Kuoroharjoitusten jälkeen tehtiin jälki kulkmaan tien varsille. Tein jäljen noston niin, että tein jäljen parkkipaikan poikkija jätin esineen keskelle. Vasta n. 10 m päässä esineestä jälki lähti "puhtaalle alueelle". Siitä sitten pyörätien ja autotien vartta käyden yhden kerrostalon pihassa ja saman autotien toista puolta takaisin. Jälkeä tehdessä tuli muutamia ihmisiä vastaa ja ajaessakin yksi. Ensimmäisenä esineenä kangasesine, muuten neljä keppiä. Ajettiin jälki heti.

Otettiin nosto niin, että etsittiin koira irrallaan seurakuntakeskuksen pihaa. Törmättiin esineeseen, jonka Asta nosti hyvin ja siitä otettiin haju ja  lähdettiin katsomaan josko löytyisi jälki. Vähän pyöri, mutta otti sitten jäljen. Liekö sattumaa vai taitoa, mutta samapa tuo. :) Alku menikin hyvin. Mutta sitten se missä jälki oli myös toisella puolella tietä oli vähän sähläämistä, kun en voinut päästää Astaa työskentelemään vapaasti, kun olisi huomannut paluujäljen. Huonosti suunniteltu -ei tällaisia enää! Kerrostalon piha oli vaikea, mutta selvitti kohtuullisesti. Palatessa yhdessä risteyksessä teki parinkymmenen metrin hukkalenkin ja sitä jouduttin työstämään, mutta löysi sitten kuitenkin takaisin jäljelle kun palattiin taaksepäin.

Tuli myös mieleen, että seuraavalle koiralle pitää opettaa esineiden ilmaisu maahanmenemällä. Nyt on vähän hankala ottaa esineistä hajua, kun ne tuodaan minulle ja sitten niissä on minunkin haju. Näissähän se ei toki haittaa, kun on omatekemä jälki. Mutta jos olisi vieraan tekemä jälki ja haluaisi olla tarkka, niin olisi parempi, kun ei itse kovin näpelöisi kaikkia esineitä.

Jaktettiin maanataitreeneissä talvijälkeilyn parissa. Pakkasta reilut 10 astetta, mikä alkaa olla jo ehkä vähän liian kylmääkin jäljestelyyn. Tällä kertaa tehtiin vähän pitempi jälki, pituutta tuli yhteensä ehkä jopa 700 metriä. Matkalla kolme esinettä ja kaksi ruokakippoa sekä vielä eksynyt jäljen päässä. Jälki kulki autotien reunaa ja jatkui varastoalueelle. Ajettiin jälki heti kun oli tullut valmiiksi.

Partioitiin ensin tien reunaa, jossa oli useampia jälkiä, ja törmättiin esineeseen. Siitä lähdettiin varsinaisesti jäljestämään. Jälki meni tosin hyvin. Harhajälkiäkin näkyi mukavasti. Risteyksissä tarkisteli muita jälkiä huolellisesti, mutta osasi hyvin palata omalle. Yksi pieni esine jäi matkalle, oli ollut yhdessä risteyksessä. Lopussakin oli vähän pähkäiltävää, kun maalimies olikin kiivennyt ylös pinossa olevaan betonirenkaaseen. Nopeasti sai paikallistettua kuitenkin.

Niinpä pyörähti treenivuosi käyntiin maanantaitreeneillä Kärsämäen kunnanvarastolla. Johan tässä on aikaa mennytkin, kun viimeksi on oltu. Oltiin Riitan kanssa kahdestaan liikkeellä. Aluksi tehtiin Astalle jälki. Jälki lähti tienvarresta metsään kulkien siellä ehkä sata metriä, sitten tien vartta ja varastoalueen pihaa, yhteensä pituutta kolmisen sataa metriä. Voimakas sivutuuli ja pakkasta muutama astetta.

Riitta jäi jäljen päähän ja ajettiin se heti. Nostettiin jälki tienvartta pitkin. Huolimatonta menoa, koska Asta oli jo aikoja sitten haistanut tuulen yläpuolella menevän jäljen. Ja metsäpätkä meniin melkoista haipakkaa jättäen sinne ensimmäisen kepin. Tien varressa seilaamista, innokkuuden ja voimakkaan tuulen vuoksi -yksi esine nousi, toinen jäi. Varastoalueelle siirryttäessä saatiin harhakin, kun joku lähti sieltä autolla ja sulki portin mennessään. Asta tarkisti portin luona harhat, mutta palasi itse jäljelle. Neljäs esine löydettiin ja Riitta jäljen päästä savustettujen nahkiaisten kanssa. Eivät olleet kuulemma joulupöydässä nahkiaiset maistuneet. ;)

Ja jopa oli niin hauskaa, että ei sitten maltettu olla ottamatta vähän hakuakin, ja pari umpipiiloa ohjelmistossa. Ensimmäinen hyvin. Toinen oli hakalampi (taisi olla sellainen siirrettävä käymälä). Asta ei saanut paikallistettua hajua varmasti. Vinkui, mutta tuli kuitenkin pois. Toisella kertaa otti rullan vaikka näytti edelleen vähän epävarmalta.

Viimeinkin maanantaitreeneissä! Astalle jälki pellolle. Kaikenlaisia mutkia ja teräviä kulmia, ja olikohan viisi esinettä. Ehti vanhentua reilun tunnin verran. Hyvin meni tietysti. :) Ja kaikki esineet nousivat -keppejä ja kangasesineitä. Ihan lopuksi tehtiin vielä tarkkuusruutu ja pieni puun palanen nousi nopeasti.

Mutta olinpa vain ehtinyt treenitauon aikana unohtaa millaista on tehdä jälkiä märässä ja pimeässä metsässä... eikö kesä voisi jo tulla...

Vakaista aikeista huolimatta tarkempien jälkien (ja kaikkien muidenkin jälkien) tekeminen on vain jäänyt. Huomenna on tarkoitus pitkästä aikaa päästä maanantaitreeneihin. Jotain muistinvirkistystä oli siis tarpeen tehdä ennen sitä. Senpä vuoksi tänään suunnattiin yleisurheilukentälle. Pakkasta kahdeksan astetta ja maa kuurassa. Yritin maksimoida jäljen pituuden ja kiersin ensin reunoja pitkin kentän ympäri ja sitten siksakkia kentän keskellä. Seitsemän esinettä yhteensä, puolikkaita keppejä ja muuta pikkuromua. Harhahajuja ja häiriötä oli myös: täti lenkkeilemässä kentän ympäri, jäähallin puoleisessa päädyssä joku tupakalla ja kentän yli oli ajettu pyörällä useampaan kertaan aamun aikana. Juoksuradan ylityksiä yksi, pätkä kuulanheittopaikan soralla ja muutama kymmenen metriä korkeushyppypaikalla kovalla alustalla. Teräviä kulmia ja muita mutkia reilusti.

Ajettiin jälki heti. Ensimmäisestä esineestä porhallettiin yli. Toppuuttelin vähän ja poimittiin se mukaan. Muut esineet/kepit nousivat hyvin paitsi haulikon hylsy. Teräviä kulmia välillä ihan mallikaasti, välillä pyörittiin. Pidempi pätkä soralla ja korkeushyppypaikalla hyvin ja tarkasti. Juoksuradan ylityksen porhalsi nelivedolla. Askeleet näkyivät kuuraisella nurmella, en sitten tiedä kuinka paljon mentiin näön avulla, mutta kyllä sieltä tasainen nuuskutuskin kuului. Mutta kylläpä oli taas onnellinen koira päästessään töihin. Vaikka ongelmittahan se pärjää tässä kotosallakin, mutta kyllä työnteko aina löhöilyn voittaa. ;)

Agilitytreeneihin mennessä Astalle jälki ammattikoulun pihanurmikolle. Ajattelin, että testaan saisiko tarkkuutta lisää aivan pienillä esineillä joita on kylvetty kohtuullisen tiheään. Jälki ei ollut varmaan neljääkymmentä metriä pidempi. Laitoin sinne varmaan vähän toistakymmentä pientä muoviesinettä, jotain proppuja ja tuppia jota putkimiehiltä jäi (kyllä, vettä tulee! ...sitä lisää huomenna :)), esineet halkaisijaltaan n. 2-3 cm. Ensineiden väli 10-20 askelta. Jälki ajettiin heti.

Tein ensin muutamia esineen piilotusia ennen jäljelle menoa. Ja kun etsintä näytti tasaantuvan, niin lähdettiin jäljelle. Meikein kaikki esineet taisivat löytyä. Mutta aika paljon sai jarrutella ja muutaman kerran odotin, että tarkstaisi uudelleen, kun porhalsi esineen yli. Toisaalta Asta on tavallaan opetettu vetämään jäljellä, joten en tiedä kiskoiko se kahta kauheammin kun yritin jarrutella menoa. Jatketaan kokeiluja.

Lepokotilaiselle piti järjestää toimintaa. Suunnattiin urheilukentälle ja tein jälkeä mutkalle yleisurheilukentän keskelle mahdollisimman pitkästi ja vielä juoksuradan ulkopuolelta melkein koko kentän ympäri. Eli mittaa varmaan yli puolikilometriä, seitsemän keppiä ja ajettiin jälki saman tien. Saatiin myös matkalle kolme harhaa, kun pojat oikaisivat kentän läpi. Kulkivat kyllä pyynnöstäni kiltisti rataa pitkin, mutta siis sopivasti melko loppuun harhat.

Kuljin jäljen alussa juoksuradalla, mutta Asta ei sitä malttanut haistella. Hyvin otti jäljen ruoholta, ja kulmia ja teräviä kulmia teki ihan kohtuullisen nätisti. Yksi pätkä kulki kuulantyöntöpaikan soralla, sen jäljesti nätisti, mutta radalla suihkaisi aina nopeasti yli etsimään jälkeä nurmikolta. Harhoja tarkisteli, mutta en päästänyt liinasta kovin pitkälle. Seitsemästä kepistä viisi nousi vaikka ihan nätisti jäljellä kuljettiinkin.

Pitkästä aikaa sain itsekseni tehtyä jäljen Astalle. Olisi varmaan pitänyt jättää sekin tekemättä, niin ei olisi verenpaineet kohonneet. Teemana oli maastonmuutokset: jälki lähti sänkipellolta, sitten metsään vattupusikkoon, sieltä pellon kautta kesämökin pihalle ja taas pellolle, sitten toisen mökin pihaan, metsän ja pellolle. Mittaa jäljellä ehkä 700 m, matkalla 6 keppiä ja vanheni kolme ja puoli tuntia. Toisen mökin pihassa tein T-risteyksen ja kävin kääntymässä saunan kuistilla.

Noston otin peltotietä pitkin, koira irti. Ajattlin, että kun ottaa jäljen, pyydän maahan ja käyn palkkaamassa. No ei ottanut jälkeä vaan meni yli. Sitten bongasi naapurin kissan ja kävi ajamassa sen puuhun!  Yleensä olen kyllä ihan rauhallinen, mutta nyt pinna napsahti kerrasta. Jäniskin loikki metsän laidassa, onneksi Asta ei sitä huomannut. Tiukan huomautuksen jälkeen palattiin takaisin työn ääreen. Useamman kerran jouduttiin kulkemaan jäljen yli ennen kuin otti. Sitten lähtikin hyvin etenemään. On näköjään ikää tullut koirallekin sen verran, että kestää ensin ravistaa...

Pelto-osuudet oli tosi vaikeita ja kepeistäkin nousi vain kaksi viimeisintä. Mutta jäljellä pysytiin kuitenkin koko ajan. Joka kepin yli kuljettiin kyllä, mutta eivät sieltä nousseet. T-risteyksessä otti heti suunnan oikealle, joten lenkki saunalla jäi käymättä. Jos jotain hyvää yritetään kaivaa niin saatiin homma kuitenkin hoidettua alun sähläyksestä huolimatta. Vaikka pelto-osuuksilla pyörittiin paljon, Asta ei kysellyt apuja ja vaikka ensimmäinen puoli kilometriä mentiin ilman keppejä, ei motivaation hiipumista tullut -päinvastoin. Treenilistalle taas ne jäljen nostot. Tuohon maastoon palaamme vielä...

Hirvikärpästen seassa teimme tänä maanantaina pientä empiiristä tutkimusta. Astalle lähti kaksi jäljen tekijää tekemään jäljen. Kulkivat siis peräkkäin. Sitten jäljen keskivaiheilla erkaantuivat ja palasivat taas yhteen. Esineet olivat vain toisen jäljentekijän -kaksi ennen erkaantumista, yksi sen aikana ja yksi lopuksi. Esineet olleet vain toisen jäljentekijän hallussa. Kokeiltiin siis mitä tapahtuu jälkien erkaantumiskohdassa. Nosto n. 100 metrin matkalta.

Risteyskohdassa Asta jatkoi mitään pysähtymättä, pyörimättä tai miettimättä oikean puolimmaiselle jäljelle. Tämä oli ei-esineitä-jättäneen jäljentekijän jälki. Kehuin ja näytin, että katsopa täällä menee toinenkin jälki ja jatkettiin sitä. Kun jäljet palasivat yhteen Asta jatkoi suoraan yhteistä jälkeä, ei jäänyt tarkistelemaan toista jälkeä taakse päin.

