siis, mitään tärkeää ei jäänyt huomaamatta, eikä koira esimerkiksi ylittänyt jälkeä.

Sitten jouduttiin vähän odottelmaan uusia ohjeita, autolle oli matkaa sen kilometrin verran. Meidän seuraava tehtävä ehti vähän muuttua matkan varrella, mutta loppujenlopuksi meidät kehotettiin palaamaan autolle yhden polun kautta ja tarkistamaan josko sieltä löytyisi mitään. Aluksi vastaan tuli mustikanpoimijoita, turha siis etsiä enää jälkiä. Polku kulki suurehkon lammen kautta ja huomasimme lammen toisella puolella laiturilla "jotain". Kiikareilla katsottuna totesimme, että siellä on joku. Lammessa oli korkeat hiekkatörmät ja vähän matkan päästä Astakin sai hajua alarinteestä. Tästä emme kuitenkaa päässet eksyneen luo, vaan jouduimme kiertämään yli parinsadan metrin matkan päästäksemme laiturille, lammen toiselle puolelle. Asta ehti selvästi jo matkalla unohtaa mitä se oli tekemässä ja että se oli toisella puolella saanut pienen hajun eksyneestä. Laiturin luonakin se kävi n. 10 m päässä eksyneestä saamatta kuitenkaan hajua siitä. Haju siis tosiaan kulkeutui vastarannoille.

Ilmaisussa oli myös vähän ongelmaa. Kun Asta viimein huomasi eksyneen laiturilla, se ei ottanut heti rullaa, vaan tuli ensin ilman rullaa minulle. Sitten lamppu syttyi pikkukoiran päässä ja se juoksi takaisin laiturille ja tuli rullan kanssa. En tiedä johtuiko tuo väsymyksestä vai siitä, että itse olin myös jo tosi lähellä laituria -tässä se on etkö nyt näe! Mielenkiintoista olisi ollut, jos emme olisi nähneet eksynyttä. Olisinko osannut koirasta päätellä, että eksynyt onkin toisella puolella lampea?

Koko etsintäreissu löytöön asti kesti varmaan puolitoista tuntia. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä niin, että oltaisiin palattu valtatietä autolle, pidetty koiralle selkeä tauko ja lähdetty sitten uutena tehtävänä tarkistamaan polun varsi. Enempää etsintätehtäviä ei meille tullut. Onneksi tämä oli vain harjoitus. Paljon on treenattavaa...

Kiitokset järjestäjille ja erityisesti eksyneille, joista viimeisimpänä löydetty nökötti metsässä sateessa viisi(!) tuntia.

Koiravuoden kohokohta eli aussieleiri pidettiin tänä vuonna Kaavilla toimintakeskus Raukussa. Olin ensin katsomassa luonnetestejä viikonlopun ja sitten perään leirillä ma-pe. Mukavaa seuraa ja toinen toistaan hienompia koiria! Hakumetsässä kouluttajana oli Samuli Juntto ja tottiksessa Tytti Juntto, jälkeä teimme omatoimisesti pienissä ryhmissä. Viikko meni jäljestäessä ja hakuillessa, tottiskentällä viihdyin enemmän katsomon puolella. Tässä pikakatsaus viikon treeneihin ennen kuin ehtivät unohtua.

Maanantaina jäljestämään. Astalle jälki harhalla, neljä keppiä ja maalimies. Pituutta jäljelle tuli ehkä vain 300m. Se vanheni kolmisen tuntia ja harha oli ehkä puolitoista tuntia vanha. Lyhyt jana josta nosto hyvin. Vaikka harha piti merkitä, meillä oli vähän epäselvyyttä harhan paikasta. Selviydyimme kuitenkin loppuun asti kun kiltisti kuljettiin koiran perässä. Yksi keppi jäi.

Tiistaina oli ensimmäiset hakutreenit. Tehtiin treeni, jossa teemana palkattomuus. Ensimmäisellä pistolla löytö, väliin kolme tyhjää ja sitten löytö. Ekalta ei palkkaa ainoastaan kehut ja rapsutukset. Väliin tyhjiä, jotta saimme näytettyä Sampalle Astan työskentelyä. Pistot suuntautuivatkin sinne sun tänne ja saimme vähän pyyhkeitä siitä, että koira tekee mitä se haluaa. Mutta hei, nythän treenattiin palkattomuutta ei hallintaa. ;) Palkattomuus ei vaikuttanut Astaan mitenkään.

Keskiviikona Sirkku lähti tekemään Astalle jäljen pellolle. M-kirjaimen muotoinen jälki eli teräviä kulmia. Pituutta ehkä vajaa 400 metriä, 4 esinettä, vanheni puolisen tuntia. Jäljn nosto kulkemalla n. 50 metriä pellon reunaa. Ensimmäinen kulma meni vähän huolimattomasti ja esineelle tultiin reilusti jäljen sivussa. Toiset kulmat paremmin.

Torstaina ensin aamulla hakumetsään. Tehtiin helppoa treeniä pistojen suoristamiseksi. Kolme ensimmäistä haamuina, neljäs valmiina. Ei mitään ihmeellistä näissä. Iltapäivällä jäljelle. Tarkoitus oli tehdä teräviä kulmia, mutta saimmekin muuta haastetta maaston muutoksista. Pituutta jäljellä puolisen kilometriä, vanheni ehkä tunnin, neljä esinettä. Otettiin häiriöksi Viiru mukaan kulkemaan jäljelle. Asta yleensä paineistuu muista koirista, mutta Viiru osoittautui pieneksi ja harmittomaksi, eikä häirinnyt Astan keskittymistä. Kaikki esineet löytyivät.

Perjantaina hakumetsässä jatkettiin perustreeniä pistojen suoristamiseksi. Etukulmat ilman apuja, kolmas haamuna ja neljäs valmiina. Nämä ok. Näissä näkyi sama mikä Astan työskentelyssä muutoinkin. Rulla tippuu suusta viimeisissä ilmaisuissa vähän liian aikaisin, ja Asta ei malta tulla sivulle asti, vaan jää metrin päähän maalimiehelle päin kääntyneenä odottamaan, että liina saapuisi koiran luo.

Yhtenvetona hakkutreeneistä: 1. Perustreeniä pitää tehdä kokoajan. 2. Ilmaisutreeniä ajoittain myös kentällä, jotta palautusta pystyy vaatimaan. 3. Treeneissä keskitytään aina yhteen asiaan kerrallaan. 4. Selkeät käskyt ja ohjeet koiralle. 5. Tyhjän radan ajolla varmistetaan, että koira ei ilmaise turhaan vaikka paineistuisikin.

Taisi olla pikkukoiran onnenpäivä tänään -pääsi hakutreeneihin. Ensin kuitenkin syötiin Astan valmistujaiskakkua ja Asta sai lahjaksi pari hienoa vinkulelua!

Suunnitelmana oli ottaa oikealle tyhjä -vasemmalta löytö - kolme tyhjää - löytö. Ensimmäisellä pistolla oli tyhjä umpipiilo etukulmassa. Suunnitelma vähän muuttui, kun ensimmäisen tyhjän jälkeen lähetin Astan väärästä kohden eikä se saanut hajua ensimmäisestä löydöstä ja siitä tulikin tyhjä. No pisto toiselle puolelle ja sitten uudelleen vähän paremmasta kohdasta. Muutettiin samalla suunnitelmaa ja lopputulema olikin sitten 3 tyhjää - löytö - löytö - 2 tyhjää - löytö. No, menihän se noinkin. Lähetyksissä karkasi aina vähän ennen kuin ehdin antaa käskyn, pistot ei ehkä tikkusuoria, mutta riittävän syviä kuitenkin, rulla tahtoi tipahdella jo sivulle kääntyessä. Mutta tänään ei pikkuasioista nipotettu, hymy korvissa ja onnesta soikeana pikkukoira kirmaili metsässä.

Taran onnenpäivät alkoivat jo eilen, se lähti kesälomalle. Sen saa kuulemma hakea takaisin syksyllä. No, pitää vielä vähän neuvotella tästä... ;)

Meidät oli kutsuttu pitämään etsintäharjoitusta/pelastuskoiranäytöstä vpk:n nuorten leirille. Pyhäjärven Pohti oli pitänyt yörastit Veihtiniemessä ja yön jälkeen jopa kuusi suunnistajaa oli kateissa. ;) Puolet leiriporukasta lähti Riitan ja Törön mukaan, puolet minun ja Astan mukaan. Molemmille koiraporukoille annettiin alueet, "joista eksyneistä oli viimeksi saatu näköhavaintoja". Meidän alue rajoittui järveen ja kahteen tiehen, alueella kokoa ehkä korkeintaan 100 x 200. Lähdettiin ensin tarkistamaan ranta ja sieltä sitten siksakkaamaan aluetta partioimalla. Rannassa ei mitään, mutta rannan tarkistuksen jälkeen Asta sai hajun ja ensimmäinen suunnistaja löytyi kiven kolosta alueen keskivaiheilta. Oltiin lähdössä palaamaan aluetta vähän taaaksepäin, koska muutamia paikkoja jäi tarkistamatta. Mutta Asta saikin heti hajun edempää ja pinkaisi sinne.

Toisen eksyneen ilmaisussa nähtiin hauska ilmiö, josta olen aikaisemmin vain lukenut muutamista artikkeleista. Maasto oli avonaista, joten nähtiin hyvin miten Asta toimi. Tullessaan tuomaan rullaa, se alamäkeä juostessaan vahingossa pudotti rullan, n. 50m:n päässä meistä. Se pysähtyi sitten etsimään sitä maasta, mutta mitään ei tietenkään maasta löytynyt (kiintorulla kaulassa). Lopulta se ratkaisi asian juoksemalla takaisin maalimiehelle ja otti siellä kiintorullan uudelleen suuhun. Tällä kertaa se oli huolellisempi ja rulla pysyi suussa. Aika hauskaa. Luulisi, että matkalla voisi ottaaa kiintorullan uudelleen suuhun, mutta ei -sehän haetaan maalimieheltä. :)

Toisen löydön jälkeen saimme johdolta tiedon, että autopartio oli huomannut tienvarerssa hupparin, piti siis lähteä tarkistamaan sen ympäristö. Päästin Astan haistelemaan koivun oksassa roikkuvaa hupparia ja ensin se oli tietysti tuomassa sitä. Sen jälkeen se nappasi jäljen ojanpenkalta metsään päin. Aika pian alkoi jäljellä tulla vastaan t-paitaa, sukkaa ja hanskaa. Ja ehkä kolmensadan metrin jälkeen löytyi vielä yksi suunnistaja kuukahtaneena kiven koloon. Riitta ja Törö olivat myös löytäneet kolme suunnistajaa. Ei taida näillä näytöillä Pohdin joukkuetta Jukolan viestissä näkyä. ;)

Mukava harjoitus, jossa tuli sopivasti vaihtelua ja myös kestoa etsintään, mutta oli silti mukavan helppo. Lämmintäkin oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi. Koko etsintäreissu kesti ehkä puolitoista tuntia, mutta aikaa toki meni siihen, kun porukalla tarkistettiin aina missä kohden ollaan kartalla menossa ja merkittiin löytöpaikkoja. Ja onhan se vähän erilaista koirallekin tehdä etsintää, kun perässä tulee seitsemän pientä, innokasta vpk:laista.