Ideaali ratkaisu olisi ollut ehkä, että koira havainnoisi risteyksen ja valitsisi esineiden hajuisen jäljen. Toisaalta, koska toinen jälki on alusta asti ollut mukana ei senkään valitseminen ole periaatteessa väärin. Se ei ole oikein verrattavissa harhajälkeen silloin. Toisaalta näytti, että Asta ei tehnyt risteyksessä mitään valintaa, vaan jatkoi matkaa vain suoraan. Mahtoiko edes huomata, että toinenkin jälki jatkui. Vai ajatteliko, että toinen haju vain hävisi johonkin. Ehkä jos näitä tekisi paljon pystyisi katsomaan alkaisiko koira valitsemaan esineiden hajuista jälkeä vai ei. Luulen, että Asta vain satunnaisesti valitsisi jomman kumman. Näin saatiin taas yksi nollatutkimus tehtyä ja vähän vaihtelua jälkitreeneihin. Treenin hyöty tai tutkimuksen tulokset eivät tainneet kuitenkaan olla kovin kummoiset. :)

Jopas on useampi maanantai jäänyt välistä, mutta tänään ehdittiin treeneihin. Aluksi Astalle hakua. Oli tallattu iso hakkuuaukea. Aukean reunalla meni ajoura ja tuuli tuli sopivasti aukealta ajouralle. Laitettiin maalimiehet aukean puoleen väliin ja ihan loppuun. Partioitiin ajouraa pitkin. Tuulen vuoksi Asta ottin molemmat maalimiehet tosi kaukaa ja näin oli tarkoituskin. Saatiin molemmille varman 150 metrin ilmaisumatkat. Hyvin meni molemmat. Otin tällä kertaa rullan käteen ja palkkasin myös rullan tuonnista. Maalimiehillä oli suorittanut pientä taskujen tarkistelua. Pitääpä muistaa ottaa maalimiehiä, joilla ei ole rasiat mukana.

Treenien lopuksi lähdettiin vielä jäljelle. Riitta oli päivällä tehnyt Astalle jäljen valmiiksi. Ikää ehti kertyä kuusi tuntia. Huonosti nousi vanha jälki nytkin. Vasta kun kolmannen kerran mentiin jäljen yli, lähti seuraamaan sitä. Sen jälkeen jäljestys sujui kuitenkin tosi varman oloisesti. Mittaa jäljellä parisataa metriä ja lopusta löytyi kapula. Välillä olisi ollut myös pieni metallinen pastillirasia, se jäi huomaamatta. Eli ajo ei ole ongelma, mutta nostossa epävarmuutta.

Eli kunhan tässä taas ehtisi enemmän aktivoitua treenirintamalla, niin ohjelmistoon rasiattomat maalimiehet ja vanhojen jälkien nosto.

Astalle tehtävänä tarkistaa pellon viertä kulkevaa tietä, eksyneen on nähty liikkuvan tiellä yhdentoista aikoihin. Tarkastuslenkille lähtiessämme kello kävi seitsemää, eli havainnot oli jo kahdeksan tuntia vanhoja. Lähdettiin kulkemaan tietä pitkin vapaasti kulkien. Laitoin kuitnekin liinan roikkumaan perään, jotta saadaan koira helpommin kiinni, jos jotain tulee. Ensimmäisen sadan metrin matkalla teki kolme loikkaa vasemmalle pellon puolelle -ei kuitenkaan lähtenyt kauemmaksi. Mutkan jälkeen merkkasi jotain oikealle, kävi vähän matkaa, mutta ei lähtenyt pidemmälle. Vähän matkaa sen jälkeen kävi kiertämässä heinäpaalirivin tien vasemmalla puolella. Ei muuta. Soitimme havainnoistamme "johtoon".

Tien oikealle puolelle merkattu kohta oli ollut jälki. Palasimme sinne ja kokeilimme jos nyt lähtisi viemään jäljelle. Lähtikin etenemään, mutta mentiinkulmasta yli ja sitten kierrettiinkin melko pitkä hukkareissu. Soiteltiin vähän ohjeita. Saatiin nostettua jälki uudelleen, mutta pian oltin taas hukassa. Jätettiin homma siihen. Se oli tällä kertaa liian vaikea meille. Hyvää kuitenkin se, että jo ensimmäisellä kerralla merkkasi kohdan, vaikka kuljettiin tiellä vapaasti. Pitäisi vain itse osata tunnistaa nuo. Ei kuitenkaan silloin lähtenyt varmasti jäljelle, ja kun minulta ei tullut vahvistusta (en lähtenyt heti perään, kun en ollut varma jäljestä), jätti hajun.

Kun oltiin saatu muut koirat treenattua, otettiin Astalle pari ilmaisua, jotta saataisiin kuitenkin iltaruoka syötettyä. Oltiin Hietahovin hirvikämpällä ja laitettiin maalimiehet ihan siihen pihapiiriin irtorullien kanssa. Astalla on nyt uusi kiintorulla, kun löysin Bauhausista keltaista letkua. Testailtiin nyt sitä. Irtorullat nyt sis tästä uudesta letkusta. Asta varmaan tuumi, että pakkohan täältä on joku edes löytyä tänään ja tempaisi käyttämämme koko ison hakualueen ympäri -täällähän näitä jälkiä onkin. Ei paljon auttanut huudella... pitäisiköhän sen kuulo tarkistuttaa? No kun se oli juossut, totesimme, että jos nyt ihan tästä vierestä sitten etsisit. Löysikin sitten ensimmäisen, mutta jäi sinne ihmettelmään (uutta irtorullaa?). Odottelin vähän ja tulikin sitten rullan kanssa, mutta tiputti vähän matkan päässä. Vaadin rullan tuomisen sivulle ja rullan pitämisen, ja siinä menikin tovi, että päästiin näytölle. Vaatiminen aiheutti taas takapakkia ja seuraavalla tiputti irtorullan jo tosi kauas. Otettiin vielä kaksi ilmaisua kokonaan uudelleen, nämä kohtuullisia.

Pitkästä aikaa oli kyllä tosi huono suoritus. Tai jälki nyt ei varsinaisesti ollut huono, oli vain liian vaikea meille. Mutta ilmaisut pitää nyt ottaa taas tehotreenaukseen ja mietintään. Sopivan nöyränä pitää ihmisen tämä koiraharrastaminen...

Riitta halusi tänään "kokeilla Astalle yhtä juttua". Meille annettiin tehtäväksi tarkistaa metsäautotien oikeaa puolta parisataa metriä. Lähdettiin kulkemaan tienlaitaa koira liinassa. Reilun viidenkymmenen metrin päästä Asta teki tiukan käännöksen tien toiselle puolelle ja siitä metsään. Ahaa, jälki siis vasemmalla puolella. Hyvin bongattu Assu! :) Ajeltiin jälkeä ehkä kolmisensataa metriä ja löydettiin "eksynyt" jäljen päästä. Jälki oli ihan tuore, parikymmentä minuuttia vanha. Jäljen lopussa tuli maaston muutos metsästä hakkuuaukiolle. Ensimmäisen pätkän hakkuuaukiota Asta jäljesti hyvin, parikymmentä metriä ennen maalimiestä tuli ilmahaju vastaan ja loppu mentiin sillä.

Oulussa pidettiin iso etsintätreeni hälykoirille ja me saimme kutsun tulla mukaan. Paikalla oli viisi koiraa, kolme hevosta, karttureita, ensiapuporukkaa ja vapepan johtoa, yli kaksikymmentä ihmistä yhteensä. Etsintätilanne oli saanut alkunsa kun viisi laskuvarjohyppääjää oli yrittänyt tehdä hypyn Pikkaralan lentokentälle. Lasketuessaan olivat kuitenkin joutuneet trombin pyörteisiin ja sinkoutuneet ympäri Pikkaralan metsiä. Myöhemmin selvisi, että yksi olikin ollut tandemhyppy ja "eksyneitä" oli siis kuusi. Joitakin vihjeitä kadonneiden mahdollisista olinpaikoista oli jo heti alkuun ja joitakin "silminnäkijä havaintoja" tuli onneksi illan kuluessa. Tilanne muistutti oikeaa etsintää myös siinä mielessä, että etsinnän johto ei oikeastikaan tiennyt kadonneiden olinpaikkoja. Lämmintä pikkuisen päälle kaksikymmentä, vettä sateli melkein kokoajan, ei tuulta juurikaan.

Muutamia koirakkoja, hevospartioita ja autopartioita laitettiin heti töihin, me jäätiin odottelemaan kunnes jotain tietoa maastosta saataisiin. Odottelimmekin puolitoistatuntia kunnes johtoon tuli "silminnäkijähavaintoja" ja meille annettiin tehtävksi tarkistaa reilun kilometrin verran valtatienvartta. Saatiin mukaan suunnistaja ja ensiapuihminen. Oulusta Kajaaniin menevä valtatie on melko vilkkaasti liikennöity ja alueella oli satasen rajoitukset, joten koira kiinni ja ojan penkkaa pitkin kulkemaan. Tienvarsi tarkastettiin, aikaa meni ehkä puolisen tuntia, mitään ei löytynyt. Asta teki hyvin töitä, ja myöhemmin selvisi, ettei siellä mitään olisi ollutkaan. Hyvin etsitty siis, mitään tärkeää ei jäänyt huomaamatta, eikä koira esimerkiksi ylittänyt jälkeä.

Sitten jouduttiin vähän odottelmaan uusia ohjeita, autolle oli matkaa sen kilometrin verran. Meidän seuraava tehtävä ehti vähän muuttua matkan varrella, mutta loppujenlopuksi meidät kehotettiin palaamaan autolle yhden polun kautta ja tarkistamaan josko sieltä löytyisi mitään. Aluksi vastaan tuli mustikanpoimijoita, turha siis etsiä enää jälkiä. Polku kulki suurehkon lammen kautta ja huomasimme lammen toisella puolella laiturilla "jotain". Kiikareilla katsottuna totesimme, että siellä on joku. Lammessa oli korkeat hiekkatörmät ja vähän matkan päästä Astakin sai hajua alarinteestä. Tästä emme kuitenkaa päässet eksyneen luo, vaan jouduimme kiertämään yli parinsadan metrin matkan päästäksemme laiturille, lammen toiselle puolelle. Asta ehti selvästi jo matkalla unohtaa mitä se oli tekemässä ja että se oli toisella puolella saanut pienen hajun eksyneestä. Laiturin luonakin se kävi n. 10 m päässä eksyneestä saamatta kuitenkaan hajua siitä. Haju siis tosiaan kulkeutui vastarannoille.

Ilmaisussa oli myös vähän ongelmaa. Kun Asta viimein huomasi eksyneen laiturilla, se ei ottanut heti rullaa, vaan tuli ensin ilman rullaa minulle. Sitten lamppu syttyi pikkukoiran päässä ja se juoksi takaisin laiturille ja tuli rullan kanssa. En tiedä johtuiko tuo väsymyksestä vai siitä, että itse olin myös jo tosi lähellä laituria -tässä se on etkö nyt näe! Mielenkiintoista olisi ollut, jos emme olisi nähneet eksynyttä. Olisinko osannut koirasta päätellä, että eksynyt onkin toisella puolella lampea?

Koko etsintäreissu löytöön asti kesti varmaan puolitoista tuntia. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä niin, että oltaisiin palattu valtatietä autolle, pidetty koiralle selkeä tauko ja lähdetty sitten uutena tehtävänä tarkistamaan polun varsi. Enempää etsintätehtäviä ei meille tullut. Onneksi tämä oli vain harjoitus. Paljon on treenattavaa...

Kiitokset järjestäjille ja erityisesti eksyneille, joista viimeisimpänä löydetty nökötti metsässä sateessa viisi(!) tuntia.

Koiravuoden kohokohta eli aussieleiri pidettiin tänä vuonna Kaavilla toimintakeskus Raukussa. Olin ensin katsomassa luonnetestejä viikonlopun ja sitten perään leirillä ma-pe. Mukavaa seuraa ja toinen toistaan hienompia koiria! Hakumetsässä kouluttajana oli Samuli Juntto ja tottiksessa Tytti Juntto, jälkeä teimme omatoimisesti pienissä ryhmissä. Viikko meni jäljestäessä ja hakuillessa, tottiskentällä viihdyin enemmän katsomon puolella. Tässä pikakatsaus viikon treeneihin ennen kuin ehtivät unohtua.

Maanantaina jäljestämään. Astalle jälki harhalla, neljä keppiä ja maalimies. Pituutta jäljelle tuli ehkä vain 300m. Se vanheni kolmisen tuntia ja harha oli ehkä puolitoista tuntia vanha. Lyhyt jana josta nosto hyvin. Vaikka harha piti merkitä, meillä oli vähän epäselvyyttä harhan paikasta. Selviydyimme kuitenkin loppuun asti kun kiltisti kuljettiin koiran perässä. Yksi keppi jäi.

Tiistaina oli ensimmäiset hakutreenit. Tehtiin treeni, jossa teemana palkattomuus. Ensimmäisellä pistolla löytö, väliin kolme tyhjää ja sitten löytö. Ekalta ei palkkaa ainoastaan kehut ja rapsutukset. Väliin tyhjiä, jotta saimme näytettyä Sampalle Astan työskentelyä. Pistot suuntautuivatkin sinne sun tänne ja saimme vähän pyyhkeitä siitä, että koira tekee mitä se haluaa. Mutta hei, nythän treenattiin palkattomuutta ei hallintaa. ;) Palkattomuus ei vaikuttanut Astaan mitenkään.

Keskiviikona Sirkku lähti tekemään Astalle jäljen pellolle. M-kirjaimen muotoinen jälki eli teräviä kulmia. Pituutta ehkä vajaa 400 metriä, 4 esinettä, vanheni puolisen tuntia. Jäljn nosto kulkemalla n. 50 metriä pellon reunaa. Ensimmäinen kulma meni vähän huolimattomasti ja esineelle tultiin reilusti jäljen sivussa. Toiset kulmat paremmin.

Torstaina ensin aamulla hakumetsään. Tehtiin helppoa treeniä pistojen suoristamiseksi. Kolme ensimmäistä haamuina, neljäs valmiina. Ei mitään ihmeellistä näissä. Iltapäivällä jäljelle. Tarkoitus oli tehdä teräviä kulmia, mutta saimmekin muuta haastetta maaston muutoksista. Pituutta jäljellä puolisen kilometriä, vanheni ehkä tunnin, neljä esinettä. Otettiin häiriöksi Viiru mukaan kulkemaan jäljelle. Asta yleensä paineistuu muista koirista, mutta Viiru osoittautui pieneksi ja harmittomaksi, eikä häirinnyt Astan keskittymistä. Kaikki esineet löytyivät.

Perjantaina hakumetsässä jatkettiin perustreeniä pistojen suoristamiseksi. Etukulmat ilman apuja, kolmas haamuna ja neljäs valmiina. Nämä ok. Näissä näkyi sama mikä Astan työskentelyssä muutoinkin. Rulla tippuu suusta viimeisissä ilmaisuissa vähän liian aikaisin, ja Asta ei malta tulla sivulle asti, vaan jää metrin päähän maalimiehelle päin kääntyneenä odottamaan, että liina saapuisi koiran luo.

Yhtenvetona hakkutreeneistä: 1. Perustreeniä pitää tehdä kokoajan. 2. Ilmaisutreeniä ajoittain myös kentällä, jotta palautusta pystyy vaatimaan. 3. Treeneissä keskitytään aina yhteen asiaan kerrallaan. 4. Selkeät käskyt ja ohjeet koiralle. 5. Tyhjän radan ajolla varmistetaan, että koira ei ilmaise turhaan vaikka paineistuisikin.

Hellepäivän ratoksi Riitta ajeli välillä meille päin ja tehtiin jälkeä Lampelantien maastoihin. Astalle ehkä puolenkilometrin jälki, neljä esinettä, tienylitys ja Riitta jäljen päässä. Jälki vanheni tunnin. Nosto hyvin ja jäljenajokin ihan ookoon näköistä. Kaksi esinettä jäi kuitenkin. Toinen oli ihan huolimattomuutta ja toinen taisi jäädä siihen, kun Asta sai jo tienylityksessä ilmahajun Riitasta. Tuuli oli vähän kääntynyt odotusaikana ja haju tuli suoraan meitä vastaan tienylityksessä. Annoin Astan mennä ilmahajun perässä. Seuraavalla kerralla pitää olla tarkkana, että maalimies jää tuulen alapuolelle.

Olen ajatellut, että lähdemme työstämään nyt harhajälkiä jäljen päässä olevien maalimiesten avulla. Toivoisin, että tällä saataisiin oman jäljen arvoa nostettua. Ajattelin, että tehdään nyt useita harhattomia jälkiä, joiden päässä on maalimies. Sitten aletaan varovasti kokeilla harhan ottamista takaisin mukaan kuvioihin.

Mari teki Astalle n. 300 m:n jäljen, yksi esine, pari kulmaa ja "eksynyt". Jälki vanheni tunnin verran, vettä sateli. Janana vanhaa ajouran pohjaa, jälki lähti reilun sadan metrin kohdalta. Eteni hyvin ajouralla, hyvin nosti, tarkisti suunnan pään helautuksella ja lähti oikeaan suuntaan oikealle. Jäljellä ei ongelmia, hyvää työtä. Jäljesti tosi rauhallisesti, liekö johtunut sateesta ja tuulettomuudesta?

Jälkiä vanhentaessa tehtiin esineruutu ja Astakin pääsi pitkästä aikaa ruutuilemaan, kun piti saada ruutuun koiran hajuja ja esineisiin kuolaa. Ei ole taidettu tämän blogin aikana esineruutua tehdäkään... No, eipä mitään, pohjia tähänkin on tehty aikaisemmin paljon, joten menoksi vain. Ennen ruutuun menoa heittelin esinettä pari kertaa metsään ja pyysin Astan hakemaan. Tämä siksi, ettei luulisi että hakualueelle ollaan menossa. Kolme esinettä nousi ruudusta taatusti alle viiden minuutin. Hyvä Assu, lahjattomat reenaa. :)

Koe hyväksytty! :)

Aamulla kotoa lähdettäessä oli vielä siedettävä lämpötila, mutta mittarin lukemat kohosivat sitä mukaa kun lähestyttiin Jyväkylää. Ja kun kymmentä vaille kaksitoista lähti meidän jälki, niin mittari näytti jo 27 astetta. Mutta eihän se paha -kun lähdettiin ajamaan kotiin, se oli jo 29 astetta.

Jälkimaastot olivat tosi hyvät! Helppokulkuista, sammalpohjaista metsää, ja siinä kohden pääsi jo iso huokaus. Jäljen nosto oli tien suuntaisesti. Lähetin Astan, ja se lähtikin etenemään hyvin, mutta pysähtyi sitten pissille kesken kaiken, vaikka olin juuri käyttänyt sen asioillaan. Oli ilmeisesti tehokkaasti nesteytetty koko aamu. Uusi lähetys ja sieltähän se jälki löytyikin. Asta ei ole ikinä varmaan jäljestänyt noin hitaasti. Mutta pienellä vedolla edettiin kuitenkin koko matka eli ihan reippaasti siellä sai kuitenkin kävellä. Hitaampi vauhti toi onneksi mukanaan työskentelytarkkuutta ja kulmissakaan ei kovinkaan paljon pyöritty.

Matkalta löytyi neljä hanskaa ja pieni maalarinteipin pala (joka oli jäljen tekijältä vahingossa pudonnut) sekä eksynyt jäljen päästä. Yksi hanska jäi, todennäköisesti jäljen alkupäähän. Ilmeisesti siinä kuljettiin sen verran jäljen sivussa, että se jäi huomaamatta molemmilta. Esineet olivat tällä kertaa niin isoja, että niitä ei voinut olla ohjaajakaan huomaamatta, jos suurinpiirtein jäljen päällä kuljettiin. Pieni teipin pala oli hauska. Asta pysähtyi haistelemaan jotain ja kysyin siltä oliko siellä jotain. Ja sieltähän se kiikutti palan maalarinteippiä, jolla hanskat oli olleet nipussa. Tuota yhtä jäänyttä esinettä luuun ottamatta jäljestys meni tosi hyvin. Maalimiehelle tultiin vähän jäljen sivusta koukaten, Asta varmaan vaihtoi ilmavainulle ja haju oli sen verran painunut tuulen mukana. Olin tosi hämmästynyt, kun tupsahdettiin jo maalimiehelle, olin kuvitellut, että jälkeä on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Matkaa oli todennäköisesti pikkuisen kevennetty helteen vuoksi, mutta puolisen tuntia tehtiin tiukasti töitä. Koe siis hyväksytty loppuarvosanalla erittäin hyvä. Jäljen nosto: erinomainen, esineet: erinomainen (yksi hanska jäi, mutta saimme bonuspisteitä löytämästämme teipstä), henkilön löytyminen: erittäin hyvä.

Entäs miten se harha meni? No, sehän meni! Harha oli ollut jo aika alkuvaiheessa olleen tienylityksen jälkeen. Siinä vaiheessa en itse edes osannut sitä odottaa, enkä sitä huomanutkaan. Ja hyvä niin. Jäljen loppua kohden vain odotin harhan tulemista ja loppuvaiheessa oli pakko muutamia kulmia pyytä Astan tarkistamaan, ettei siinä vain kuitenkin olisi ollut harhan risteys.

En olisi aamulla uskonut, että se jaksaa tehdä töitä koko jäljen loppuun asti. Myös tuomari, Jouko Peuhkuri sanoi olleensa yllättynyt kokeen tasosta ja koirien jaksamisesta, viisi koiraa lähti maastoon ja neljälle hyväksytyt tulokset. Mutta täytyy sanoa, että kyllä näkyi kuumuus Astassakin jäljen jälkeen. Ihan helpolla ei tulokset tänään tulleet.

Mutta nyt Astalla on siis hyväksytysti suoritetut sekä jälki- ja hakukoe eli siitä tuli ihan oikea pelastuskoira meidän hälyryhmään. Treenit tietysti jatkuvat ja pitää alkaa miettimään, miten jäljellä harhojen sietämistä saataisiin varmemmaksi. Mutta nyt ehkä jo saadaan tehdä muutamana viikkona taas hakutreenit, eiköhän sen verran olla ansaittu. :) Tälle kesälle yritetään saada käytyä vielä uusimassa hakukoe, kokeethan ovat voimassa aina vain kaksi vuotta.

Kävin juuri testaamassa huomista varten miten kisaikäinen jälki nousisi tällä paahteella. Reilun parin sadan metrin pituinen jälki, kahdella kulmalla. Yksi esine matkalla ja lopussa ruokakuppi ja pallo odottamassa. Maasto harvapuustoista, mihin aurinko pääsi paistamaan koko ajan. Jälki vanheni neljä tuntia. Jo jäljen nosto oli vaikea, tosi pienesti merkkasi eikä ensin lähtenyt jäljelle. Edettiin parikymmentä metriä jäljen yli ja tultiin sitten uudestaan jolloin lähti jäljelle. Kulmat tällä kertaa hyvin, kun ei ole kaahotusvauhti päällä. Läähätytti ja jo näinkin lyhyellä matkalla alkaa etsiä ojanpohjia. Loppuun päästiin kuitenkin. Onneksi käytiin kokeilemassa, tietääpähän mikä huomenna odottaa -ajetaan Jyväskylään ja koira ei edes nosta jälkeä. ;) Vähän yllätti, että se oli noinkin vaikea. Huominen suoriutuminen riippuu kyllä ihan sitä millainen maasto satutaan saamaan. Jos on varjoisaa ja edes hieman kostea maa, voi jotain mahdollisuuksia olla. Jos on aukeaa ja kuivaa, kutistuu onnistumisprosentti aika olemattomiin. Järkevintä olisi tietysti perua koe ja lähteä uimarannalle, mutta käydään nyt katsomassa ja kartuttamassa kisakokemusta.

Maanantaitreeneissä tehtiin vielä viimeisen kerran ennen koetta harhoja tutuksi tulleella kaavalla. Ja jäljen ajo meni myös tutuksi tulleella kaavalla, ensimmäisiin harhoihin reagoi ja on vaihtamassa jälkeä. Myöhemmät aina vain pienemmällä reagoinilla. Harmi juttu. Tai ehkä eniten harmittaa, että voi olla, että emme todennäköisesti vieläkään löytäneet oikeaa konstia opettaa Astalle harhoja. Mutta eipä tämä lauantaihin mennessä kummemmaksi muutu. Se joko onnistuu tai sitten ei. Jos saan jonkun houkuteltua metsään, niin saatetaan käydä pieni treeni tekemässä. Muutoin huilitaan tai kuten Katri asian osuvasti ilmaisi: laitetaan koira latautumaan. Kovaa hellettä oli myös luvattu loppuviikkolle, melkoisen hikinen urakka siis tulossa.

Tämän päiväinen jälki oli pari tuntia vanha ja ehkä 700 m pitkä. Lopussa taas neljä harhaa, minun tekemänä, ehtivät vanhenemaan puolisen tuntia. Tällä kertaa ei ruokarasiaa ennen harhoja, vaan vasta ensimmäisen harhan jälkeen. Jäljen nosto n. 50 m janalta. Jollekin muulle hajulle erehtyi 30 m kohdalla, uusi lähetys ja hyvin löytyi ja vielä oikealle oikeaan suuntaan.

Jäljen ajossa ei mitään ihmeellistä. Yksi kulma meni pitkäksi ja siinä jouduttiin vähän pyörimään. Ensimmäistä harhaa jäi tarkistelemaan molempiin suntiin, en päästänyt etenemään ja lähti sitten jatkamaan omaa jälkeä. Toisella myös tarkistukset, mutta vähän nopeammin päästiin eteenpäin. Kolmannella vain pieni merkkaus josta jatkoi itse, ja neljännellä ei minkäänlaista reakointia harhaan. Tästä huomasi hyvin, että ruokarasiat ja toistot auttavat, mutta vielä homma ei ole pommin varma.

Treenien jälkeen Asta pääsi pitkästä aikaa Kirsille hierontaan. Kuten omaankin silmään oli näyttänyt, tilanne ei ole niin paha kuin talvella. Selässä jotain pientä, takareisissä enemmän -oikea puoli vasenta pahempi. Mutta joka tapauksessa paljon parempi kuin talvella. Todettiinkin, että sehän seisookin niin kuin oikeat koirat. Nyt seistessä selkä on suora eikä kaarelle jännittynyt kuten talvella.

Tänään oli joko hirmuisen hyvää tuuria tai sitten treenaaminen tuottaa tulosta. Tällä kertaa oli vähän lyhyempi jälki, ehkä sen puoli kilometriä. Lopussa neljä harhaa ja tutuksi tulleet namirasiat joka välissä. Jälki vanheni puolisentoista tuntia ja harhatkin reilun puolituntia. Jäljen nosto n. 30 metrin janalta oikealle, ei ongelmia nostossa. Pari kulmaa, keppi, esine ja kaikki harhat hienosti. Yksi ruokarasia jo ennen harhoja. 1. ja 3. harhan ruokarasiat jäi Astalta huomaamatta, Riitta oli niin hyvin ne piilotellut. Siitä huolimatta harhoissa ei mitään ongelmaa. Huippujuttu! Laskin, että vielä kaksi treeniä ehditään tehdä ennen koetta. Jännittää jo nyt, koko viime yönkin ajoin vain jälkiä!