Tänään treenattiin samalla harvennushakkuulla kuin viime viikollakin. Otettiin Astalle pidempi hakutreeni eli koko viime viikkoinen alue (pari hehtaaria) ja tien toiselta puolelta jatkettiin, jossa sitten yksi löytö. Tuuli taas reilusti. Ensimäinen alue oli tallattu, tien toinen puoli talaamatta. Edettiin niin, että tuli aina muutama pisto metsäkoneen uria pitkin ja väliin vähän partioimalla. Asta liikkui tapansa mukaan itsenäisesti ja aktiivisesti, ei tule kyselemään apuja. Partioinnissakin palaa luokse, jos joutuu liian kauas ja jatkaa itse etsimistä.  Vaihdettiin tien toiselle puolelle, jossa vähän partiointia ennen kuin löysi. Ilmaisu hyvin. Aikaa meni kaikkinensa himppusen vajaa 20 minuuttia. Aika reipasta tahtia se liikkui. Tietysti alue oli myös helppokulkuinen kun liikuttiin uria pitkin. Pistojen tekeminen välillä tietysti myös nopeutti etsintää, kun itse ei tarvinut kiertää joka koloa. Tämähän sujuu! Kelit näyttää nyt sellaiselta, että aletaan siirtymään taas jälkihommiin, sieltä löytyy enemmän ongelmakohtia treenattavaksi.

Viime maanantaina kerroin Astan ja Topin kohtaamisesta. Tässä todistusaineistoa siitä. Meidän treeniporukassa on mukavaa se, että aina keksitään uusia, yllättäviä juttuja, uskalletaan kokeilla miten koira reagoi eri asioihin, eikä pelätä sitä että koira saattaisi tehdä virheitä -useimmiten ne eivät kuitenkaan tee. Tulee vaihtelua ja haasteita itselle ja koiralle. Topi on 4H-kerhon maskotti, joka oli päässyt hiihtolomalle Riitan luokse. Muut olivat treenanneet sen kanssa enemmänkin kun me oltin reissussa. Me päästiin onneksi kuitenkin vähän tutustumaan siihen viime maanantaina. Minut käskettiin laittamaan etsintävarusteet Astalle ja etsittävänä oli Pääkköjen koti sisältä. Väläyteltiin mahdollisuutta mystisestä Topista, mutta ei kerrottu mikä se on. Asta liikkui heti alkuun sisällä vähän varovasti, se varmasti pelkäsi, että nurkan takaa ilmaantuu elefantin kokoinen flatti nuolemaan sen korvia. ;) Keittiön jälkeen se liikkui vielä varovaisemmin matalalla. En nähnyt nähnyt ensin nurkan taakse, mutta siellähän se Topi oli kyykyssä nurkassa. Vähän aikaa kiemurreltuaan Asta uskalsi lähemmäksi ja nappasi irtorullan Topi-Riitalta. Näytölle meni jo reippaasti. Ja kohta oltiinkin hyvät kaverit Topin kanssa. Mietittiin, että jos sama oltaisiin tehty ulkona, olisi ehkä nopeamminkin huomannut, että siellä on ihminen, talossa sisällä ihmisen hajua on muutenkin paljon. Toiset olivat lomalla treenanneet niin, että ensin Topissa oli ihminen ja sitten ei, ja testanneet malttaisiko koira myöhemmin tarkistaa onko siellä ihmistä sisällä vai ilmaisisiko suoraan Topin nähdessään.

Astalle odotti valmis tehtävä maanantain treeneissä. Etsittävänä alueena muutama hehtaari metsää, johon oli tehty harvennushakkuuta, joten metsäkoneen uria oli taas sopivasti kulkureiteiksi. Tuuli todella voimakkaasti. Lähdettiin partioimaan uria pitkin järjestyksessä suunnilleen tuulen alapuolelta. Asta liikkui hyvin alusta asti. Välillä näytti, että se olisi hajulla, vähän vinkuikin. Liekö tuuli sen verran pyörittänyt hajuja sitten, että välillä nokkaan jotain hiukkasia eksyi.

Jonkin matkaa oltiin edetty kun se sai varsinaisesta hajusta kiinni. Löysikin mutta ilmaisua ei vain kuulunut. Ihmettelin, kun häntä vain heilui kuusen kupeessa. Kunnes tajusin, ettei se ollutkaan Astan häntä, vaan Repe-flatin. Menin lähemämksi, että saisin Astan ilmaisemaan löydön, mutta se olikin liian vaikeaa, kun piti niin paljon mielistellä Repeä. Asta pyöri selällään Repen edessä ja Riitta yritti pidellä Repeä. :) Lopulta Riitta sai autettua Astalle rullan ja saatiin jonkinlainen ilmaisukin sihen. Ja reilut palkat perään. Voihan sitä joskus joku eksyä koriankin kanssa. ;) Asta uskalsi kuitenkin tuossa mennä luokse. Voi olla, että jos olisi vieras koira, se ehkä jäisi kauempaa katselemaan. Enkä tiedä ilmaisisiko vaikka koiran kanssa olisi ihminen.

Lopuksi otettiin ihan vain ilmaisuja ajouria pitkin niin, että Asta haki irtorullan Riitan ja Repen luolta. Aluksi meinasi vähän väistellä, mutta sitten alkoi sujumaan, ja saatiin useampi onnistunut ilmaisu. Lopuksi pallo palkaksi.

Treenien jälkeen käytiin vielä Pääköillä katsomassa uutta treeniavustajaamme Topia. Topi olikin melkoinen maalimies, mutta Topista lisää myöhemmin, kun saamme vähän kuvatodisteita Astan ja Topin kohtaamisesta.

Sama paikka kuin eilenkin. Tänään ei kuitenkaan otettu pistoja vaan kevyemmin partiointia tietä pitkin tai näin oli ainkin tarkoitus. Tuuli lähes tien suuntaisesti laitettiin kaksi maalimiestä valmiksi, ensimäinen n. 100 metrin päähän ja  toinen 200 metriin. Molemmat oli tien vasemmalla puolella penkalla, niin jäivät tuulen yläpuolelle. Tarkoitus oli vain ottaa helppo kevyempi treeni, jossa saadaan vähän kerrattua ilmaisua. Olin säätänyt rullaa vähän eilistä pidemmälle.

Asta lähti kuin tykin suusta ja sattui pieni työtapaturma ja porhalsi suoraan ensimäisen yli, ihan kirjaimellisesti. Jatkoi juoksemista eteenpäin, poukkoili vähän pellon puolellakin ja sitten suoraan kakkoselle. Tietenkin olisi voinut suunnitella treenin toisinkin, kun molempien haju tuli nyt suoraan vastaan. No, tämä ei ollut olennaista tänään, joten haettiin ensin se kauimmainen. Sitten palattiin tietä takaisin päin ja saatiin nostettua ylijuostu maalimies. Otettiin vielä kolmas tietä taas jonkin matkaa eteenpäin.

Kaikki otettiin kiintorullalla. Kahdella ensimmäisellä taisi tiputtaa rullan siihen sivulle käännyttyään, mutta en nyt takertunut siihen, ettei olisi tullut samaa paineistumista kuin eilen. Kolmannella rulla pysyi kokoajan suussa, kunnes annoin luvan lähteä näytölle. Eilen ehdittiin tehdä muutamia pitotreenejä illalla kotona, pitää nyt taas jatkaa niitä, että palautuu mieleen tuokin.

Asta piipahti perjantaina lääkärissä. Ei mitään uutta auringon alla. Aristaa selkää ristiluun kohdalta. Anaalit tällä kertaa kunnossa, ei ongelmaa siellä. Päädyttiin siihen, että Rimadylia jatketaan nyt toistaiseksi koko ajan. Voi olla, että sitä jatketaan koko loppu elämän. Ei auta, kylläpäs se vain harmittaa vieläkin, että näin tämän nyt vain piti mennä.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Koska Asta on kuitenkin pirteä ja liikkuu mielellään, suunnattiin tänään treeneihin. Oltiin isolla ojitetulla turvesuolla(?), missä koneen jälkiä sopivasti kulkuväylinä, ettei tarvitse umpihankea loikkia. Tehtiin pistoja koneen uria myöden, ensin löytö, sitten pari tyhjää, taas toinen löytö, vähän tyhjää ja komaslöytö. Treenitauko on näköjään eniten vaikuttanut ilmaisuun, rulla tahtoi taas tippua liian aikaisin. Jäin vielä luovutusta turhaa jankkaamaan ja sitten se tietysti alkoi tippumaan vielä aikaisemmin. Palataan siis taas ihan kiltisti perustreeniin. Astalla oli myös uusi kiintorulla Voi olla, että se oli vähän liian lyhyt ja sekin saattoi vaikuttaa rullan pitämiseen.

Tara lähti eilen hiihtolomalle, palailee vasta kolmen viikon päästä. Minulla on vain viikon hiihtoloma, epäreilua.

Maanantaitreenien kokoontumispaikka oli tällä kertaa Kärsämäen K-kaupan parkkipaikka. Asta joutui heti töihin. tarkistettavana oli viereinen tyhjä tontti. Eli umpihankea ehkä 70x70m kokoinen alue. Alueelle oli kuitenkin tallottu hieman jälkiä ja piti lähteä katsomaan löytyisikö muuta. Viime kertaisen treenin jälkeen odotettavissa oli taas mitä tahansa...

Lähdettiin ensin kiertämään alueen reunat ja lähettelin Astaa aina tarkistamaan jälkiä. Välillä lunta oli niin paljon, että Astan jalat eivät yltäneet maahan, vaan se joutui uimaan hangessa. Enpä ole aikaisemmin moista nähnyt. Alueen kahlattuamme jouduimme soittamaan "johdolle" ja toteamaan, ettei mitään erityistä löytynyt. Hyvä, koska mitään erityistä ei ollutkaan. Saimme "johdolta" uuden alueen vähän matkan päästä. Piti tarkistaa kahden rakennuksen väliin jääneet piha-alueet. Sieltä Asta saikin nopeasti hajun rakennusten välissä olevasta ojasta. Ja mistäpä muualta eksynyt voisi löytyä kuin autotien ali menevästä rumpuputkesta. :) Ilmaisu meni hyvin, vaikka Asta ei päässytkään lumivallien vuoksi tulemaan suorinta reittiä rullan kanssa minun luokse vaan joutui kiertämään.

Lopuksi tottista taas kaupan parkkiksella. Tein lyhyen palkattoman setin seuraamista, liikkeestä istumisen, luoksetulon ja vielä vähän seuraamista.  Palkka ruokakiposta autolta.