Täyden palvelun treeniryhmä tarjosi tänään kolme tuntia vanhan jäljen neljällä (tunnin vanhenneella) harhalla. Me vain saavuimme paikalle. Mittaa jäljellä oli kilometrin verran ja jäljeltä löytyi neljä esinettä/keppiä ja viisi ruokarasiaa. Jälki alkoi entiseltä hakkuuaukiolta. Nosto hyvin, mutta pari kulmaa mentiin taas melkoisilla kaarroksilla. Tuuli reilusti, joten silläkin ehkä osuutta asiaan. Pitää tuollaisissa tilanteissa jarruttaa menoa enemmän, ettei tule hirmuisia kaarroksia ja jäljen hukkaamista.

Aukion jälkeen lähti menemään hyvin. Ryteiköt sopivat meille. ;) Ja välillä tullut toinen aukio vaikealla pohjalla meni taas tosi tarkasti. Harhoista kolme ensimmäistä tosi hyvin. Viimeinen harha tuli heti ojan ylityksen jälkeen ja se aiheutti vähän ongelmaa. Johtuiko sitten ojan ylityksestä vai mistä? Alun sähläilyistä huolimatta pitää olla tyytyväinen, että harhojen onnistumisprosentti oli tällä kertaa näinkin hyvä. Huomenna jatketaan.

Joskus aikaisemmin kirjoitin, että onnistumisten määrä on vakio. Tällä hetkellä tuntuu, että epäonnistumisten määrä näyttää olevan vakio. Palattiin harhajälkien kimppuun. Varauduttiin purkeilla ja maalimiehellä. Maanantaiseen tapaan vettä ripotteli taivaalta tasaiseen tahtiin. Yhteismittaa jäljelle tuli varmaan reilut puolisen kilometriä. Jälki vanheni pari tuntia, harha tunnin verran. Riitta teki jäljen, Tuomas harhat. Loppupäässä tällä kertaa neljä harhaa. Laitettiin purkit niin, että ensimmäinen ruokapurkki tuli jo ennen harhoja, sitten jokaisen harhan jälkeen ruokapurkki, ja lopussa vielä maalimies.

Jo jäljen nostossa oli vähän sählinkiä ja Asta lähti hirmuisen huonosti jäljelle. Sitten lähti kuitenkin luistamaan. Jäljen puolessa välissä oli tienylitys ja sen jälkeen tuli taas sähläystä. Päästin liian huolimattomasti Astan tien yli samalla kun itse yritin selviytyä ojasta ylös, ja se lähti huiskentelemaan väärään suuntaan. Otettin nosto tien reunalta uudelleen ja oltiin taas raiteilla. Ensimmäistä harhaa pysähtyi vähän haistelemaan, mutta jatkoi sitten. Kaikki muut harhat meni tosi hyvin. Purkit toimivat hyvin ja työskentely tarkentui selvästi jo toisen purkin jälkeen. Ihan lopussa tuli taas jotain ihmeellistä sähläystä. Ja päästin Astan loppujen lopuksi irti ja loppu otettiin hakuna. Maalimies löytyi ja ilmaistiin.

On tämä kyllä melkoista. Yksi kun onistuu, niin toisessa asiassa mennään reilusti taaksepäin. Purkit oli kuitenkin hyvä juttu, niillä jatketaan. Nyt purkkien päällä oli kepit, ja Asta oli vähän ihmeissään, kun keppi oisi pitänyt tuoda, mutta ei kuitenkaan olisi halunnut jättää ruokarasiaa. Seuraavalla kerralla pelkät rasiat riittävät. Alussa, tienylityksessä ja lopussa jotain hämärää, kun vain tietäisi taas mitä. Ei ole jäljestys meitä varten, toiset vain on luotu hakukoiriksi. :)

Meidät oli kutsuttu pitämään etsintäharjoitusta/pelastuskoiranäytöstä vpk:n nuorten leirille. Pyhäjärven Pohti oli pitänyt yörastit Veihtiniemessä ja yön jälkeen jopa kuusi suunnistajaa oli kateissa. ;) Puolet leiriporukasta lähti Riitan ja Törön mukaan, puolet minun ja Astan mukaan. Molemmille koiraporukoille annettiin alueet, "joista eksyneistä oli viimeksi saatu näköhavaintoja". Meidän alue rajoittui järveen ja kahteen tiehen, alueella kokoa ehkä korkeintaan 100 x 200. Lähdettiin ensin tarkistamaan ranta ja sieltä sitten siksakkaamaan aluetta partioimalla. Rannassa ei mitään, mutta rannan tarkistuksen jälkeen Asta sai hajun ja ensimmäinen suunnistaja löytyi kiven kolosta alueen keskivaiheilta. Oltiin lähdössä palaamaan aluetta vähän taaaksepäin, koska muutamia paikkoja jäi tarkistamatta. Mutta Asta saikin heti hajun edempää ja pinkaisi sinne.

Toisen eksyneen ilmaisussa nähtiin hauska ilmiö, josta olen aikaisemmin vain lukenut muutamista artikkeleista. Maasto oli avonaista, joten nähtiin hyvin miten Asta toimi. Tullessaan tuomaan rullaa, se alamäkeä juostessaan vahingossa pudotti rullan, n. 50m:n päässä meistä. Se pysähtyi sitten etsimään sitä maasta, mutta mitään ei tietenkään maasta löytynyt (kiintorulla kaulassa). Lopulta se ratkaisi asian juoksemalla takaisin maalimiehelle ja otti siellä kiintorullan uudelleen suuhun. Tällä kertaa se oli huolellisempi ja rulla pysyi suussa. Aika hauskaa. Luulisi, että matkalla voisi ottaaa kiintorullan uudelleen suuhun, mutta ei -sehän haetaan maalimieheltä. :)

Toisen löydön jälkeen saimme johdolta tiedon, että autopartio oli huomannut tienvarerssa hupparin, piti siis lähteä tarkistamaan sen ympäristö. Päästin Astan haistelemaan koivun oksassa roikkuvaa hupparia ja ensin se oli tietysti tuomassa sitä. Sen jälkeen se nappasi jäljen ojanpenkalta metsään päin. Aika pian alkoi jäljellä tulla vastaan t-paitaa, sukkaa ja hanskaa. Ja ehkä kolmensadan metrin jälkeen löytyi vielä yksi suunnistaja kuukahtaneena kiven koloon. Riitta ja Törö olivat myös löytäneet kolme suunnistajaa. Ei taida näillä näytöillä Pohdin joukkuetta Jukolan viestissä näkyä. ;)

Mukava harjoitus, jossa tuli sopivasti vaihtelua ja myös kestoa etsintään, mutta oli silti mukavan helppo. Lämmintäkin oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi. Koko etsintäreissu kesti ehkä puolitoista tuntia, mutta aikaa toki meni siihen, kun porukalla tarkistettiin aina missä kohden ollaan kartalla menossa ja merkittiin löytöpaikkoja. Ja onhan se vähän erilaista koirallekin tehdä etsintää, kun perässä tulee seitsemän pientä, innokasta vpk:laista.

Yritin kovasti saada seuraa jälkimetsään. Kaikilla tuntui olevan aurinkoisena perjantai-iltana jotain muuta tekemistä kuin lähteä metsään taapertamaan. Päädyin tekemään taas pellolle kulmaharjoituksen. Kolme terävää kulmaa ja kolme esinettä, pituutta korkeintaan pari sataa metriä. Jälki vanheni neljä tuntia. Pellolla tuuli reilusti ja kulmissa pyörittiin aika lailla. Selvittiin kuitenkin loppuun.

Eipä ole meidän laji tämä jäljestys ollenkaan... Mietittiin taas uusia systeemejä harhojen opettamiseksi. Reilun puolen kilometrin jälki, jossa viimeisellä suoralla harhoja ja keppejä vuorotellen. Ajettaessa jälki oli 2h vanha ja harhat tunnin, vettä sateli kokoajan. Alkujäljellä ei isompia ongelmia, nosto hyvin, kulmat kohtuullisesti ja kaikki kepitkin nousivat.

Ensimmäisellä harhalla pysähtyi haistelemaan, annoin edetä harhaa jonkun metrin, mutta sitten aina jarrutin. Jonkun aikaa siinä piti pyöriä ennen kuin päästin eteenpäin ja palkkaamaan kepiltä. 2. ja 3. harha hyvin.  Toista ei noteerannut mitenkään. Kolmannen merkkasi, mutta jatkoi hyvin eteenpäin. Tästä väliltä keppi ei noussut, kaikki muut kepit jäljeltä löydettiin. Mutta 4. ja 5. harha taas samalla tavalla kuin ensimmäinen. Voi kun tietäisi mitä sen päässä liikkuu?!?

Nyt huilimme jonkun päivän ja katsomme kolahtaisiko pään sisällä herneet toisiinsa. Sitten jatkamme tällä samalla systeemillä, mutta lisäämme palkkioita harhan ylittämisestä. Nythän palkka harhan ylittämisestä tuli kepistä. Seuraavalla kerralla laitamme ruokarasian/lelun jäljelle harhan jälkeen. Ja myös maalimiehen jäljen päähän superpalkkojen kanssa. Maalimies jäljen päässä ei nyt varsinaisesti auta meidän muihin jälkiongelmiin, mutta tämä näyttää nyt kuitenkin isoimmalta ongelmalta, pakko keskittyä siihen. En tiedä miten tästä nyt näin iso ongelma saatiinkaan.

Muita ideoita???

Tavattiin Riitan kanssa mastojen maastoissa heti aamupäivällä. Astalle jälki vanhenemaan Törön hakutreenien ajaksi, tunnin verran. Kuusi keppiä/esinettä, kaksi harhaa -toinen tien ylityksessä toinen metsässä. Nosto tien vartta pitkin, tässä ei ongelmia. Jäljen ei pitänyt olla kovin pitkä (reilun puolikilometriä), eikä se toki olisi ollutkaan, mutta Asta kierrätytti pitemmän kautta. Jostain syystä hakkuuaukiolla jatkoi kulmasta suoraan ikään kuin jäljestäisi ja kierrätytti metsästä melkoisen lenkin (ehkä 100m:n lenkki). Positiivista se, että palautti itse takaisin ja löysi taas jäljen uudelleen. Mutta ärsyttävää, että se näytti kuin se olisi jäljestänyt koko ajan. Sille lenkille jäi ainakin yksi esine. Hakkuuaukio oli kuiva ja aurinko pastoi, mutta se ei saisi olla mikään ongelma. Metsässä ollutta harhaa jäi taas nuuskuttelemaan. Esineistä nousi neljä Kaksi muovista esinettä jäi, joista ainakin toinen siihen harhautumiseen. Olipa aika luvattoman huono suoritus tänään...

Kulmatreenit jatkuvat. W-muotoinen jälki ja päässä lompakko. Pituutta pari sataa metriä ja vanheni 2,5 tuntia -sillä aikaa käytiin agilitykentällä. Jäljen noston otin tällä kertaa niin, että lähetin tieltä "janalle", kun oltiin edetty n. 30 m kehuin ja pysäytin Astan. käänsin sen sitten tien suuntaisesti uudelle janalle, jossa jälki tuli vastaan n. 50 m päästä. Vähän Asta hämmentyi pysäytyksestä, mutta jatkoi työskentelyä hyvin. Huomasi jäljen ja otti oikean suunnan vasemmalle. Pelastuskoirakokeessa noston saattaa joutua tekemään näinkin. Ensimmäisessä ja toisessa kulmassa pyörimistä, kolmas jo paremmin. Liekö tuo jotain oppii vai mahtoiko vain olla hyvää tuuria?

Naapurin pellolle lyhyt jälki, jossa kaksi terävää kulmaa ja esine päässä. Vanheni melkein neljä tuntia. Nosto parinkymmenen metrin janalta. Eteni janalla hyvin suoraan ja otti jäljen vasemmalle, ihan oikeaan suuntaan. Kulmissa pyöriskelyä, mutta jospa ne siitä toistojen kautta hahmottuisivat.

Maanantaitreenit aikaistuivat taas sunnuntaille. Riitta kävi ystävällisesti aamulla reippailemassa ja tarpomassa Astalle vanhenemaan reilun koemittaisen jäljen. Mittaa jäljellä oli Riitan laskujen mukaan 1600m. Matkalla seitsemän esinettä. Jälki vanheni kolme tuntia. Itse kävin tekemässä siihen edestakaisin kuljetun harhan 1 km:n kohdalle juuri ennen lähtöä.

Jäljen nosto janalta. Asta lähti nenä ylhäällä, annoin uuden jälki-käskyn ja korjasi kuonon maata kohti. Reilun 30 metrin päästä nappasi jäljen, mutta pian kuului tieltä käsky palata janalle -takajälki siis. Mutta siitäpä lähdettiin porhaltamaan eteenpäin. Kahden esineen jälkeen alkoi pyöriminen. Piti tehdä tarkistussoitto Riitalle ja kuten arvelin, olimme tulleet kulmasta yli. Oltiin jo vähän sotkettu aluetta, mutta saatiin nostettua jälki uudelleen. Pari esinettä saatiin taas haalittua matkalta lisää, kunnes sama taas. Ei hätää, löydettiin takaisin.

Harhaa jäi nuuskuttelemaan, se oli liian tuore. Annoin taas jälki-käskyn ja jatkoi itse matkaa. Harhan jälkeen esine. Sitten porskuteltiin taas hyvän matkaa jälkeä. Kunnes laavua ohittaessa Asta hurautti taas kuman yli laavun ympäristöä tarkastamaan. Palasi itse takaisin. Loppu ok, vaikka viimeinen esine jäi, Riitta oli onneksi vastassa jäljen päässä. Esineet jäivät siis ennen harhaa tehtyyn hukkaan ja sitten lopussa johonkin, kuljettiinko sitten sen verran jäljeltä sivussa?

Ja aikaa meni tunti! Hiki valui liinan perässä roikkujalla ja taisipa koirakin saada tehdä ihan kunnolla töitä. Lämminkin oli ja liinan molemmissa päissä läähätytti. Mutta hyvin se jaksoi. Maaston muutoksia oli paljon suopursurämeiköstä kuivaan kankaaseen. Meillä oli jälkeä ajaessa myös gps mukana ja hvyin näkyi eksymiset syheröinä ruudulla. Yritettiin katsoa olisiko siitä näkynyt todellista jäljen pituutta, mutta ei heti löydetty. Tämä ei nyt hirveästi toivoa antanut koetta ajatellen, mutta tulevan kuukauden treenilista saatiin aika hyvin hahmoteltua.

Ensimmäinen virhe oli takajälki. Yritetään siis tehdä vaihtelevia jäljennostoja ja aina etsintämatkaa mukana, että koiralle tulee tilanteita jossa se joutuu miettimään kumpaan suuntaan lähtee. Toinen virhe: kulmat. Tuleville jäljille siis paljon kulmia. Myös esineet jäivat huolimattoman kulmatyöskentelyn vuoksi. Ja kolmantena virheenä harha. Tämäpä se vain on niin vaikea Astalle. Toistoja toistoja... Yritetään nyt treenata niin, että teen itse joka viikko pari lyhempää jälkeä, joissa treenataan kulmia. Ja sitten yhteistreeneissä aina vähän pidempi harhallinen jälki. Viisi viikkoa olisi aikaa.

Kokoonnuttin maston maastoihin. Astalle 1200 metriä pitkä jälki, joka vanheni reilun tunnin. Kuusi keppiä, n. 1km:n kohdalla edestakaisin kävelty harha, joka oli tehty samaan aikaan jäljen kanssa. Riitta teki jäljen, Mari harhan. Harhan paikka oli merkitty, muuten minulla ei ollut tietoa jäljestä.

Jäljen nosto tienvarren suuntaisesti. Hyvin lähti jäljelle. Jäljen ajo melko huolimatonta ja korkealla nenällä eli ihan normaalia Astaa. Todennäköisesti 2. keppi jäi, kuten myös 5. Harhalla pysähtyi haistelemaan, kielsin ja kehotin jatkamaan matkaa, lähtikin saman tien. Muistin kerrankin ottaa aikaa ja sitä saatiin kulumaan palkkauksineen ja juottamisineen reilut 25 minuuttia. Eli ihan hyvin ajatellen kokeessa käytettävissä olevaa aikaa. Mutta ei siellä kyllä mahdottomasti ole aikaa kierrellä turhia lenkkejä tai muuten kupeksia.

Tämän jäljen ajoin pitkästä aikaa yksin, eikä ketään ollut mukana selän takana katsomassa. On se vain niin erilaista, kun ei voi varmistaa ollaanko oikeilla jäljillä. Asta on onneksi sikäli hyvä, että vaikka se onkin huolimaton keppien kanssa, se pysyy kuitenkin melko varmasti jäljellä. Kepeistä en ole kovin huolissani. Pelastusjäljellä on esineitä, ja ne Asta on aina nostanut paremmin. Mutta harhoja saamme treenata edelleen...

Vuoden ensimmäinen jälki sulaan metsään. Parin kymmenen metrin jana, josta jälki lähti oikealle. Mittaa jäljellä puoli kilometriä. Matkalla kuusi keppiä, tuoreita metsäkauriin jälkiä ja minun tekemä harha 400m kohdalla. Harha tehtiin heti jäljen tallomisen jälkeen. Jälki vanheni ehkä 45 min.

Janalla eteni hyvin, mutta otti sitten takajäljen. Vaihdettiin suuntaa ja menoksi. Kauriin jälkiin ei tarttunut. Kulmissa normaaliin tapaan menee ensin yli ja jää sitten pyörimään. Harha tuli heti ojan ylityksen jälkeen. Pieni pyöriminen ja pään nosto harhalla, mutta jatkoi matkaa itse. Kepeistä nousi viisi kuudesta. Innostusta riitti, keppien palautuksetkin tuli ihan laukalla. :) Aika normaali suoritus -ei huono, mutta ei mikään loisteliaskaan.

Kyllä vain! Jälkikelit ovat sittenkin täällä! Seitsemän astetta lämmintä ja aurinko paistaa. :) Yritettiin päästä Riitan kanssa viime viikkoiseen paikkaan, mutta kummallakaan ei ollut maastoautoa. Löydettiin sitten siitä läheltä kuitenkin puolisulaa peltoa ja sinne siis jäljet. Astalle ehkä puolen kilometrin mittainen jälki esineillä varustettuna. Tein yhtäaikaa jäljenteon kanssa loppuun harhan. Tällä kertaa harha ei mennyt edestakaisin jäljen poikki, vaan ainoastaan kerran. Maa oli vetinen mutta toki vielä jäässä. Tuuli reilusti, ensin vastaan ja sitten takaa.

Jälki meni ihan mallikkaasti eikä harhakaan erityisesti noteerannut. Muutamassa kohdassa oli pientä ongelmaa. Ensimmäisessä ongelmakohdassa Asta pyöri, merkkasi kyllä jäljen suunnan, mutta kiemurteli vain. Ihan kuin siinä olisi ollut jotain ällöttävää, ettei sinne vain pystynyt menemään. Meni sitten viimein. Riitan kanssa ei löydetty siitä muuta kuin hirven kakkaa, mutta eipä meillä ennen olla niitä väistelty. Mitä sitten lie. Toisessa kohdassa jälki meni lumella ja yhtäkkiä Asta teki myyräloikan jäljeltä sivuun. Kielsin aika topakasti. Piti vielä toisenkin kerran huomauttaa, että nyt ollaan töissä. Varovaisesti lähti sitten jäljelle, kun oli kerran kielletty... Onneksi tuossa kohden näkyi kuitenkin jäljen askeleet, niin tiesi kieltää, kun puuhaili muuta. Ihme tempauksia! Riitan kanssa naurettiinkin, että aivan kuin pellolla olisi nyt ollut jotain muuta elämää, mistä me emme vain tiedä mitään.

Ihan helppo ei siis ollut jäinen pelto kaikilla häiriöhajuilla varustetuna. Esineet oli nyt helpot, nousivat kaikki. Ja harha myös tällä kertaa mallikkaasti.

Huomisen treenit vaihtuivat sunnuntaitreeneiksi ja ohjelmassa jälkeä. Paikkana harvennushakkuu Kokonperäntien varressa. Hakkuualueella oli metsäkoneen jälkiä ja urilla paljon oksakasoja, puuhaketta ja neulasia. Jälki kulki uria pitkin vaihdelleen renkaan painaumalta toiselle, välillä vaihtaen uraa umpihangen, oksakasojen ja runkojen yli. Keli oli plussan puolella, jotan uran pinta oli hieman pehmeä, askeleita oli kuitenkin vaikea silmällä erottaa. Monessa kohtaa haketta ja neulasia oli todella paljon. Harvennus oli tehty vain muutama päivä aiemmin. Puu ja pihka haisi todella voimakkaasti.

Astalle ehkä kilometrin mittainen jälki, matkalla kuusi keppiä, lopussa harha. Käytiin tekemässä harha jo ennen varsinaisen jäljen tallaamista. Kävelin harhan edestakaisin jäljen poikki. Jälki vanheni ehkä reilun puolituntia.

Jälki osoittautui todella vaikeaksi. Vaikeudesta kertonee se, että koko jäljen ajamiseen meni meillä varmaan 45 minuuttia. Ja sen verran epävarmaa meno oli välillä, että tuskin olisimme keskenämme jäljestä selvinneet. Kepeistä nousi vain 2. ja 3. Kohdat, joissa askeleet menivät lumella, olivat helppoja. Puuhake, neulaset, oksakasat ja puunrungoilla kävelty jälki tuottivat vaikeuksia. Vaikeita olivat myös kulmat. Jäljen tekijä oli kulkenut uraa pitkin ja sitten kääntynyt 90 astetta ja kulkenut hangen päällä olevia runkoja pitkin toiselle uralle. Pitkään joutui Asta haistelemaan, että mihin ilmaan se jäljentekijä olikaan kadonnut. Välillä oikein pysähtyi nuskuttamaan runkoja, ´kyllä, tästä se vain on mennyt´. Reissu oli myös fyysisesti raskas, koska välillä koira joutui kulkemaan pehmeää upottavaa hankea ja loikkimaan runkojen yli. Ja palkkaamaan pääsi myös kovin vähän, kun keppejä ei vain noussut. Onneksi Asta jatkoi hyvin silti työskentelyä. Mahtoiko voimakas havupuun tuoksu sitten vaikuttaa keppien löytymiseen näin paljon? Vai miksiköhän jäivät?

Parasta oli kuitenkin, että harhan yli mentiin heittämällä. En tiedä huomasiko sitä edes, mutta eipähän ainakaan tarttunut siihen. Viimeisestä kepistä mentin yli, mutta pysäytin jäljen ajon sitten ja palkkasin kaikella mahdollisella mitä taskusta vain löytyi, ison työn se oli kuitenkin tehnyt. Ja hyvin jaksoikin loppuun asti, vaikka vaikeuskerrointa oli tällä kertaa vähän liikaa.

Tänään sitten vähän helpompaa kuin se taannoisen viikon lumisadejälki. Suunnattiin vakiopaikalle yleisurheilukentän laitamille. Jälki alkoi autotien varresta jatkuen yleisurheilukentän parkkipaikalle, sieltä tienvartta jäähallin parkkikselle ja pyörätietä kohti kirjastoa. Yritin tehdä helpon jäljen eli niin, että ei tulisi pitkiä matkoja vaikeasti tallatuilla alueilla. Alussa ja lopussa hanska, välillä 5 minikeppiä. Ajettiin jälki heti.

Jäljen nosto otettiin niin, että etsitytin autotien vartta n. 50 metriä, jonka jälkeen törmättiin esineeseen. Esineeltä lähti jälki puhdasta (pari senttiä pakaslunta) tien reunustaa pitkin. Kulma oikealle ja jatkui autotien yli yleisurheilukentän parkkipaikan reunaa myöden. Kulmassa Asta veti pari metriä ohi ennen kuin huomasi jäljen hävinneen. Lähti sitten hyvin etsimään jälkeä tien toiselta puoleta ja nappasi hyvin oman, vaikka muitakin oli tarjolla. Autotien ylitystä ei jäljestänyt. Parkkipaikan osuus myös hyvin. Tässä harhoina oli vain auton jälkiä. Kaksi keppiä nousi tältä osuudelta.

Jatkettiin tien reunaa. Olin tehnyt jäljen niin, että oma jälkeni meni lähimpänä lumipenkkaa, muita kävelyjälkiä oli ihan vieressä. Tässä tien ylitykset kahteen kertaan. Viipotti taas molemmissa ensin ohi ja ponkaisi sitten suoraan toiselle puolelle, kun jälki loppui. Jatkoi hyvin. Sitten tuli tieltä poikkeama hankeen, hyvin meni oman jäljen perässä. Eli ilmeisesti sillä jonkinlainen aavistus on mitä pitää tehdä. Loppu pyörätien vartta, jota ei oltu kunnolla aurattu. Alussa jonkun tupakka-aski ja kohta paperinenäliina. Kävi haistamassa molemmat, mutta ei tuonut. Jes! :) Tässäkin kaksi puolen vaihtoa. Nyt jäljesti hyvin molemmat vaihdot. Kaikii esineet löytyivät. Ja lopuksi tarjoiltiin ruokaa ja palloleikkejä. Hyvin meni, tämän se näköjään osaa! En tiedä saanko koskaan sitä jäljestämään kunnolla kovalla pohjalla tai voimakaasti tallatuilla osuuksilla tai onko siihen ylipäätään tarvetta. Mutta tiedänpä ainakin mitä seuraavan koiran kanssa treenataan. Mutta hauska on huomata, että vaikka ihan parinkymmenen sentin päässä menee toinen jälki, se pystyy pysymään omalla, mutta heti kun pohja on tallattu, tulee vaikeuksia.

Lämpötila nollassa ja oli juuri satanut uutta puhdasta lunta. Hyvä ilma taajamajäljille. Kokoonnuttiin Kärsämäen kirjaston pihaan ja siitä käytiin tekemässä pienet lenkit pyöräteiden varsia jokaiselle. "Täydellisen" kelin ongelma oli se, että jälkien teon aikana ja puoli tuntia sen jälkeen tuiskutti isoja, märkiä hiutaleita. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan miten sujuu.

Astan jälki oli vanhentunut varmaan puolitoista tuntia kun ehdittiin sitä ajamaan. Jäljen päälle oli ehtinyt sataa jo pari senttiä lunta. Aika nihkeää oli jäljestys. Jäljen päälle sataneen lumen lisäksi olimme saaneet ajettavan jäljen päälle liikaa tuoreempia jälkiä muutamille osuuksille. Muutama esineen väli saatiin onneksi menemään hyvin. Liian vaikea oli kuitenkin tämä jälki tällä koulutuksella.