Ajattelimme alkaa valmistautumaan siihen, että pääkäupunkiseutua koetelleet lumimyrskyt alkavat siirtyä vuosi vuodelta myös tänne pohjoisemmaksi. ;) Kokoonnuttiin taas kirjaston eteen. Kirjaston vieressä on nurmikenttä alue ja siellä tällä hetkellä (kiitos eilisyön lumisateen) reilusti pakkaslunta. Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin hautasimme maalimiehen hankeen.

Lähdettiin tuulen alapuolelta etsimään ja Asta merkkasikin hajun, mutta joko haju ei ollut riittävän voimakas tai sitten lunta oli liikaa, eikä Asta lähtenyt sieltä tarkentamaan. Siinä kohdassa ei ollut jälkiä. Edettiin sieltä sellaiseen kohtaan mistä kulki jälki piilolle. Hyvin lähti ja löysi. Maalimiehellä oli vähän tepastellut päällä ja etsinyt pääpuolen ja siellä otti rullan. Näytöllä palkkasin itse ensin ja sitten alettiin kaivamaan eksynyttä esille. Ja sekös vasta hauskaa olikin! Asta kaivoi tohkeissaan! Lopuksi vielä kiposta ruokaa palkaksi, pallo unohtui tällä kertaa autolle.

Lopuksi otettiin häiriötottista kirajston parkkipaikalla. Astalla vähän liikaa kierroksia ja eikä malttanut keskittyä. Toisten tekemät liikkeet oli paljon hauskempia -kävi kahtee kertaan noutamassa Törölle heitetyn tölkin, ja taisi singota eteenmenonkin jonkun muun käskyillä... Saatiin kuitenkin tehtyä vähän merkkiä ja seuraamista, liikkeestä istu ja seiso ja luoksetulokin. Voisihan sitä useamminkin treenata, mutta tottikseen panostamme vain sen verran, että päästään pelatustottikset läpi.

Pieni ja helppo partiointitehtävä Astalle treeneissä. Oltiin taas Ruhankankaan pelloilla ja lunta oli jo tullut sen verran etten halunnut juoksuttaa sitä pistoilla. Otettiin siis partiointia tietä pitkin puolisen kilometria ja sitten tuulen yläpuolella maalimies reilussa 50 metrissä. Tienvarren kulkeminen meni enemmän jalannosteluksi (luulin, että se on urosten ongelma...!) ja mietinkin, että mahdetaankohan mennä ohi. Mutta hajun kohdalle tullessa ei kyllä ollut epäilystäkään etteikö olisi tiennyt mitä oltiin tekemässä. Kuin seinä olisi tullut vastaan kääntyi koira 90 astetta ja loikkasi ojan yli pellolle. Ilmaisu irtorullalla hienosti. Palkaksi iltaruoat ja palloleikit. Ehkä sitten taas ensi kerralla jotain vaativampaa.

Taannoisessa etsintäharjoituksessa hiihtomajalla yritettiin Astan ja Törön kanssa tehdä pistoja yhtä aikaa. Silloin meni Astalta ihan höpöksi, mutta tänään palattiin asiaan. Treenipaikkana pelto Ruhankankaalla. Pellon keskelle keskillinja ja molemmissa laidoissa maalimiehet etenisivät aina pellon laitaa eteenpäin löydön jälkeen. Ajatuksena pistottaa koiria yhtäaikaa eri suuntiin. Joka pistolta löytö ja löydön jälkeen vaihdetaan puolia. Eli tulisi normaalia risteilyä, toinen koira vain tekisi hommia yhtäaikaa. Astalla irtorullat varmuuden vuoksi. Kun se kiihtyy ja menee epävarmaksi, niin menee sitten koko homma mielistelyksi. Otettiin varman päälle, ettei alkaisi rullaa turhaan nostelemaan.

Annettiin koirien vähän tervehtiä hihnassa, jotta ei tulisi etsintäkaveri yllätyksenä. Sitten töihin. Ensimmäisile tulikin molemmille tyhjät. Maalimiehet olivatkin edenneet valmiiksi vähän reilummin. Törö nappasi sieltä tullessaan lennossa hajun Astan ensimmäisestä maalimiehestä, joten vaihdettiin puolia heti. Asta lähti vähän huonommin myötätuuleen, mutta uusintalähetyksellä löysi. Loput menivät oikein mukavasti kerralla, jatkettiin ristipistotusta neljän löydön verran. Ja koiratkin osasivat pimeässä palauttaa rullia oikeille ohjaajille.

Maanantaitreeneissä oli ohjelmassa etsintää kunnanvarastolla. Oltiin tehokkaita ja otettiin kaksi kierrosta kaikilla kolmella koiralla. Ensimmäiseksi Astalle kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä valmiiksi piiloon. Kaikille irtorullat, jos koira tulee ihan lähelle asti tarkistamaan, niin annetaan irtorulla. Toisella vain minä palkkaan, muuten normaali palkkaus maalimieheltä.

Ensimmäinen löytyi nopeasti jonkun romukätkön uumenista. Ilmaistiin irtorullalla hyvin. Toinen traktorin kopissa, sieltä kiintorulla. Kolmas oli kylmiössä. Sieltä haju kulkeutui viereiselle seinälle ja Asta ilmaisi hajun seinällä kiintorullalla.Palkkasin itse siitä. Etsittiin sitten yhdessä tarkemmin ja sieltä sitten suoraan palkat maalimieheltä. Aika huvittava oli tuo kolmannen maalimihen tilanne. Asta vain hyppi ja yritti nousta seinää vasten, että ´tuolla se on´. Eipähän tuo ainakaan silmillä etsi! Tuossa kolmannella Asta meinasi vähän oikoa ilmaisussa. Kääntyi jo pari metriä ennen minua takaisin maalimiehelle päin seisomaan. Tätä täytyy kyllä nyt seuraavissa oikeasti muistutella vähän tarkemmin, alkaa näköjään lipsumaan taas enemmänkin!

Toisella kierroksella pieni tienvarren partiointitehtävä. Hommana siis tarkistaa tietty pätkä autotien vasenta reunaa. En tiennyt mitä siellä olisi. Odotellessa otin varastoalueella tyhjän etsimistä. Sitten liinassa lähdettiin kulkemaan tienvartta. Asta otti heti homman jäljestyksenä. Eikä oltu edetty kun muutama kymmenen metriä, kun Asta poukkaisi varman oloisesti tien toiselle puolelle ja siitä metsään. Lyhyen jäljen päästä löytyi maalimies. Ajatus oli kuulemma ollut ottaa se ilmavainulla vähän edempää, mutta Asta oli näköjään tällä kertaa fiksumpi. Ja ihan oikein menikin, maalimies oli mennyt ensin lähtemäämme tien vasenta laitaa. Eli Asta oli heti alusta ottanut jäljen.

Muista kuulumisista sen verran, että Tara lähti lauantaina taas vähäksi aikaa Muhokselle mörönsyötiksi. Edellisenä viikonloppuna laitettiin agilityesteet pakettiin ja liitelyä jatketaan maaliskuussa. Treenaaminen kylmässä hallissa ei nyt innosta, joten pidetään vähän pidempi tauko. Maalis-huhtikuulla vilukissatkin tarkenee hallilla paremmin. Ollaan siihen myös varattu Kuopion suunnalta muutama valmennuskerta. Eiköhän sitä sitten olla parin kuukauden tehotreenillä taas riittävässä kisakunnossa. Jospa ensi vuodelle saadaan pari kisastarttiakin.

Asta kävi perjantaina hierojalla. Takaset oli jumissa, samoin selkä -tosin tällä kertaa enemmän vasemmalta puolelta. Olen tässä yrittänyt seurailla Asta lepäilyä. Ja vaikka se on innokkaasti kaikessa mukana, jotenkin tuntuu ettei kaikki kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Peruin rauniokokeen ja ollaan nyt kokeiltu Rimadyl-kuuria, mutta minusta siinä ei kyllä mitään merkittävää muutosta ole näkynyt. Yritetään nyt saada hieronnassa käytyä vähän tiheämmin ja ottaa jumppailut ja venyttelyt huolellisemmin mukaan. Lisäksi on tehty lämpöhoitoja mikrossa lämmitettävällä kauratyynyllä. Asta näyttää tykkäävän siitä kovasti. :) Ja vaikka kuinka vastustankin koirien pukemista, olen myöntynyt ja pitänyt Astalla takkia pakkaskeleillä. Jospa sekin vähän auttaisi lihasten kunnossapysymiseen. Ja sitten vain taas toivotaan parasta...

Loman alkajaiseksi suunnattiin Kokkolaan rauniotreeneihin. Kerran aikaisemmin Asta on käynyt oikeilla raunioilla, muuten on treenattu noilla varastoilla ja rakennuksilla tämän tyyppisiä juttuja. Katseltuani aluetta totesin, että vain kaivo-tyyppiset piilot olisivat meille uusia. Eli ne joissa koira on maalimiehen yläpuolella ja haju tulee maasta. Otettiin siis niitä. Lisäksi oli vähän savuhäiriötä ja "raivaushenkilökuntaa". Ajatus ottaa Astalle kolme eksynyttä, joista kaksi ensimmäistä olisi irtorullilla.

Aluksi Asta oli vähän turhan korkeila kierroksilla ja ensimmäisen ilmaisu meni sähläykseksi. Otti rullan kaukaa. Pyysin tarkentamaan. Sitten taisi jo välillä käydä ilmaisemassa raivaushenkilökuntaa. Otettiin pieni aikalisä. Laitoin sitten alueelle, jossa oli toinen maalimies, ei häiriöitä. Tämän tarkensi hyvin. Ilmaisu tuli kiintorulalla, vaikka ajatus oli irtorullasta. Mutta eipä mitään, tuli oikein asiallisesti ilmaistua ja paikannettua. Palattiin sitten siihen ensimmäiselle piilolle. Nyt teki töitä hyvin, tarkensi jopa niin paljon, että löysi irtorullan. Kolmas meni myös hienosti, siinä ilmaisu kiintorullalla.

Lopuksi otettiin Asta uudemman kerran alueelle. Nyt kolme eri kaivoa, joista suorapalkkaus. Tarkensi nyt kaikki huolella ja sai palkan ennen kuin ehti rullaa ajatellakaan. Käytiin vielä muutamia tikkaita ja portaita kiipeämässä, ei ongelmia.

Samalla reissulla tehtiin ennen ja jälkeen etsinnän ketteryysesteitä. Kyllä, olen ilmoittanut Astan marraskuulle raunio-A-kokeeseen. A-koe pitäisi olla aika helppo. Vain kaksi maalimiestä, joista vain toinen on umpipiilossa. Mutta rauniokokessa on muutamia juttuja, joita ei olla treenattu: raivaushenkilöt ja maalimiehen jättäminen piiloon. Lisäksi suurempi kompastuskivi taitaa olla ketteryys. Meilä ei ole täällä kaikkia esteitä. Esteet on sikäli hallusa, että on vaikeampi pitä Asta esteiltä pois, kun saada se kiipeämään niille. Mutta kokeen omainen täsmällinen suorittaminen on vähän hukassa. Lisäksi pöydille lähetystä ei osata. Sitä on viime aikoina treenattu kotikonstein, mutta katsotaan ehditäänkö saada sitä kuntoon. Yksi liikehän taitaa olla varaa mennä nollille...

Asta on myös taas oireillut anaalirauhasiaan. Mutta jos ei niiden kanssa jouduta isompaan operaatioon, niin eiköhän me kokeeseen lähdetä katsomaan kuinka käy. Nähdään aikankin samalla koekäytäntöä, jotta voidaan ensi kaudelle varustautua paremmin. Samalla reissulla käytiin Vaasasta hakemassa suihkukaappi, jonka ostin HuutoNetin kautta. Melkoinen turnee taas oli. Aamulla aikaisin lähdettiin ja illalla myöhään taas takaisin. Huh!

Ja sitten kokeen jälkeen kevyttä palautustreeniä, eikö niin? Pelastuslaitos ja vapepa olivat kuitenkin toista mieltä. Kärsämäellä pidettiin isompi etsintäharjoitus Venetpalon hiihtomajalla, jossa oli vpk:n väki ja vapepan porukasta yksi jalkapartio ja meidän koiraporukka. "Kadoksissa" oli vanhempi pariskunta, joista mies oli ensin eksynyt ja vaimo lähtenyt tätä etsimään, ja hukassa olivat nyt molemmat!

Astan ja Törön tehtäväksi tuli tarkistaa tuossa kartassa näkyvän pururadan sisään jäävä alue. Jaettiin se suunnilleen keskeltä puoliksi. Astalle oikea puoli, Törölle vasen. Suunniteltiin, että lähdetään ensin keskeltä, käyttäen ikään kuin samaa keskilinjaa. Riitta pistottaisi vasemmalle, minä oikealle. Tämä ei kuitenkaan toiminut, Asta ei pystynyt yhtään keskittymään hommaan. Liian jännää oli kun Törö juoksi lähellä. Ja päädyttiin siiihen, että lähtisimme Astan kanssa partioimaan aluetta alarinteen puolelta.

Aika pian löysimme hanskan. Mahtavaa, koiralla on siis nenä auki! Kokeilin nostaisiko Asta jälkeä hanskan löytymispaikalta, ei ottanut. Vajaa tunti oli mennyt kun alunperin lähdimme majalta, kun Asta löysi eksyneen rouvan kallionkolosta. Ilmaisu tällä kertaa hienosti. Riitta ja Törö olivat myös löytäneet hanskan. Herrashenkilö ei sitten meidän alueella ollutkaan. Kyllähän nyt yksi mummo haisee kauas ja löytyy, mutta hienointa oli, että koirat oikeasti löysivät myös hanskat ja alue oli kuitenkin melkoisen iso. Voi vain kuvitella miten helppo homma esineruutu on koiralle.

Reissun opetus oli, että rinteessä haju oikeastikin painuu alas. Olin tämän tietysti jo tiennyt aiemminkin, mutta ei sitä näköjään usko ennen kuin sen näkee. Asta oli minusta merkannut hajua selvästi alarinteessä ja käynyt lenkkiä myös alueen ulkopuolella siinä kohden mistä sitten löysimme eksyneen ylärinteestä. Ja yllättävän lähelle koira joutui menemään, että paikansi eksyneen. Molemmat koirat olivat aiemmin kulkeneet kohtuullisen läheltä.

Mutta voinette kuvitella, että sängyllä lojuu tällä hetkellä melkoisen väsynyt koira! Ehkä sitten ensi kerralla sitä palauttavaa treeniä.

Punainen ohut viiva on suunnilleen meidän partiointireittiä. Sininen pieni pallo pururadan varressa on hanskan löytymispaikka. Vihreä pallo on eksyneen löytöpaikka ja vihreä viiva alueen ulkopuolella sitä missä Asta selvästi merkkasi hajua ja teki lenkkiä alueelta pois.

Kenraaliharjoitukset jatkuivat teollisuusalueen metsikössä. Edelleen haettiin niitä suoria ja syviä pistoja. Ensimmäinen pisto näköavulla. Tämän piston varrella oli häiriönä jätesäkissä "jotain", joka oli edellisiä koiria kovasti kiinostanut ja joku siinä jo piehtaroinutkin (en edes halua tietää mitä siellä oli...). Asta ei ehtinyt häiriötä ihmettelemään, vaan viipotti hyvin molempiin suuntiin. Ensimmäinen eksynyt oli pressulla peitetyssä laatikossa. Kaksi seuraavaa ilman apuja ja hienosti upposi niillekin, nämä avopiiloja.

Kaikilla ilmaisussa hieman taas ennenaikaista rullan pudottamista (liinaa kiinnittäessä). Kahdella viimeisellä siitä vahän huomautinkin ja pyysin korjaamaan. Mutta pitää näköjään taas alkaa tätä tarkemmin vaatimaan. Mutta kakkoskenraalit meni ihan mainiosti. Ehkä jopa liiankin hyvin?

Tänään päädyttiin pieneen hakutreeniin, jossa tarkoitus vain saada koiralle mielikuva suoraan etenemisestä (...tai ohjaajalle mielikuva kauniisti työskentelevästä koirasta. ;) ) näin ennen koetta. Ajatuksena ottaa näköavut kahdesta mm:stä, jotka ovat riittävän syvällä. Tämä kuitenkin epäonnistui, koska näkyväisyys oli heikko ja ohjaaja ei löytänyt maalimiehiä. No jonkinmoiset avut saatiin kuitenkin ja säätämisestä huolimatta koiralle hyvät pistot ja ilmaisut. Ei sen enempää.

Umpipiiloja ei kovinkaan paljon ole viimeaikoina (lue: viimevuosina) treenattu, joten varmistettiin vielä lopuksi, että ne sujuvat. Maalimies Pääkköjen pihaan roskalaatikkoon. Hyvin tarkensi, vinkui ja hyppi laatikkoa vasten. Sitten otti rullan. Ei siis pitäisi olla ongelma, jos tällainen kokeeseen tulee.

Sanoisin, että koiralla on hyvät mahdollisuudet läpäistä koe. Paljon riippuu varmasti koemaastosta ja kelistä. Jos alueella on reiluja korkeuseroja, se on varmaan meille vaikea, koska sellaisia ei paljon täällä ole. Ja tietenkin olisi mukava, jos vähän tuulisi, eikä sataisi vettä. Asta liikkuu ja etsii hyvin, jos se saa hajun, se varmasti löytää. Ilmaisussakaan ei ole ongelmaa. Mutta itsekunkin loukkaantumiset ovat verottaneet sen peruskuntoa, joten koe voi olla sille aika raskas.

Mutta entäs ohjaaja? Oi joi ja voi voi. Kun vain muistaisin kaksi asia lauantaina. Yksi: Luota koiraan. Pelastuskokeessa voi olla kaksi tai kolme maalimiestä. Ohjaaja ei tiedä kuinka monta löydettäviä on. Kysyy siis luottamista vähän enemmän kuin pk-haku. Ja luottaisin koiraan ja malttaisin olla pistottamatta sitä uudelleen ja uudelleen alueille, joilla se on jo käynyt. Kaksi: Malttaisin olla turhaa paineistamatta koiraa liiallisella käskyttämisellä. Tässä kokeeessa ei kerätä työskentelypisteitä, joten ei haittaa, vaikka koira vähän lipaisee maalimiestä näytön jälkeen, tai jos koira ei ihan perusasennossa seuraakaan takaisin keskilinjalle, tai jos se ei nyt ihan luotisuoraan lähdekään pistolle. Ja malttaisin antaa sen tehdä töitä rauhassa. Kaksi asiaa vain. Aika helppoa vai mitä?

Naapurin lapset kaipasivat koiraseuraa ja Asta vähän hauskaa treeniä. Etsintää siis isolla pihalla ja rantapusikoissa. Lapset menivät yksi kerrallaan piiloon. Otettiin yhteensä neljä löytöä, kaikille ilmaisu kiintorullalla. Unohdinkin eilen kirjoittaa, että Astan läähättäessä rulla tahtoi taas tippua hieman liian aikaisin eli liinaa kiinnittäessä. Tänään rulla taas pysyi suussa näyttö-käskyyn asti. Käyttäytyi nätisti maalilapsella rullaa ottaessa, kuten aina. Palkkana ruokaa ja lopuksi palloleikkiä. Tiedän, että tällainen treeni, missä koira saa irrota ja sinkoilla sinne minne huvittaa, ei yhtään auta eilisiin ongelmiin -päin vastoin. Mutta Asta kirmaili innoissaan pihalla, kivaa oli ja taisivat lapsetkin tykätä!

Varasin Astalle paikan Kokkolan pelastushakukokeeseen. Se on jo kahden viikon päästä...

Koetta silmällä pitäen otettiin Astalle kokeen omainen treeni. Aluetta reilusti ja kolme maalimiestä. Ensimmäinen vasemmalla etukulmassa, toinen keskivaiheilla oikealla ja viimeinen vasemmalla takakulmassa. Maasto entistä hakkuuaukeaa. Tuulta ei juuri nimeksikään, ehkä hieman oikealta puolelta pientä henkäystä välillä.

Aluksi pisto vasemmalle. Kävi ihan hyvin, mutta ei saanut hajua ekasta. Parit pistot suuntaan jos toiseen, joilla koira ei oikein irronnut mihinkään. Sitten taas pisto vasemmalle ja irtosihan se. Ei näy koiraa. Ja kohta tulee rullan kanssa oikealta. Hupsista! No ei mitään, juostaan sinne näytölle. Hyvin oli ilmaistu pressun alla ollut 2maalimies. Sitten taas lähetys vasemmalle, josta nyt otti hajun ensimmäisestä. Työskenteli siis reilusti taaksepäin. Tämä maastoverkon alla. Sitten pistoja, tai pistojen yrityksiä. Ei oikein millään lähtenyt mihinkään suuntaan. Kun lähestyttiin takareunaa, alkoi taas irrota. Ja kolmas maali kaukaa vasemmalta takanurkasta taas hyvin.

Joopa joo. Pitäisiköhän kuitenkin perua se koe? Mutta eipä siinä, kaikki maalimiehet löytyivät ja ilmaistiin asianmukaisesti. Tyylissä olisi toivomisen varaa. No ennen koetta tehdään vain enää kivaa ja hauskaa, enää ei isompia korjailla. Hyvällä tuurilla saatamme jopa läpäistä kokeen, vaikka odotukset eivät olekaan kovin korkealla.