Päivällä iloitsin viimein koittaneesta mukavasta maantaisäästä, pakkasta kevyet kymmenen astetta. Treenipaikalle hämärän tultua päästyämme näytti mittari jo kahtakymmentä. Riitta oli kuitenkin tehnyt jo päivällä harjoitukset valmiiksi, reipasta toimintaa. Illan teemana oli jäljen tunnistus ja jäljen suunnan tunnistus. Mitäs sitä talvella jälkikoiralla tehdään, näkeehän sen hangessa missä jälki menee. Mutta kenen jälki ja mihin suuntaan? Kun maastossa on kevyttä pakkaslunta reilut kolmekymmentä senttiä, ei kyllä tiedä onko siitä mennyt ihminen vai hirvi.

Tehtävänä tarkistaa tienvartta puolisen kilometriä ja ilmoittaa havainnoista, henkilö liikkunut alueella n. 6 tuntia sitten. Parin sadan metrin jälkeen tuli vastaan jälki. Asta merkkasi kävi vähän matkaa ja tuli pois. Ohjaajakin näki jäljen ja miettii... Laitoin liinan. Lähti taas vähän matkaa, mutta aika huonosti. Kaarrettiin pois. Hirvenjälkihän se. Mutta kyllä olisi vaikea sanoa, olisiko se ollut hirvi vai oikein vanha ihmisen jälki...

Edettiin vähän matkaa ja sitten löytyi JÄLKI. Kyllä vain eri meiningillä lähti tätä viipottamaan. Ja oikeaan suuntaan vasemmalle. Pieni U-lenkki tuli siitä. Matkalla olisi ollut pieni muovipussi, mutta Asta ei sitä nostanut. Palkkasin jäljeltä.

Vaihdettiin sitten tien toiselle puolelle. Sieltä lähti vähän matkan päästä jälki, joka kiertäisi 1,5 km lenkin. Ei mikään treenijäljeksi tehty, vaan Riitan työreissuja. Ajateltiin, että kokeillaan lähtisikö Asta kiertämään lenkin. Jäljellä olisi ikää kuutisen tuntia, silmukoita, paluuperiä ym. kaartelua ja niitä hirven jälkiä. Ei esineitä. Nosti hyvin ja oikeaan suuntaan. Edettiin hyvin pari sataa metriä ja ylitettiinkin jokunen harha. Sitten pyörittiin vähän ympyrää ja jälkiä meni joka suuntaan. Ja Asta näytti epävarmalta. Pimeä metsä, -20 pakkasta, ei karttaa, kompassia, kepsiä tai kartturia. Ihan näin paljon en minäkään luota koiraani ja palattiin takaisin.

Otettiin vielä loppuun yksi nosto.  Jälki, jossa sivulle tehty paluuperä eli näin:   ____l____. Koiran kanssa risteykseen, ja siitä pitäisi päästä lähtemään oikeaan suuntaan. Ja hyvinhän se lähtikin. Vähän tarkisteli, mutta kun malttoi odottaa eikä heti hönkäissyt perään, lähti viemään oikeaan suuntaan.

Olipahan taas haastetta. Ja huomasi taas miten paljon olisi opittavaa. Mutta ei muuten palellut yhtään!

Pakkanen on lauhtunut sellaisiin lukemiin, että päästin taas jäljestämään. Tällä kertaa mentiin päiväkodin pihaan. Kello oli seitsemän nurkilla, joten arvelisin, että pihassa olleet jäljet oli pari tuntia vanhoja (vai moneenkohan asti sitä nykyisin päiväkodeissa ollaan?). Otettiin jäljen nosto niin, että etsitytin jonkun aikaa tienvartta ja sitten törmättiin ensimmäiseen esineeseen, jolta jälki lähti.  Aluksi jälki kiersi pyörätien vartta ja parkkipaikan reunaa ehkä 100m sitten päiväkodin pihan läpi. Pyörätien ylityksiin ja päiväkodin pihalle laittelin nameja (juustoa) askeleille. Alku meni hyvin, vaikka kulmissa ei ole kovin tarkka ja vetoa on melkoisesti. Pihan läpi mentäessä jäljesti välillä hyvin. Jarruttelin toki, enkä päästänyt kovin suuria kaarroksia tekemään. Löysi nameja ja söikin niitä. Esineinä nenäliinoja ja minikeppejä, jotka nekin löytyivät kaikki. Loppuesineen laitoin portin taakse. Odotin, että Asta tarkistaa aidan vierustan ja merkkasi sitten itse portin taakse, jolloin kehuin ja avasin portin viimeiselle esineelle.

Taas vähän sellainen harjoitus, että en kyllä ole yhtään varma oppiiko se näistä mitään. Välillä pyörii ja etsii nameja taaksepäin jäljellä. Välillä rynnii ja bongailee nameja kauempaa. Mahtaakohan se huomata itse jälkeä ollenkaan? No ehkä näistä on jotain aktivointia kuitenkin vaikka ei mitään kummempaa oppisikaan. :)

Käytiin taas kokeilemassa jäljestystä urheilukentän parkkipaikalla. Se on sopiva läpikulkupaikka, kävelijöitä kulkee päivittäin ja autokoululaiset käyvät siinä harjoittelemassa tötsien pujottelua. Nyt jälki oli pelkästään siinä parkkiksella. Alkaen ensin reunaa pitkin, sitten keskelle, jossa oli myös pari kulmaa. Lopuksi taas helpompaa reunaa pitkin. Mittaa tuli yhteensä ehkä 150 m. Alussa sukka tunnistusesineenä ja matkalla 5 minikeppiä. Vaikeisiin kohtiin laitoin askeleille nameja. Asta näki autosta kun tein jäljen, ajettiin sitten heti.

Nyt söi paremmin nameja. Mutta vaikka oli hämärää, taisi näölläkin löytää nameja. Eli ensi kerralle varustaudumme juustolla. Kulmissa lähtee pyörimään liian laajaa kaarta, mutta en päästänyt paria metriä kauemmas jäljeltä. Kaikki kepit noisi hyvin ja paikoin taas kivaa jäljestystä vaikeissakin kohdissa kaahotuksen sijaan.

Perjantain kunniaksi suunnattiin kylille, jäljestämään urheilukentän kulmille. Jälki alkoi urheilukentän parkkipaikalta parkkiksen reunaa pitkin alussa sukka ´tunniste-esineenä´. Jälki alkoi puhtaalta pohjalta jatkuen parkkiksen halki. Sitten tien vartta käyden välillä helpotuksena pientareen puolella. Jäähallin parkkipaikalta pyörätien vartta kirjaston parkkipaikalle. Ja sieltä pyörätien vartta vielä vähän matkaa. Pituutta kokonaisuudessaan n. 400 m. Esineenä neljä paperinenäliinaa, kaksi keppiä ja valkoinen kova muoviesine -ja alussa se sukka. Vaikeissa kohdissa eli parkkipaikkojen halki kulkiessa jäljellä nameja. Porukkaa tuli vastaan monessa kohtaa ja kulkijoita oli tietysti ollut aikaisemminkin.

Eipä olla sitten pentuaikojen muutaman yritelmän jälkeen käytetty jäljellä nameja. Nytkään Asta ei kaikkia syönyt, mutta muutamia aina välillä. Mentiin tosi lyhyellä liinalla ja jarruttelin reilusti vaikeissa kohdissa, jotta tarkstaisi askelia. Esineet lötyivät yhtä keppiä lukuunottamatta, se taisi jäädä yhdelle nurmikko-osuudelle (lumihankeen). Vaikeissa kohdissa yritti oikoa, mutta joitakin kohtia meni kyllä tosi hyvin jäljestäen. Vaikea sanoa miten oltaisiin selvitty, jos en olisi itse tiennyt jälkeä, mutta tehdään nyt näitä muutamia ja yritetään sitten saada vieraan tekemää jälkeä taajamaan.

Tunnistusjälkien teko on kyllä kiinnostavaa, vaikka Asta ei kyllä ole niihin kovin ideaali koira liian vauhdikkaan ja epätarkan jäljestämistapansa kanssa. Mutta mukavaa on kun talvella näkee harhat ja huomaa koiran selvästi merkkaavan mutta silti ohittavan niitä ja voimakkaasti tallatuissa kohdissakin kulkevan oikeita askelia pitkin. Tai poikkeavan tienvarresta nurmikon puolelle oikean jäljen mukana. Hyvä kohta oli myös kun pyörätiellä tuli vastaan pyöräilijä, eikä se häirinnyt Astan jäljestystä ollenkaan.

Maanantaitreeneissä oli ohjelmassa etsintää kunnanvarastolla. Oltiin tehokkaita ja otettiin kaksi kierrosta kaikilla kolmella koiralla. Ensimmäiseksi Astalle kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä valmiiksi piiloon. Kaikille irtorullat, jos koira tulee ihan lähelle asti tarkistamaan, niin annetaan irtorulla. Toisella vain minä palkkaan, muuten normaali palkkaus maalimieheltä.

Ensimmäinen löytyi nopeasti jonkun romukätkön uumenista. Ilmaistiin irtorullalla hyvin. Toinen traktorin kopissa, sieltä kiintorulla. Kolmas oli kylmiössä. Sieltä haju kulkeutui viereiselle seinälle ja Asta ilmaisi hajun seinällä kiintorullalla.Palkkasin itse siitä. Etsittiin sitten yhdessä tarkemmin ja sieltä sitten suoraan palkat maalimieheltä. Aika huvittava oli tuo kolmannen maalimihen tilanne. Asta vain hyppi ja yritti nousta seinää vasten, että ´tuolla se on´. Eipähän tuo ainakaan silmillä etsi! Tuossa kolmannella Asta meinasi vähän oikoa ilmaisussa. Kääntyi jo pari metriä ennen minua takaisin maalimiehelle päin seisomaan. Tätä täytyy kyllä nyt seuraavissa oikeasti muistutella vähän tarkemmin, alkaa näköjään lipsumaan taas enemmänkin!

Toisella kierroksella pieni tienvarren partiointitehtävä. Hommana siis tarkistaa tietty pätkä autotien vasenta reunaa. En tiennyt mitä siellä olisi. Odotellessa otin varastoalueella tyhjän etsimistä. Sitten liinassa lähdettiin kulkemaan tienvartta. Asta otti heti homman jäljestyksenä. Eikä oltu edetty kun muutama kymmenen metriä, kun Asta poukkaisi varman oloisesti tien toiselle puolelle ja siitä metsään. Lyhyen jäljen päästä löytyi maalimies. Ajatus oli kuulemma ollut ottaa se ilmavainulla vähän edempää, mutta Asta oli näköjään tällä kertaa fiksumpi. Ja ihan oikein menikin, maalimies oli mennyt ensin lähtemäämme tien vasenta laitaa. Eli Asta oli heti alusta ottanut jäljen.

Muista kuulumisista sen verran, että Tara lähti lauantaina taas vähäksi aikaa Muhokselle mörönsyötiksi. Edellisenä viikonloppuna laitettiin agilityesteet pakettiin ja liitelyä jatketaan maaliskuussa. Treenaaminen kylmässä hallissa ei nyt innosta, joten pidetään vähän pidempi tauko. Maalis-huhtikuulla vilukissatkin tarkenee hallilla paremmin. Ollaan siihen myös varattu Kuopion suunnalta muutama valmennuskerta. Eiköhän sitä sitten olla parin kuukauden tehotreenillä taas riittävässä kisakunnossa. Jospa ensi vuodelle saadaan pari kisastarttiakin.

Asta kävi perjantaina hierojalla. Takaset oli jumissa, samoin selkä -tosin tällä kertaa enemmän vasemmalta puolelta. Olen tässä yrittänyt seurailla Asta lepäilyä. Ja vaikka se on innokkaasti kaikessa mukana, jotenkin tuntuu ettei kaikki kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Peruin rauniokokeen ja ollaan nyt kokeiltu Rimadyl-kuuria, mutta minusta siinä ei kyllä mitään merkittävää muutosta ole näkynyt. Yritetään nyt saada hieronnassa käytyä vähän tiheämmin ja ottaa jumppailut ja venyttelyt huolellisemmin mukaan. Lisäksi on tehty lämpöhoitoja mikrossa lämmitettävällä kauratyynyllä. Asta näyttää tykkäävän siitä kovasti. :) Ja vaikka kuinka vastustankin koirien pukemista, olen myöntynyt ja pitänyt Astalla takkia pakkaskeleillä. Jospa sekin vähän auttaisi lihasten kunnossapysymiseen. Ja sitten vain taas toivotaan parasta...

Taas oltiin Riitan kanssa kahdestaan maanantai-treeneissä. Suunnattiin hiihtomajan maastoihin. Astalle kilometrin jälki. Vanheni ehkä tunnin. Kellojen siirtämisen myötä oli jo pimeä jälkiä tehdessä. Ja ajaessakaan ei auttanut muu kuin kävellä liinan perässä. Onneksi ei muuta olisi tarvinnutkaan, sillä Asta selviytyi jäljestä ihan loistavasti! Jäljen nosto vanhaa metsäkoneen uraa pitkin, jsota lähti varmasti vasemmalle. Ensimmäinen keppi oli vasta 400m kohdalla. Ja sen jälkeenkin kaikki nousivat varmasti, saldona neljä keppiä ja lopussa sukka. Matkalla oli maaston muutoksia mukavasta sammalmetsästä entiseen hakkuuaukioon ja suopursuryteikköön. Kulmia, jokunen teräväkin, polkujen ja ojien ylityksiä sekä yksi tien ylitys. Muutaman kerran kompuroin itse ja jouduin pysäyttämään Astan, mutta ei vaikuttanut mitenkään motivaatioon. Eikä muutenkaan kysellyt apuja. Kulmissakin pyörittiin normaalia vähemmän. Tuntuu, että pimeässä koirakin tekee paljon tarkempaa työtä?

Kauppareissun yhteydessä kävin tekemässä jäljen yleisurheilukentälle. Seitsemän keppiä, kulmia, pari pätkää juoksuradan poikki ja kuulantyöntöpaikan soralle yksi kulma. Jälki vanheni sen aikaa, että kävin kiertämässä parit rautakaupat ja ruokakaupassa, eli tunnin. Lunta sateli ihan vähän ja askeleet näkyivät hieman radan pinnassa. Nurmikolta askeleita ei juuri näkynyt. Joku oli aikaisemmin käynyt lenkkeilemässä radalla pari kierrosta, joten saatiin vähän harhojakin.

Tarkoitus on nyt vähän treenata vaikeammilla alustoilla jäljestämistä. Metsässäkin Astalla on vähän se ongelma, että kun tulee tie, se pyyhkäisee vain tien yli ja alkaa sitten taas etsimään jälkeä. Ei siis jäljestä tienylitystä, kun sille ei ole alunperinkään opetettu askel askeleelta jäljestämistä. Ja ongelmat tulevat siinä kun jälki jatkuisikin tietä pitkin. Kaikki kepit löytyivät hienosti, olivat tietysti helppoja lyhyellä nurmikolla. Pitää ensi kerraksi ottaa vähän vaikeampia esineitä. Vaikeammilla alustoilla jarrutin reilusti ja paikoin jopa nähtiin ihan jäljestämistä. Varsinkin soralla meni hyvin, juoksuradan pohja oli tietysti vaikeampi.

Niinpä vain on mennyt jo yli kuukausi edellisestä jäljestä. Ahkerat treenaajat tosiaan... Riitta talloi Astalle jäljen, josta ennakkovaroituksena sanottiin, että sieltä saattaa löytyä jotain pientä kivaa. Tässä tapauksessa siis ihan mitä tahansa!

Avoimin mielin lähdettiin siis matkaan. Jäljen nosto tien suuntaisesti. Hyvin nousi jälki vanhan metsätien pohjan kohdalta. Sitten posoteltiinkin jälkeä ja tasaiseen tahtiin nousi esineitä ja keppejä -ensin kertakäyttöhanska, sitten pari keppiä. Hieman ongelmaa aiheutti matalalla puussa kiinni olut puinen pyykkipoika - melkoinen keppi, tuumi Asta, kun ei millään lähde irti. :) Sitten vielä kangaspala ja lopuksi jälki kulki tienvarren ojanpohjalla ja loppuesineenä vyö.

En tiedä oliko hyvä vai huono, mutta osa ´pikku-kivoista´ taisi jäädä huomaamatta. Alkupätkällä oli ollut esineenä myös purkka. Sitä Asta ei ainkaan minulle tuonut. Haisteli maata kyllä muutamissa kohdissa, mutta en ole varma oliko siinä sitten mitään. Vai mahtoiko nielaista sen? Pitää joskus testata tuo siten, että tietää missä kohden purkka on -että reagoiko vai ei. Luulisi, että pureskeltu purkka haisee kuitenkin aika voimakkaalle. Yhdessä kohden oli myös pieni paluuperä, jonka Asta todennäköisesti otti normaalina kulmana. Pimeää oli kun ajettiin jälki. Pimeällä suurin osa omasta kekittymisestä menee siihen, että yrittää katsoa mihin itse astuu ja yrittää roikkua liinan perässä.

Lopuksi pari kuvaa lauantain treeneistä raunioilta. Kuvat on ottanut Riitta Maunuksela.

 ´Kukkuu, onko siellä ketään?´

Ennen varsinaisia illan kuulumisia pitää vähän hehkuttaa treenikavereiden saavutuksilla. Riitta ja Törö tempaisivat toissa viikonloppuna hakukokeesta HK3:n ykköstuloksella. Viime viikonloppuna nimen eteen lisättiin myös JK3, myös ykköstuloksella. Upeaa! Johan tuo oli aikakin, onhan koiralla ikääkin jo melkein kolme vuotta. ;)

Tänään treeneissä Astalle jälki pellolle. Pituutta puolisen kilometriä, matkalla kuusi keppiä, erinäinen määrä kulmia, ojan ylityksiä ja yksi yhtä aikaa jäljen kanssa tehty harha. Jälki vanheni vajaa pari tuntia, koko ajan tihuutti pienesti vettä ja vähän ennen jäljelle lähtöä alkoi sadella jo reilummin. Jana kolme metriä, josta jälki oikealle.

En tiennyt mistä jälki lähtee. Asta ampaisi janalle tuttuun tapaan nelivedolla, onneksi nenä oli auki ja reagoi jälkeen hyvin. Kulmissa tuttua pyörimistä. Yhdessä kulmassa pyörittiin vähän pidempäänkin. Asta lähti vähän epävarmasti kulman jälkeen jäljelle. Teen välillä sitä, että jarrutan liinasta koiran pois jäljeltä ja odotan merkkaako uudelleen samaan suuntaan. Asta kestää helposti tämän jäljeltä pois vetämisen ja se on uudelleen ja uudelleen sinnikkäästi menossa samaan suuntaan, jos jälki sinne oikeasti menee. Varmistan näin ollaanko oikeilla jäljillä. Riitta ja Satu seurasivat pellon laidalta ja olivat pohtineet näyttääkö Asta jäljestäessään mäyrältä vai biisonilta. Se oikeasti vetää jäljellä nelivedolla niska hieman köyryssä. :) Vähän vähempikin veto kyllä riittäisi ja säästäisi voimia... 

Ykkös-  ja kolmoskeppi jäi matkan varrelle. Mutta se harha, ei mitään ongelmaa! Hieno juttu! Ongelma on siis tuoreet harhat. Oli kuulemma pienesti merkannut nostamalla päätä, itse en huomannut sitäkään. Tämä nyt toi vähän toivoa tähän jäljestämispuoleen. Yritämme siis nyt hankkia varmuutta näillä harhoilla, jotka ovat ehtineet jonkin aikaa vanhentua.

Mutta tällä viikolla pitäisi tulla pk-lehti ja koekalenteri. Sen jälkeen katsotaan millä lajilla syksyn treenejä jatketaan.

Ai miten niin muka yli-innokkaita? ;) Aikainen töiden lopetus ja lämmin, aurinkoinen ilma tiesi töitä koirille. Suunnatiin kuntopolun kulmille. Pellolle molemmille(!) jäljet vanhenemaan kuntokierroksen ajaksi.

Astan jälki oli reilun mitainen. Menin sekaisin laskuista, mutta jos arvaan 1300m, ei varmaan heitä kovin monella sadalla metrillä. Ojan ylityksiä, kulmia, kolme terävää kulmaa, seitsemän esinettä ja kolme heinäpaalin kiertämistä. Vanheni varmaan reilun puolitoista tuntia. Jäljen noston otin peltotieltä. Ensin parikymmentä metriä tietä ja sitten tallattu 5x5m ruutu, jonka yhdeltä sivulta jälki sitten lähti. Asta pysähtyi hyvin haistelemaan ruudun kohdalla, tarkkoi ruudun reunat ja nosti jäljen. Kulmissa pyörittiin normaaliin tapaan. Yksi terävä kulma meni tosi sujuvasti, kahdessa muussa meni reilummin aikaa. Esineet nousi kaikki, myös muovinen pyykkipoika.

Pitäisi vähän tarkemmin ajatella Astan työskentelyä noissa kulmissa verrattuna harhoihin. Näin nopeasti ajateltuna kulmissa, kun se menee yli tekee pehmeämmän kaarroksen sitten jompaan kumpaan sivuun lähtien pyörimällä etsimään jälkeä. Harhalla taas pysähtyy terävämmin harhalle ja merkkaan usein molempiin suuntiin, tahti muuttuu(?). Pitäisi siis oppia tunnistamaan nämä, niin olisi mahdollista korjata harhalle lähteminen myös vieraalla (kisa-)jäljellä. Noissa terävissä kulmissa tuli esille sellainen mitä en ole ainakaan aikaisemmin ajatellut. Asta jäi pyörimään kulman jälkeen ja kun törmäsi taas jälkeen, lähti ajamaan sitä takajäljelle tullen taas uudelleen kulmaan. teki tämän muutamaan kertaan, ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Hassua. Pitää tarkkailla onko tämä yleisemminkin tapana. Muistin kerrankin laittaa sekkarin käyntiin jäljen nostoon lähtiessä. 28 minuuttia meni tähän jäljelle esineistä palkkailuineen, juottamisineen, pyörimisineen kaikkineen. Eli veikkaisin, että mittaa oli ainakin se 1300m. Hyvin riitti moottori loppuun asti.

Tarakin sai pitkästä aikaa jäljen, vuosi sitten on ehkä viimeksi ajanut. Mittaa reilut 300m, vanheni vähän yli tunnin, neljä esinettä, ojan ylitys, pari kulmaa ja kaarrosta.  Ojan ylitys oli vähän vaikea, eikä pikkuhamsteri meinannut päästä ojan yli. ;) Kaikki esineet löytyivät ja ilmaistiin hienosti maahan menemällä ja hännän heilutuksilla. <3 On sillä hyvä vain hyvä muisti. Tara on paljon varmempi näin treenaamattakin esineiden ilmaisussa. En teidä voisiko se johtua ilmaisutavasta? Astahan noutaa. Voi olla, että seuraava koira menee taas maahan esineille. Vaikka olen myös miettinyt sitä, pitäisikö seuraava opettaa ilmaisemaan jäljen löytyminen maahan menolla.

// ai niin, Asta ei merkanut yhtään heinäpaalin ympäri tehtyä silmukkaa. Porhalsi vain eteenpäin.

Viimeinkin päästiin treeneihin. Astalle noin puolen kilometrin jälki pellolle, neljä esinettä, ennen viimeistä esinettä harha. Vanheni vain puolisen tuntia. harha tehtiin juuri ennen jäljelle lähtöä. 

Nostettiin jälki Satun autolta. Hyvin Asta otti jäljen, ojan yli ja sitten kulma heti vasemmalle. Tosi hyvää jäljen ajoa, esineet nousi varmasti, palautti niitä reippaalla laukalla, eikä kulmissakaan mennyt paljoa yli. Loppusuoralla ajettiin ihan läheltä meidän autoa, ei häirinnyt. Mutta harhajälkeen tarttui taas! Annoin hetken tarkistaan sitä, kuitenkin jarruttaen liinasta ettei pääse muutamaa metriä enemäpää harhalle, ja sitten pyysin eteenpäin. Toisella käskyllä lähti jatkamaan oikeaa jälkeä.

Voisin näköjään aina kopsata edellisen jälkitreenin aina uudelleen, kun aina tulee aivan samat virheet. Ei ne näköjään treenitauollakaan mihinkään häviä. Vaikka nyt alkaa jo tuntumaan, ettei ne treenaamallakaan häviä -kyllä turhauttaa kun monta kesää tahkotaan tämän saman asian kanssa. Ja harmittaa, kun homma muuten sujuisi ihan hyvin. Pitää kai vain sitten itse oppia koirasta tunnistamaan milloin se ottaa harhan. Mutta nyt taas harha oli tuore, vaikka taisin viimeksikin jo sanoa, ettei näitä saa tehdä... eipä sitä näköjään itsekään opi.

Tara etsi esineitä. Virtaa näytti riittävän, joten haetutin varmaan seitsemän esinettä ja pk-hamsteri pyöri pellolla ihan tohkeissaan. Kaikki sairasloman ylimääräinen energia näyttää varastoituneen Taralle. ;)

Pääsin aikaisin töistä ja kävin tallomassa pienen jäljennostoharjoituksen Astalle. Nostomatkaa reilu 100 m tien suuntaisesti ja siitä lyhyt alle sadan metrin jälki ja yksi esine päässä. Maasto heinikkoista metsää jossa hakkuun jäljiltä vanhoja risukasoja ja oksia. Jälki vanheni melkein neljä tuntia. Edettiin metsän reunaa ja jälki nousi ihan mukavasti. Vähän varovasti lähti alkuun, mutta veto voimistui sitten. Sukkamytty nousi hyvin, ei ongelmia. Palkaksi ruokaa rasiassa ja pallo. Yritetään näillä saada esineiden arvoa vähän nostettua. Kun lopetettiin, huomasin muita liikkujia toisella puolen tietä. Toivottavasti eivät käyneet ´meidän puolella´. En ainakaan huomanut, että Asta olis tuoreita jälkiä merkannut ja jäljenpätkänkin ajoi ihan hyvin.

Kun päästiin  tielle Astan tassusta jäi veriset jäljet asfaltiin. Vasemman takasen varpaan polkuantura halki. Mahtavaa... En tiedä tuliko se metsästä vai ojasta, jossa Asta kävi tielle tullessa, mutta samapa tuo. Tassu on nyt paketissa. Seuraavat treenit taitaa sitten olla peltojälkeä.

Aivan luvattoman kauan on edellisistä kunnon jälkitreeneistä ja sen kyllä taas huomasi. Ennen loukkaantumisia jäimme siis siihen tilanteeseen, että mietimme mahtoivatko tuoreet harhat vai minun tekmät harhat olla Astalle vaikeita. Tänään tehtiin n. 300m jälki, jossa lopussa kaksi harhaa. Ensimmäinen harha oli minun tekemä ja toinen Satun, Riitta teki jäljen. Harhat tehtiin samaan aikaan kuin jälkikin ja annettiin vanheta pari tuntia.