Että olemmeko vaihtaneet lajia vai mitä? Viikonlopun MM-kisojen innoittamana Astan maanantaitreenien ohjelmassa oli piilonkiertoja eli hakua pellolla, jossa oli sopivasti sikinsokin heinäpaaleja. Treenin teemana vähän pitkäkestoisempi suoritus, hyvä asenne ja reipas meininki. Yhteensä kuusi maalimiestä, kaikille ilmaisut kiintorullalla.

Aloitettiin maalimiehillä molemmissa etukulmissa. Sitten väliin tyhjää -tulikohan kolme pistoa. Ja taas kaksi mm peräkkäin. Väliin parit tyhjät, viides maalimies, taas tyhjät ja viimeinen löytö. En ihan tarkkaan muista pistojen määrää, mutta suurinpiirten noin.  Kahdella maalimiehellä otin myös mukaan koiran ´haltuunoton´ eli pyysin sivulle ja heti vapautin palkalle maalimiehelle. Palkkana tänään kaikilta nameja, vain viimeisellä pallo. Yritin pitää myös mm:ltä takaisin linjalle siirtymiset reippaina kuitenkin niin, että koira kulki minun mukana. Tyhjillä lähettelin sitä suoraan lennosta toiselle puolelle. Astalla oli hyvä vauhti kokoajan ja innoissaan kierteli heinäpaaleja. Kaikki pistot eivät olleet ihan ´riittävän syviä´ tai suoria, mutta niistä ei nipotettu tänään. Kaikki ilmaisut ihan loistavasti. Palautti rullaa kovalla vauhdilla kiepauttaen aina muutaman metrin minun takana kun jarrut eivät toimineet, silti rulla pysyi sussa liinaa kiinnittäessä kunnes annoin näyttö-käskyn.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni. Olin tyytyväinen, että näinkin monella maalimiehellä ilmaisu pysyi kasassa kokoajan. Hyvä vire ja mukava meininki loppuun asti!

Viikonloppu vierähti SPKL:n järjestämällä pelastuskoiraohjaajien hakuleirillä Kajaanissa. Koluttajiksi olivat tulleet Marjaleena Hituri ja Kari Nuutinen. Treenimaastot olivat mainiot. Vaihtelevaa kangasmetsää ja myös reiluja korkeuseroja kallioiden päälle. Valitettavasti viikonloppun ilmat olivat vähän turhan lämpimät hakutreeneihin ja treenien pituuksissa piti olla maltillinen.

Lauantain treenimaasto oli kallioista metsää. Oikealle maasto nousi reilusti ja taas vasemmalle tuli alamäkeä. Tuuli reilusti rinteen suuntaisesti oikealta vasemmalle. Lämpömittarin lukemat hipoivat 27:ää astetta. Astalle treeni, jossa tarkastettiin vähän pistojen laatua. Eli ensin kaksi tyhjää pistoa ja kolmennella maalimies. Ensimmäinen tyhjä tuli oikealle vastatuuleen, ylämäkeen. Lähti hyvin, mutta olisi voinut käydä syvemmällä. Toinen myötätuuleen alamäkeen, siitä ihan kaunis, sopivan syvyinen pisto. Kolmannella olikin löytö n. 70 metrissä, lähti hyvin ja sai nopeasti tuulesta hajun. Ilmaisu irtorullalla. Astaa läähätytti juokseminen jo kovasti ja rulla tippui liinaa kiinnittäessä. Korjaututin antamalla rullan tarkaisin suuhun.

Ihan hyvä suoritus siis, koiralta. Kouluttajilta tuli eniten palautetta ohjaajan säätämisestä ja liikkumisesta/liikkumattmuudesta keskilinjalla. Pitää siis muistaa miilloin liikkuaa, milloin odotetaan ja milloin aletaan huudella koiraa. Puhumattakaan siitä kaikesta "täällä-tässä-odota-täällä-viereen-odota-ei-täällä"-ohjeistuksesta koiralle... Ensimmäinen pisto ei ollut riittävän syvä ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Lisäksi eivät pitäneet tarpeellisena kiusata koiraa korjauttamalla enää tuossa vaiheessa tippunutta rullaa.

Sunnuntain treeni oli huomattavasti helpommassa maastossa, kohtuullisen tasaista metsää hyvällä näkyvyydellä. Sääkin oli kohtuullinen, enää 20 astetta lämmintä. Sunnuntain treeniaika oli kuitenkin aika lyhyt ja päädyin ottamaan Astalle kahden piston treenin, jossa näköapujen avulla saataisiin syvyyttä ja suoruutta pistoihin. Molemmat mm:t valmiiksi metsään ja keskilinjalta näytin molemmat koiralle. Koira hetkeksi pois ja sitten töihin. Harjoitus oli helppo, niin kuin oli tarkoituskin, ja molemmat mm:t nousuvat nopeasti ja ilmaistiin kiintorullalla.

Palautetta sain siitä, että voisin itse olla rennompi, jolloin koirankin olisi vielä helpompi tehdä töitä. Koiraa ei aina tarvitse ottaa hallintaan. Täytyy myöntää, että tuollainen koulutustilanne 20 hekilön yleisöllä ei ehkä ole niitä rentouttavimpia paikkoja. :) Lisäksi puhuttiin pitempien treenien tekemisestä. Olivat sitä mieltä, että kymmenestä treenistä pari voisi olla selkeästi pidempää. Pitkän treenin voisi toteuttaa myös niin, että koira laitetaan vähäksi aikaa autoon ja otetaan sitten jatkamaan hommia.

Viikonlopun anti oli vaihteleva. Pidin siitä, että painottivat perusasioita. Pääsääntöisensti koirien ongelmana olivat joko ilmaisu tai pistojen suoruus/riittävä syvyys. Niin sittenhän se homma olisi kunnossa, kun nuo kaksi toimisi. Rullakoirien ongelmat olivat rullan tiputtelua luovutuksessa. Tästä olivat tiukasti sitä meltä, että ei saisi hyväksyä koskaan. Alkuvaiheen opetuksessa tulisi olla tosi tarkka. Astan kanssa säätämisen jälkeen tästä oli helppo olla samaa mieltä. Jossain mietittiin sitä, saako rullaan koskea koiran luovuttaessa sitä, niin saa koskea -ei ole kielletty. No en kuitenaan aio ottaa rullaa käteen. Tämä nykyinen luovutustapa on toiminut nyt hyvin, eikä kouluttajillakaan ollut mitään huomautettavaa. Minusta ote rullasta löystyy varsinkin kun Asta hengästyy. Ehdottivat norskia, mutta se on jo kokeiltu toimimattomaksi. Pitää ehkä luovutusvaiheeseen ottaa taas rullan vetämistä, jotta pitäisi rullaan paremmin. Lisäksi saatiin palautetta siitä, että meidän kiintorulla näkyy huonosti. Saisi olla oranssin värinen -pitää askarrella.

Pistojen suoristamiseen käytettiin `perinteisiä´ apuja näöllä ja kuulolla. Joidenkin kanssa taas jäätiin minusta vähän liikaa jankkaamaan korjauttamalla vinoon lähtenyttä pistoa. Näitä tehtin niin, että kiellettiin koiraa, kun se kaarsi liian aikaisin. Kutsuttiin koira takaisin ja lähetettiin taas eteenpäin siitä kohden mistä oli kaartanut. Tätä niin kauan, että koira oli käynyt riittävän syvällä. En oikein ole varma auttaako tällainen painostaminen pidemmän päälle pistojen suoruuteen. Ainakaan Astalle en tätä ehkä kokeilisi. Sen voisikin tehdä, että kutsuisi koiran takaisin ja lähettäisi kokonaan uudelleen. Mutta ehkä minusta sitten pistojen pituutta pitäisi vahvistaa muilla treeneillä kuin koiran painostamisella. Saattaahan se joillakin toimia, mutta taitaa jäädä meillä kokeilematta.

Perjantaina tuli pk-lehti. Jyväskylän seudulla oli pejä-koe syyskuussa. Sain varasijapaikan nro 6. Joopa joo... Sen jälkeen lähimmät kokeet olivat Joensuussa. Tosin siellä olisi sekä jälki että haku samana viikonloppuna. Pitäisi siis ottaa koko viikonlopun turnee Joensuuhun. Mutta en ole vielä varma onko tässä varaa irrottaa koko viikonloppua reissuun. Tietenkin jos paikkaa ylipäätään kokeisiin saisi. Pitää katsoa. Mutta harmittaa kyllä, jos ei nyt päästä edes yrittämään maastokokeita kun olisi se tottis suoritettu.

Maanantaitreeneissä Astalle pieni partiointitehtävä. Alueena vajaa parihehtaaria entistä hakkuuaukiota eli suomeksi ihan hirveää puskaa. En tiennyt maalimiehen sijaintia etukäteen. Tuulta oli mukavasti ja lähdettiin Alueen toista reunaa etenemään. Aluksi Asta kiepautti lenkin alueen ulkopuolella isommassa metsässä, joka oli myös tallattua. Sen jälkeen eteni hyvin kulkemaamme sivua, sai nopeasti hajun, paikallisti sitä jonkin aikaa rinteessä ja sieltähän se Mari löytyi. Ilmaisumatkaa tuli reilusti yli 50m. Ilmaisu ok, vaikkakin pyöritteli vähän rullaa tuodessa. Lainattiin Törön rullaa kun oma jäi kotiin, taisi maistua Törön kuolat pahalle. Näytölle mennessä roikuin koko matkan liinassa ja hyvin eteni vaikka välillä hidastelinkin ja kompuroin kun yritin löytää ryteikössä jalansijaa.

Irtoamisongelmaa meillä ei ainakaan ole. Päinvastoin. Koira katoaa horisonttiin ja siinä on turha enää huudella... Ehkä tämäkin kertoo siitä meidän johtajuusongelmasta, joka toissa viikonloppuna tuli ilmi. ;)

Päätimme Riitan kanssa urhoollisesti lähteä uhmaamaan hellettä ja treenata jotain pientä. Kivat treenit saatiinkin aikaiseksi. Riitta soitti minulle matkalle, että Astalle olisi alue tarkastettavana. Alueena oli iso pelto. Taaskaan ei ollut tiedossa millä "tekniikalla" Riitta (tai jotain muuta!) löytyisi, saattoi olla jälki tai sitten haku.

Laitoin Astan menemään irti ja lähdettiin etenemään kulmasta ensin pellon reunaa vasemmalle tuulen alapuolelta. Edettiin muutama kymmenen metriä ja Asta painui vain tekemään kierroksia oikealle, joten palasin lähtökulmaan ja lähdettiin etenemään oikeaa sivua. Asta upposi sinne hyvin seuraavaan kulmaan asti ja pyöri siellä. En saanut oikein pyörimisestä selvää ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen. Edettiin sitä vasempaa sivua sitten vähän pidemmälle. Sieltä Asta nappasi selkeästi hajun ja siksakkasi nätisti pelon poikki juurikin sinne kulmaan missä oli äskenkin pyörinyt. Annoin vähän aikaa katsoa  ja pyöriä siellä, mutta kun en itse enää nähnyt koiraa piti kutsua se luokse. Kiinnitin liinaan ja nyt mentiin sama pätkä nätisti jäljestäen. Tässä kohti tuli Riitan varmistusviesti puhlimeen, että oikeilla hajuilla ollaan.

Edettiin kulmaan asti, josta noustiin tielle. Asta pyöri tiellä ja kävi vähän vilvoittelemassa ojassakin. Päästin taas irti, kun ei oikein selkeästi jäljestänytkään. Asta pyöri ja etsi ja sitten merkkasi selkeästi jäljen pellolta tien toiselta puolelta. Kehuin ja laitoin koiran taas liinaan. Jäljestettiin jonkin matkaa kun Asta huomasi, että Riitalta oli tippunut vyölaukku -huolimatonta sakkia. Jatkettiin esineeltä eteenpäin. Jonkin matkan päästä Asta nosti selvästi nenän ja jäljestys vaihtui liinan päässä poukkoiluksi. Päästin irti ja annoin mennä. Nätti ilmaisu kiintorullalla.

Riitta sanoi, että Asta oli jo ensimmäisellä kerralla kulkenut tarkkaan Riitan jäljen tien ylityksessä ja ehkä sen vuoksi pyöri tiellä ja tarkasti ympäristöä kun tulimme siihen uudemman kerran. Kun se jo tiesi missä jälki meni. Mukava treeni taas ja hyvää työtä Assulta!

Viikonloppu meni Kiimingissä Marjon luona Aavesilmien tapaamisessa. Lauantaina Asta pääsi treenaamaan hakua. Pitkän tauon jälkeen otettiin perustreeni: etukulmiin ukot, sitten yksi tyhjä ja vielä yksi ukko tyhjän jälkeen. Kaksi ensimmäistä ilmaistiin irtorullilla ja koska ne meni tosi hyvin, otettiin viimeinen kiintorullalla. Kaikin puolin mukavan näköinen suoritus, eipä juuri korjattavaa jäänyt. Tyhjällä olisi ehkä saanut ensin edetä vielä vähän syvemmälle, pistosta tuli enemmän U kuin laatikko. Pitää kiinnittää tähän huomiota ja ottaa kuuri liian syvällä olevia maaleja.

Tokosteltiin myös hieman. Tässä puolestaan kuukauden tauko oli tehnyt tehtävänsä ja näistä ei mitään suurta mainittavaa jäänyt jälkipolville. Kivaa oli nähdä sukulaisia! Melkoisia koirapersoonia joukkoon mahtuukin, omalla tavallaan kaikki niin ihania. Nähdään taas!

Pikkutytöt Asta ja Sylvi uimassa

Pitkästä aikaa hurautimme Kärsämäelle maanantaitreeneihin. Treenien vaatimuksena oli, että ohjaaja voi kävellä tiellä. ;) Niinpä kokeiltiin Astan kanssa etsintätapaa, jossa ohjaaja kulkee tiellä ja koira etsii tienvartta ojan toisella puolella kulkien siis tien suuntaisesti. Ei olla tätä aikaisemmin trenattu ja sen kyllä huomasi. Etsittävänä ehkä 150m tietä ja sitten maalimies parinkymmenen metrin päässä tiestä tuulen yläpuolella.

Tie kulki pellon poikki ja ojassa oli sopivasti pajukkoa, jonka ajattelin helpottavan Astan pysymistä pelon puolella. No, Asta ei luonnollisestikaan ymmärtänyt yhtään miksi sen olisi pitänyt kulkea pellolla ja se poukkoilikin sitten koko ajan edestakaisin ojan yli tielle ja pellolle. Hämmentyi siitä, kun kokoajan käskytin sitä kulkemaan pellon puolella. Pitänee keksiä joku oikea opetustapa tähän, näköjään se ei kuitenkaan osaa kaikkea valmiina. Sähläämisestä huolimatta nappasi hyvin hajun ja ilmaisu irtorullalla sujui kaikin puolin hienosti: toi rullan hyvin vierelle, piti sitä kun kiinnitin liinan ja vielä heiluttelin liinasta, pudotti vasta käskystä.

Nyt pitäisi alkaa ottaa enemmän treeniä kiintorullalla (...tai pitäisi varmaan ylipäätään treenata enemmän...), jotta saisi varmuutta siihenkin. Pitää vain vielä askarrella rullaa vähän pidemmäksi, jotta saa sen paremmin suuhun. Astalla on sellainen puutarhaletkusta tehty ruotsalaisrulla. Koikeilimme aluksi myös norjalaista, mutta mikään norskiversio ei pysynyt kasassa koiralla, joka onnistuu saamaan tassun läpi myös puolikuristavasta nahkapannasta. Vaihdoin nyt kiintorullan toiseen pantaan ja pitää vielä vähän säätää sen korkeutta tuon kanssa. Melkoista välineurheilua tämä hakukin!

Pitkästä aikaa päästiin maanantaikarkeloihin Kärsämäelle. Ja mikä hienointa, Riitta oli tällä kertaa suunnitellut kaikille treenit valmiiksi. Mitä luksusta! Asta sai arvassa hakkuuaukion. Tehtävänä oli siis tarkastaa hakkuuaukio, kokoa alueella ehkä vajaa pari hehtaaria. Näissä treeneissä on haastavuutta lähinnä ohjaajalle. Koskaan ei tiedä löytyykö alueelta jälki, maalimies vai esineitä.

Eipä muuta kuin varusteet päälle ja menoksi. Aukiolla tuuli reilusti, joten lähdettiin katsomaan ensin tuulen alapuolella olevia sivuja. Ensimmäinen lyhyt sivu -ei mitään. Sitten pitkää sivua edetessä Asta puikkasi aina välillä metsän puolelle (ulos varsinaiselta alueelta, mutta tuulen alapuolelle). Ei käynyt kovinkaan kaukana ja tuli aina pois, joten jatkettiin aukion reunaa. Kulmaan pästyämme Asta lähti takarajan suuntaisesti ja palasi kohta rullan kanssa. Ja niinpä löytyi Riitta ´tuupertuneena´ ojanpenkalta. Onneksi löydettiin! ;) Aikaa meni alle kymmenen minuuttia.

Ilmaisu meni hienosti. Taisi Asta itsekin olla hieman hölmistynyt löytämästään, sillä jäi ensin rullaa tuodessaan jonkun metrin päähän minusta vain seisomaan rulla suussa. Kutsuttaessa tuli nätisti sivulle ja rulla pysyi suussa vaikka kiinnitin liinan ja vähän heiluttelin valjaista. Maalimiehellä oli ensin vähän vinkunut ja ottanut sitten kiintorullan ilman apuja. Hienoa huomata, että pienen tauon jälkeenkin ilmaisu sujui hienosti.

Mutta ei siinä vielä kaikki, jotain muutakin oli alueelle kadonnut. Lähdettiin kulkemaan takaisin päin pitkää sivua, nyt hieman keskempänä hakkuuaukiota. Kohta Asta sai hajun. Ja voi ihmetystä, niinpä oli vain Riitalta pudonnut sinne röh-röh-possu. :)

Harjoitus oli loppujen lopuksi mukavan helppo, koska tuuli reilusti. Mutta tarjosi, ehkä tässä tilanteessa ennen kaikkea ohjaajalle, mukavia onnistumisen tunteita. :)

Kevään ensimmäiset hakutreenit metsässä. Lunta tosin oli vielä, mutta se ei menoa haitannut. Astalle tehtiin kylmiltään pitkä treeni, halusin nähdä missä mennään. Viimeksi pistoja on siis tehty syksyllä. Alue oli parisataa metriä pitkä. Oikea  puoli oli vanhaa hakkuuaukeata ja vasen puoli helppoa metsää. Aukealla oli vielä lunta, joten se puoli oli tosi raskas koirille. Astalle kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oikeaan etukulmaan ja loput niin etten tiennyt missä ovat. Ensimmäisellä ilmaisu irtorullalla, muut kiintorullalla.

Ensin lähetys oikealle. Kaarsi hieman liian aikaisin eteenpäin, joten otin uuden lähetyksen. Nyt hyvin ja sieltä löytö. Sitten tyhjää puolin ja toisin, en muista montako pistoa. Sai sitten keskilinjalla ollessa hajun oikealla olevasta maalimiehestä. Lähetin sinne, koska sinne se olisi kuitenkin mennyt. Ja sieltä hyvä löytö ilmaisuineen. Tähän väliin taisi tulla tyhjät molemmille puolille, oikealle irtosi tosi huonosti vastatuuleen -ei siellä ketään kuitenkaan ole, tuumi Asta. Kolmas löytyi alueen lopusta vasemmalta puolelta. Ilmaisu hyvin. Aaltoja Assulle! Maasto oli tosi raskas ja hyvin selvittiin.

Eli etsimisessä ja löytämisessä ei ole ongelmaa. Motivaatiota näyttää riittävän myös pidempään työskentelyyn ja ilmaisu näyttää toimivan. Pitää vain nyt alkaa ottamaan myös umpipiiloille ilmaisuja. Sen sijaan treenattavaa riittää pitkän tauon jälkeen taas pistojen suoruudessa ja riittävän syvälle etenemisessä ennen kuin lähtee viipottamaan aluetta eteenpäin sekä piston tekemisessä, vaikka nenä sanoisikin, ettei siellä ketään ole. Iisalmessa olisi kesäkuussa hakukoe, joka kovasti houkuttelisi. Jos saataisiin vain hyppynouto kuosiin, niin voisihan sitä käydä kokeilemassa...

 Kyllä. Tänään se taas toimi! Nimittäin rullan pitäminen. Maanantaitreenien paikka oli sama kuin viimeiksikin k-kaupan varastolla. Treenien teema oli kokeilla mahtoiko lauantainen hyvä tuuri kiintorullan kanssa olla sattumaa. Aluksi Astalle yksi ilmaisuketju irtorullalla. Ja sitten varsinaiseen etsintään. Yhteensä kolme maalimiestä, jotka menivät piiloihin yksi kerrallaan. Ensimmäisellä ja kolmannella ilmaisu kiintorullalla, toisella irtorulla. Kaikilla palkkana pallo ja ruoka.

Ensimmäinen oli piilossa kaivonkannen sisällä, toinen löytyi tiilikasojen lomasta ja kolmas peräkärryn alta. Kaikilla ilmaisu meni suunnitelmien mukaan ja rulla pysyi suussa hyvin, vaikka kiinnittelin liinaa taas useampaan kertaan. Tämä näyttää nyt toimivan hyvin, jatketaan siis sen vahvistamista vaikeuttaen piiloja vähitellen. Katsotaan miten pitkään hyvä tuuri onnistumisten kanssa jatkuu. Pessimisti ei koskaan pety. ;) Kiintorullaa ottaessa Asta oli jonkin aikaa ensin miettinyt. Näköjään irtorullien käyttö on taas hidastanut kiintorullaan tarttumista, mutta eiköhän se sieltä taas muistu mieleen.

Taas tuli esille sama minkä Asta keksi edellisviikolla, eli ei nyt irrota rullaa näytölle lähtiessä. Oli puhe, että voisihan sen rullan ottaa myös kädellä pois koiralta, ettei sen tarvitsisi näytölle juostessa keskittyä rullan pitämiseen enää. Mutta katsotaan nyt mihin suuntaan tuo lähtee menemään. Olen myös aiemmin miettinyt onko Astan kiintorulla riittävän pitkä (I-mallinen), mutta tänään se otti rullan tosi hyvällä otteella suuhun. Eli ei tarvitse uutta rullaa sen vuoksi. Se siis pystyy tarttumaan kunnolla tuohonkin rullaan, jos vain malttaa. Mutta rulla voisi olla näkyvämpi. Nyt se on tehty sellaisesta vihreästä puutarhaletkusta. Siinä on kyllä huomionauha päässä, mutta ehkä oranssista letkusta tehty erottuisi paremmin. Ainakin näkisi paremmin jo kauempaa sen, kun koiralle ei ole rullaa suussa. Pitää jostain hommata oranssia letkua.

 Koska pelastuskoiratouhuihin kuuluu myös sen hihnan toisenpään kouluttaminen, suuntasimme Vapepan Etsintäkurssille Vaalan Säräisniemeen. Samoissa maisemissa on leireilty aussie-porukan kanssa Suvirannassa. Tällä kertaa kurssi ja majoitus oli Ruununkartanossa. Ihan siisti majoituspaikka ja mikä mukavinta hyvät ruoat ja myös koira oli tervetullut. Vapaaehtoisia koiranhoitajia ei yllättävä kyllä löytynyt ja Asta lähti turistiksi, sillä koiria ei tällä kurssilla käytetty. Kurssin sisältö oli todella hyvää perusasiaa etsinnöistä, vaikka haravointimenetelmät ja rakennuksissa etsiminen ilman koiraa tuntuvatkin näin koiranohjaajan näkökulmasta vähän hölmöiltä. Toisaalta ymmärsi miten korvaamaton koira on etsinnöissä.

Pelastuskoiran ohjaajalta vaaditaan siis ea1 ja tämä etsintäkurssi. Ja tämä on tietenkin vain minimivaatimus. Itse kaipaisin ehkä vielä jotain kursseja, millä yhdistyisi sekä ihmisten että koirien käyttö etsinnässä. Koirapuolen järjestämillä kursseilla puhutaan vain koirien käytöstä ja toisaalla vain ihmisten käytöstä etsijöinä. Jotenkin tarvisi vielä sellaisen näkökulman millaista on, kun käytetään molempia etsintätapoja toisiaan tukien. Kaikenlaisia mielenkiintoisia kursseja on Vapepalla tarjolla, mutta ehkä keskitymme nyt tämän oman osaamisemme kehittäimiseen koirakkona.

Kurssilla sivuttiin myös koiran käyttöä etsinnöissä ja koska muutakin koiraporukkaa oli pakalla yritimme harjoituksissa kysellä asioita koiranohjaajan roolia ajatellen. Yksi hyvä näkökulma oli se, että koiraa ei välttämättä laiteta etsintään, jos ei yhtään tiedetä missä kadonnut on. Tällöin ei haluta väsyttää koiraa etsittämällä tunti tolkulla kilometrien mittaisia alueita. Koska siinä vaiheessa kun saadaan jonkinlainen vihje tai löydetään uusi "johtolanka", jolloin koiraa todella tarvitaan, on tärkeää että koira on käytettävissä, eikä jo täysin väsähtänyt monen tunnin etsinnästä.

Treenejä ja koulutusta ajatellen tuli taas todettua, että ominaishajujäljen opettaminen koiralle olisi todella hyödyllistä. Eli se, että koira annetun hajun perusteella ottaisi juuri sen ihmisen jäljen, koska alueet joilta jälkiä etsitään ovat harvoin puhtaita. Pitää miettiä tätä. Koirallehan tämä ei ole vaikea tehtävä, mutta sen kouluttaminen ei kai ihan yksinkertaista. Mutta kunhan jälkeä saadaan Astalle vielä vahvemmaksi, niin kiinnostaisi kyllä kovasti näiden harjoitusten kokeileminen. Viime kesän pelastuskoiraleirillä näistä puhuttiin ja ehkä vielä joskus kokeilemme näitä enemmänkin kuin talvijäljestyksen muodossa.

No, jottei Astalla olisi ollut ihan turha reissu, lähtivät Leena, Päivi ja Elina tekemään Astalle pienen harjoituksen ennen kotimatkaa. Aluksi yksi rullan pito ja näyttö sekä koko ilmaisuketju irtorullalla. Molemmissa kiinnitin useaan kertaan liinaa ja välillä vedin rullasta. Hyvin pysyi! Sen jälkeen Leena piiloon hiekkatienvarteen vajaan 100 m:n päähän. Ilmaisu kiintorullalla. Maalimiehellä tyhjä käsi esillä apuna, kun kiintorullaa ei olla pitkään aikaan otettu. Sinne lähti, lujaa, ja näytti nokkakin toimivan kun tiehen jäi hienot jarrutusjäljet Astan saadessa hajun. :) Oli ottanut hyvin kiintorullan ja rulla pysyi myös suussa vaikka muutamaan kertaan laitoin liinaa. Hyvä Assu! Näyttäisi toimivan, näillä jatketaan!

 Tara lähti jo perjantaina terapia- ja kaverikoirakeikalle Muhokselle ja me jäätiin Assun kanssa kaksistaan. Asta on nyt voinut ihan hyvin, vaikka pahasti näyttää siltä, ettei anaalivaivoista päästy kokonaan tällä operaatiolla. Mutta pitää soitella lääkäriin ja mietitään tilannetta. Paljon ei ehditty pääsiäisenä keittiön purkutöiltä treenaamaan, mutta jotain pientä silti. Kotitokoina on treenattu takajalkojen käyttöä temppuina ja harjoiteltu kiertämään takakautta perusasentoon. Katsotaan nyt otetaanko näistä mitään viralliseen käyttöön.

Tänään sitten kaivettiin pitkästä aikaa aseet kaapista ja otettiin muutama laukaus namiruutuun. Asta ei varsinaisesti ole laukausarka, mutta olemus hieman laskee. Yritetään siis saada ampumisesta vähän mukavampaa ja vire säilymään. Kolme laukausta parinkymmenen metrin päästä Astan etsiessä lohipyöryköitä. Monesti pää nousee laukauksilla, tällä kertaa ei reagointia. Lopuksi pelattiin vielä pallolla. Otetaan nämä taas ohjelmistoon.

Tänään tietysti ajeltiin etsintätreeneihin. Oltiin isolla varastoalueella, jossa monenlaista rompetta, isoja kasoja lastauslavoja, autonromuja ym. Astalle ensin taas muutama rullan pito ja palkaksi näytölle sekä kerran kokonaisena ilmaisuketjuna. Hyvin pysyi rulla minun laittaessa liinaa useamman kerran ja välillä vähän vetäen rullasta. Rulla pysyi jopa niin hyvin, että jostain syystä näissä Asta ei irrottanutkaan rullasta vaan juoksi rulla suussa näytölle. No, tämä ei liene vaarallista ja tuskin jää tavaksikaan. Ensin on ongelmana, että tiputtaa liian aikaisin ja sitten ei tiputakaan ollenkaan... Pitää ehkä kuitenkin tarkistaa sääntökirjasta oliko tämä erikseen kiellettyä?

Varsinaiseen etsintään kolme maalimiestä, menivät kuitenkin piiloon yksi kerrallaan. Kaksi ensimmäistä irtorullilla. Hienosti pysyi rulla suussa, vaikka laitoin liinaa taas useampaan kertaan. Näillä ensimmäisillä juoksi taas näytölle rulla suussa ja tiputti vasta maalimiehellä sen. Kolmas oli tarkoitus ottaa kiintorullalla. Maalimies oli piilossa vähän korkeammalla ja Asta jäikin siihen vähän pyörimään, hyppimään romukasaa vasten ja vinkumaan. Onneksi mm huomasi antaa irtorullan ja ilmaisu sillä hyvin. Näitä ylhäällä olevia on kyllä otettu, mutta nyt oli vähän epävarmaa kuitenkin. Olisi se ehkä ottanut kiintorullan, jos olisi vähän odottanut, mutta hyvä näin, ei tule turhaa epävarmuutta. Ensikerralla otetaan sitten jo kiintorulla taas mukaan kuvioihin.

 Maanantaiseen tapaan oli taas treenit Kärsämäellä. Koska räntää tuli taivaan täydeltä, siirryimme siisteihin sisätiloihin Ojalehdon vanhalle kyläkoululle. Päätin Astan rullantuontien suhteen olla inhottava ja vaatia rullan pitämistä kunnes toisin luvataan.

Aluksi otettiin ulkona muutama ilmaisu. Ensin niin, että tehtiin vain rullan pito ja palkaksi näytölle. Hyvin pysyi, vaikka laitoin ja irrotin liinaa muutamaan kertaan ja vedin kevyesti rullasta. Ja muutama toisto vielä koko ilmaisuketjulla. Näissäkin hyvin, kun kierrokset pysyvät matalalla.

Varsinaiseen etsintään sitten. Aluksi yksi maalimies koulun puolelle, ilmaisu irtorullalla. Hyvin pysyi rulla suussa. Seuraavaksi kaksi maalimiestä valmiiksi asunnon puolelle kellariin. Kellarissa ei oltu aikaisemmin oltu, siellä varastoja käytävän varrella, pannuhuone ja saunatilat. Ensimmäinen löytyi nopeasti puukasan päältä. Ilmaisussa vähän hosumista ja jouduin huomauttamaan rullan pitämisestä. Toinen eksynyt löytyi ammeesta. Tässä tuli sähläämistä. Pesuhuone oli ihan pilkko pimeä, Asta sai hajun maalimiehestä, muttta ei jostain syystä uskaltanut mennä kunnolla pesuhuoneeseen. Oli jo kerran ottanut kiintorullan ovella, mutta se ei tullut minulle asti. Kävi sitten varovasti vähän peremmällä ja otti kiintorullan, joka tuli perille asti. Piti käydä hakemassa mamma apuun, kun ei uskaltanut itse mennä. Lopuksi vielä yksi maalimies varastokäytävän perälle. Nyt liikkui hyvin, vaikka sielläkin oli pimeää. Ilmaisu hienosti ja rullakin pysyi suussa vaikka pitkitin näytölle pääsyä ja vähän vedinkin rullasta. Mikä lie mörkö sitten ollut pesuhuoneessa.

Jatkamme siis tällä nipotuslinjalla. Rullan pitämisen vahvistamista voisi tehdä aina treenin alussa ja kotona muilla esineillä.

 Kotona alkoi olla jo sen verran virkeää porukkaa, että suunnattiin treeneihin. Oltiin lähellä edellisviikon paikkaa, nyt käytettävissä oli vähän isompi, vasta raivattu, hakkuuaukea. Astalle 2 maalimiestä ja etsintä niin, että partioitaisiin kulkemalla metsäkoneen jälkiä pitkin. Jottei heti tulisi turhan kovaa fyysistä rasitusta, maalimiehet menivät vain hieman sivuun kulkuväylistä. Ilmaisut irtorullilla.

Helppo harjoitus Astalle. Etsi ja irtosi hyvin eikä vauhtiakaan puuttunut. Astalla on valtava vauhti aina hakumetsässä. Mutta ilmeisesti nenä on myös auki, koska harvoin se juoksee maalimiehen ohi. Ilmaisut taas vähän huolimattomasti. Ensimmäisessä irtorulla tipahti kun olin kiinnittänyt liinan. Toisella Asta oli ottanut kiintorullan ja pudotti sen kun kiinnitin liinaa. Eli koeessa ei varmaan tulisi huomauttamista, mutku... En nyt tiedä, onko tämä liiallista nipottamista, mutta en haluaisi, että se pudottaa rullaa ilman lupaa.

Kotiläksynä pitää nyt kuivaharjoitella tätä jollain esineellä. Eli esineen tuonti ja sen pito liinaa kinnittäessä ja siitä vapautus kipolle.

 Vaivoista huolimatta ajeltiin etsintätreeneihin. Meidän porukka on sen verran pieni, että pitää muidenkin vuosi yrittää päästä aina paikalle. Paikkana oli tällä kertaa hakkuuaukio. Mutta koska meidän on tarkoitus ottaa vähän rauhallisemmin, otettiin Astalle pieni partiointitehtävä tiellä, joka kulki peltojen halki. Maalimies (kera irtorullan) vietiin autolla piiloon n. 300 m:n päähän ja lähdettiin sitten kulkemaan tien vartta sitä kohti. Asta oli irti ja etenikin hyvin sopivasti edellä. Haistoi maalimihen näppärästi paalikasan juuresta ja ilmaisussakaan ei ollut huomauttamista. Palkaksi illan ruoat ja sai vielä itsekseen puuhailla pallon kanssa kun käveltiin takaisin. Pakkanen oli illan aikana kiristynyt melkein kahtenkymmeneen. Alkaa olla jo kipurajalla taas treenien suhteen.

Etsintätreeneissä mentiin tällä kertaa k-kaupan varastolle. Kysessä iso ulkovarastoalue, jossa kaikenlaista rompetta ja hyviä piiloja lavakasojen lomassa. Astalle taas perustreeni irtorullien kera, yhtensä 4 maalimiestä. Ei olla aikaisemmin käyty tällä alueella ja uusi paikka toi taas mukavasti vaihtelua ja haastetta. Ja maalimiehiä joutui ihan oikeasti etsimään. Hyvin Asta malttoi etsiä ja löysi tiensä kaikille maalimiehille, vaikka välilla lunta oli välillä vastassa melkoiset kinokset. Ilmaisuissa puolet meni todella hyvin. Muutamalla ei malttanut pitää rullaa suussa ihan loppuun asti. Tällöin rulla tipahtaa silloin kun laitan liinan kiinni. Periaatteessa tämä ehkä riittäisi, muuta olen kuitenkin vaatinut pitämään rullaa kunnes liina on ensin kiinnitetty ja annan luvan irrottaa. Näin ehkä kuitenkin selkeämpi, niin ei olla taas kohta siinä vaiheessa, että se tiputtaa rullan heti minun luokse päästyään.

seuraavalla kerralla: vähän jotain vaihtelua, tämän tyyppistä ollaan tehty jo monta kertaa peräkkäin!

 Pakkanen lauhtui sopivasti taas maanantain treenejä varten. Tai no, jos nyt 15:ta voi lauhtumiseksi sanoa. Treenit oli tällä kertaa Piikkilässä, Kärsämäen keskustassa eräässä tyhjässä rakennuksessa, jossa käytettävissä kellari, alakerran entisiä toimistotiloja (2h, käytävää, keittokomero, vessoja ja muita komeroita) ja pieni yläkerran aula. Tarkoituksena oli ottaa Astalle 4 löytöä, kaikki irtorullilla, päähuomio taas rullan luovutuksessa.

Ensimmäinen maalimies kellariin. Ilmaisu tulikin kiintorullalla. Ja sieltähän se Riitta löytyikin pannuhuoneesta pöydältä makoilemasta. Asta oli käynyt koskemassa Riitan jalkoihin ja napannut kiintorullan. Toinen alakertaan. Ilmaisu tällä kertaa tuli suunnitellusti irtorullalla. Pientä tiputtelua luovutuksessa, mutta pyysin korjaamaan. Satu löytyikin pikkukeittiön työtasolta. Kolmas jälleen kellariin. Astan ollessa etsimässä kuului "pientä" räminää. Muutama levy oli kaatunut Astan etsiessä ja tuodessa rullaa. Mutta siitä huolimatta ilmaisu tällä kertaa hyvin. Ei sitä pikkukoiraa noin vähällä säikytellä.  :)

Neljäs taas alakertaan. Tämän ilmaisussa tuli vähän säätämistä, kun rullaa palauttaessa Asta huomasi Riitalla lelukassin. No, keskeytettiin homma ja otettiin kokonaan uudelleen. Nyt ok. Otettiin kuitenkin vielä viides. Riitta meni yläkertaan. Lähetin Astan sinne itsekseen ja jäin alas odottamaan. Tulikin kiintorullan kanssa. Piti hyvin rullaa loppuun asti! Näytölle vei yläaulan vasemmalle seinustalle (mm oikealla kaapissa parin metrin päässä), palkkasin sitä, oli kuitenkin ilmaissut oikean hajukohdan. Etsittiin vielä sitten mm:n tarkempi sijainti ja siitä loput palkat ja pallot.

On se vain niin erilaista noissa rakennuksissa etsiminen ja maalimiehen sijainnin paikallistaminen. Haju voi olla aivan mualla kuin maalimies. Ainakin noista näki taas sen, että kiintorullan ottaminen tai umpipiilot eivät ole ongelma. Voisihan sitä toki noihin harjoituksiin ottaa kiintorullan poiskin, mutta toisaalta ei haluaisi estää vahvan hajukohdan ilmaisemista. Ja tietenkin positiivista on, ettei se ainakaan silmillään etsi. Rullan luovutusrituaali vaatii vielä vahvistamista. Jatketaan siis irtorullien käyttämistä, niillä on kuitenkin helpompi kontrolloida ja nähdä rullan liian aikainen tiputtaminen. Ehkä tämä kesäksi saadaan kuntoon...

 Maanantaitreenit Kärsämäellä, kunnan varastoja tonkimassa tällä kertaa vain Riitta ja minä. Aluksi tehtiin Astan kanssa ilmaisuja. Kuitenkin niin, että Riitta meni aina piiloon, ettei liian helpoksi käy. Kaikki ilmaisut irtorullilla. Rullan luovutuksen tein niin, että kun Asta tulee rullan kanssa sivulle otan valjaista kiinni, laitan liinan, sitten vasta irroituskäsky ja heti pääsy näytölle. Ensimmäisellä tipautti irtorullan, kun otin kiinni valjaista. Odotin, että nostaa rullan uuudelleen, tällä kertaa pysyi. Toisella meni jo hyvin, ei irroittanut, vaikka otin valjaista kiinni. Kolmannella Asta ei löytänytkään Riitalle asti, vaan aikansa pyörittyään, päätti, että tämän on oltava umpipiilo ja otti kiintorullan. Kiintorullan luovutuksessa tuli taas tiputtamista. Näytölle mennessä ei osannut tarkkaan paikallistaa maalimiestä, mutta palkkasin lopulta siitä, koska oltiin oikeasti tosi lähellä. Miten lie hajut kulkeutuneet? Sitten etsittiin vähän tarkemmin ja löytyihän se reitti maalimiehelle astikin. Siitä ilmaisu irtorullalla hyvin. Otettiin vielä neljäskin, joka meni sujuvasti molemmissa päissä. Lopuksi riekuttiin ja pelailtiin palloa. Tai Asta ja Riitta leikkivät, minulle se ei edelleenkään hakutreeneissä tuo lelua, jotain on kuitenkin iskostunut pikkukoiran kalloon.

seuraavalla kerralla: ilmaisuja nyt jonkin aikaa irtorullilla ja vahvistetaan rullan luovutusta

Samaan syssyyn tehtiin vielä jälkikin kulkemaan tienreunaa. Pituutta jäljellä ehkä 150 m, neljä keppiä esineenä, yksi suorakulma ja matkalla kaksi tienylitystä, ajettiin samantien. 3. esine jäi nousematta, muutoin tarkkaa työskentelyä. Kulma ja tien ylitykset harhajälkineen mallikkaasti! Mukava nähdä miten tarkasti Asta ajaa näitä jälkiä. Metsässä se on kyllä melkoinen kaahottaja. Toivottavasti näistä harkoista jäisi sitten jotain oppia kesälle.

 Maanantaiseen tapaan oli etsintätreenit Kärsämäellä. Tällä kertaa lajina oli haku ja paikkana kunnanvarasto. Talvi ollaan työstetty Astalla kiintorullailmaisua ja tänäänkin treenin tarkoituksena oli lähinnä saada sujuvia ilmaisuja kiintorullalla. Maalimiehet meni piiloon aina yksi kerrallaan, piilot helppoja avopiiloja maantasalla -kuitenkin niin, että koira joutuu oikeasti etsimään.

Itse etsimisessä ei ongelmia. Ensimmäinen ilmaisukin hyvä, mutta karkasi näytölle ennen kuin ehdin liinaa kiinnittämään. Seuraavalla ilmaisu irtorullalla. Tällä kertaa olin tiukempi ja liinakin saatiin koiran perään. Kolmonen ja nelonen kiintorullalla. Näissäkin ottaa rullan hyvin ja itsenäisesti maalimiehellä. Ei häiritse tai häslää. Mutta sitten siellä toisessa päässä... tiputtaa rullan ennen kuin annan lupaa ja olisi jo kovaa menossa näytölle ennen kuin saan liinaa valjaisiin. Eli kiintorullan ottamisessa ei ongelmaa, mutta luovutus ja näytölle lähtö menee puolestaan sähläämiseksi. Rullan luovutus on ollut jo ihan hyvällä mallilla, mutta kaikkea ei näköjään voi saada onnistumaan kerralla. Irtorullan kanssa sählääminen on vähäisempää. Pitäisi näköjään johdonmukaistaa omaa toimintaa.

seuraavalla kerralla: ainakin osa ilmaisuista irtorullilla ja ohjaaja päättää viikon aikana miten se haluaa luovutuksen tehtävän, eikä itse sählää