Otettiin nosto tien suunaisesti. Asta etsin hyvin, mutta jostain syystä porhalsi jäljestä ohi. En tiedä johtuiko maastomuutoksesta juuri jäljen kohdalla (seli, seli...) vai mistä, mutta eipä sattunut haisu kuonoon. Tultiin uudelleen siihen ja sitten päästiin matkaan. Ensimmäinen keppi nousi, toinen jäi. Lopuilla kepeillä varmistelin jarruttelemalla vähän liinasta, vakka tiedän ettei pitäisi. Tällä kertaa tarkkaa jäljestystä myös kulmissa. Minusta kakkoskepinkohdallakin jäljesti tarkkaan, mutta syystä x kepit eivät vain nouse minulle asti.

Harhoista ensimmäinen oli minun tekemä. Se hyvin. Satun tekemällä harhalla jäi tarkastelemaan harhaa. En jäänyt odottelemaan miten Asta tilanteen ratkaisisi, vaan kielsin kevyesti heti ja kehotin jatkamaan eteepäin. Lähti stten hyvin jatkamaan matkaa. En oikein tiedä mikä näissä olisi oikea suhtautumistapa, jos koira jää harhaa haistelemaan.

No tämän kokeen perusteella voimme todeta, että Astan harhoihin tarttumisessa ei ole säännönmukaisuutta. Välillä onnistuu, välillä ei. Aika tuuripeliä. Ajattelimme, että jatkossa harhoja voisi tehdä jäljellä vain yhden. Tai jos niitä olisi useampia, tulisi välillä olla muutama sata metriä, jotta koira pääsisi taas jäkeen kiinni kunnolla. Nyt harhojen väliä oli alle 50m. Luulen, että ne tuoreet harhat ovat Astalle erityisen vaikeita. Niitä ei nyt ehkä ole tarpeen treenata ennen kuin saadaan vahvistusta näille vähän vanhemmille.

Päätimme Riitan kanssa urhoollisesti lähteä uhmaamaan hellettä ja treenata jotain pientä. Kivat treenit saatiinkin aikaiseksi. Riitta soitti minulle matkalle, että Astalle olisi alue tarkastettavana. Alueena oli iso pelto. Taaskaan ei ollut tiedossa millä "tekniikalla" Riitta (tai jotain muuta!) löytyisi, saattoi olla jälki tai sitten haku.

Laitoin Astan menemään irti ja lähdettiin etenemään kulmasta ensin pellon reunaa vasemmalle tuulen alapuolelta. Edettiin muutama kymmenen metriä ja Asta painui vain tekemään kierroksia oikealle, joten palasin lähtökulmaan ja lähdettiin etenemään oikeaa sivua. Asta upposi sinne hyvin seuraavaan kulmaan asti ja pyöri siellä. En saanut oikein pyörimisestä selvää ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen. Edettiin sitä vasempaa sivua sitten vähän pidemmälle. Sieltä Asta nappasi selkeästi hajun ja siksakkasi nätisti pelon poikki juurikin sinne kulmaan missä oli äskenkin pyörinyt. Annoin vähän aikaa katsoa  ja pyöriä siellä, mutta kun en itse enää nähnyt koiraa piti kutsua se luokse. Kiinnitin liinaan ja nyt mentiin sama pätkä nätisti jäljestäen. Tässä kohti tuli Riitan varmistusviesti puhlimeen, että oikeilla hajuilla ollaan.

Edettiin kulmaan asti, josta noustiin tielle. Asta pyöri tiellä ja kävi vähän vilvoittelemassa ojassakin. Päästin taas irti, kun ei oikein selkeästi jäljestänytkään. Asta pyöri ja etsi ja sitten merkkasi selkeästi jäljen pellolta tien toiselta puolelta. Kehuin ja laitoin koiran taas liinaan. Jäljestettiin jonkin matkaa kun Asta huomasi, että Riitalta oli tippunut vyölaukku -huolimatonta sakkia. Jatkettiin esineeltä eteenpäin. Jonkin matkan päästä Asta nosti selvästi nenän ja jäljestys vaihtui liinan päässä poukkoiluksi. Päästin irti ja annoin mennä. Nätti ilmaisu kiintorullalla.

Riitta sanoi, että Asta oli jo ensimmäisellä kerralla kulkenut tarkkaan Riitan jäljen tien ylityksessä ja ehkä sen vuoksi pyöri tiellä ja tarkasti ympäristöä kun tulimme siihen uudemman kerran. Kun se jo tiesi missä jälki meni. Mukava treeni taas ja hyvää työtä Assulta!

Jos oli maanantaina supersuoritus, niin kyllä tänään tultiin ryminällä alas. Ei noussut kepit ja tarttui harhoihin. Jäljellä oli mittaa 800 m ja vanheni reilun tunnin. Matkalla kuusi keppiä, ainakin yksi terävä kulma, ojanylityksiä, tienylitys ja loppupuolella kaksi edestakaisin kuljettua harhaa. Harhat tehtiin juuri ennen ajamaan lähtöä eli olivat ihan tuoreita. Riitta teki jäljen, minä harhat.  

Nosto otettiin tien suuntaisesti, matkaa jäljelle melkein 100m. Hienosti nappasi jäljen. Siinä sitten posoteltiin jälkeä hyvällä vedolla. Mutta kaksi keppiä jäi alkumatkasta. Piikin selvitti tällä kertaa tosi tarkkaan eikä humputettut pitkästi ohi. Mutta ne harhat olisivat niin vetäneet Astaa puoleensa. Kielsin niistä, mutta silti sähläämistä jäljen jatkamisen kanssa. Ja ehkä pientä jäljestysmotivaation laskua säätämisen vuoksi. Loppuun into palasi kuitenkin ja veti entiseen malliin. Harhojen väliin jäi vielä yksi keppi nostamatta. Kuudesta kepistä onnistuimme nostamaan siis vain kolme, vaikka jäljellä oltiin kokoajan.

Oijoi. Kylläpäs taas tipahdettiin korkealta. Keppejä en tiedä miksi jäivät, mutta harhoihin syynä on joko niiden tuoreus tai sitten se että minä olin ne tehnyt. Maanantaina kun menivät niin loistavasti. Selvittelemme tätä seuraavissa treeneissä.

Lauantain jäljellä olin itse tehnyt harhat, joten tänään tehtin niin, etten itse tee kumpaakaan. Satu talloi jäljen ja Riitta teki sinne neljä edestakasisin kuljettua ´polkua´. Pituutta jäljellä oli alle 400 metriä ja vanheni varmaan puolitoistatuntia, harhat noin puolituntia tuoreemmat kuin jälki. Suora jälki, muutamilla ojanylityksillä ja loppupäässä ne neljä edestakaisin kuljettua harhaa, aina välissä kepit.

Lähtö parinkymmenen metrin janalta. Hyvä eteneminen, mutta lähti tarkistelemaan takajälkeä, jarruttelin liinasta. Jälki lähti oikealle. Pari keppiä löytyi ennen harhojen alkamista. Ja ne harhat meni ihan loistavasti! Muutamaa merkkasi ja tarkisti muutaman metrin, mutta korjasi sitten eteenpäin. Muutamaa ei taas noteerannut mitenkään. Yksi keppi jäi johonkin harhojen väliin, mutta keppejäkin nousi seitsemästä kuusi. Ajoin jälkeä tavallista lyhyemmällä liinalla, en tiedä oliko sillä merkitystä. Toivottavasti tämä ei ole vain väliaikaista nousukuntoa. Jospa näillä kuitenkin saataisiin nyt toistoja ja varmuutta harhojen ylittämiseen.

Vietin tänään vapaapäivää talohommista ja lähdettiin Riitan kanssa tekemään jälkeä. Viime kesänä painimme tämän saman harhajälkiongelman kanssa ja silloin saatiin hyviä tuloksia käyttämällä harhakaistaleita. Eli yksittäisen harhajäljen sijaan jäljen poikki tallataan kaistale. Aluksi kaistale voi olla vaikka metrin levyinen pariin-kolmeen kertaan edestakaisin lompsittu ´polku´. Myöhemmin kavennetaan kunnes siinä menee vain yksi jälki. Kaistale on ollut ainakin Astalle helpompi ylittää, koska siitä ei lähde mitään yksittäistä jälkeä mitä seurata. Tällä haetaan koiralle mielikuvaa siitä, että jos harhajälkiä tulee vastaan jatketaan vain matkaa eteenpäin ja oma jälki löytyy sieltä.

Astalle siis reilun puolen kilometrin jälki, jonka loppuun kaksi harhakaistaletta. Kaistaleiden väli kolmisenkymmentä metriä ja välissä keppi. Jälki n. 1,5 h vanha. Harhan ja jäljen aikaero 45 min. Nosto reilun kahdenkymmenen metrin janalta. Muuten hyvin, mutta lähti takajäljelle. Ensimmäisen harhan kohdalle jäi pyörimään ja olisi halunnut sitä tarkemmin tutkia. Kielsin nätisti ja kehotin etsimään jäljen. Toinen kaistale vähän paremmin, vaikka olisin itse saanut olla tarkempi liinan kanssa, ettei päästä liiaksi tutkimaan harhan hajuja, vaan työskentely jatkuisi eteenpäin. Keppejä jäljeltä nousi tänään hyvin, kuudesta kepistä jopa viisi kappaletta. Ja muutamat terävät kulmat selvitettiin hyvin.

Olimme saaneet taas vierailevia tähtiä maanantaitreeneihin. On mukava saada treeneihin ei-koiraihmisiä. Tekevät koirille todella haastavia treenejä, koska haluavat nähdä ´mihin koira pystyy´. Astalle jälki. Jäljen tekijä oli lähtenyt n. puoli tuntia aiemmin. Kenelläkään ei ollut jäljestä tarkempaa tietoa, vain jäljen alkupää.

Lähdettiin nostamaan jälkeä tien reunasta metsän puolelta. Aika alussa oli kokeeksi tehty aamulla jälki. Siihen Asta ei reagoinut mitenkään. Reilun viidenkymmenen metrin päästä Asta merkkasi jäljen ja lähti vetämään metsään päin. Aika pian tuli vastaan hanska kalliolla. Asta pyyhälsi ohi... Näytin sille hanskan, mutta en palkannut. Pian sen jälkeen tehtiin varmasti yksi hukkasilmukka, mutta Asta palasi itse jäljelle. Siitä lähtikin melkoinen serpentiinijälki, josta ei puuttunut silmukoita ja siksakkia, välille oli tehty myös tallattuja alueita. Eipä auttanut kuin kulkea koiran perässä. Sen verran Riitta oli jäljen tekijän kanssa sopinut, että yhdellä metsätiellä kulki Riitan tekemät harhat. Sinne Asta olisi valitettavasti lähtenyt. Jarrutin liinasta ja korjasi oikealle jäljelle. Pian sen jälkeen esine, joka taisi Astan mielestä olla liian esillä, kun se ei tainnut millään uskoa, että kiven päälle jätetty hanska todella kuuluu jäljelle. Jäljen päästä löytyi taas maaliMies.

Yhteensä jäljelle tuli mittaa varmaan kilometrin verran. Vain kaksi esinettä koko matkalla ja päässä maalimies. Asta teki hienosti töitä loppuun asti. Tämän perusteella voidaan todeta, että tätä pikkukoiraa ei millään kiemuroilla eksytetä. :) Myös jäljen nostot ovat viimeaikoina sujuneet hienosti. Mutta sen sijaan harhajäljet teettävät työtä ja esineet pitäisi nousta varmemmin.

Sain Astalle paikan heinäkuun pelastusjälkikokeeseen Kokkolaan. Työtä riittää vielä ennen sitä!

Kärsämäen ´mielenterveyskuntoutujat´ olivat  lähteneet Ruhankankaan luontopolulle virkistäytymään. Kaunis auringonpaiste oli ilmeisesti piristänyt yllättävällä tavalla ja olivat kirmailleet ympäri metsiä ja eksyneet tietysti. Mutta mikä onni oli, että meillä oli sovittu etsintätreenit juurikin samoihin maastoihin samaan aikaan!

Astan etsittäväksi tuli tarkastaa luontopolun vartta. Taas siis sellainen harjoitus, jonka tarkemmasta sisällöstä ei kerrottu. Varusteet päälle ja menoksi. Lähdettiin menemään polkua pitkin Asta irti ja se lähtikin juoksemaan polkua pitkin sopivasti edellä. Oltiin edetty n. 150 m ja Asta teki kiepautukset polun molemmille puolille. Irtosi polusta aina kolmisenkymmentä metriä puolellensa. Hmm... nyt sitten pitäisi tietää onko siinä juossut rusakko, hirvi vai ´mielenterveyskuntoutuja´. Kutsuin Astan luokse ja laitoin uudelleen etsimmään, taas merkkaukset. Koira liinaan ja katsomaan lähtisikö viemään johonkin suuntaan. Lähti jälki-käskyllä etenemään polulla ja jonkun matkan päässä nappasi selvästi jäljen vasempaan. Eikä tarvinut ohjaajankaan kauan arvailla mikä jälki oli kyseessä, kun Asta nosti kivenkolosta muovisen tornin palikan. Oli tainnut jäädä leikit kesken. Matkalta nousi myös sukka, kertakäyttöhaarukka, hanska ja pieni kangassuikale. Pahvin palanen ja pieni muovikotelo jäivät Astalta huomaamatta. Onneksi ohjaaja huomasi. ;)

Viimeinen esine oli metsäkoneen ajouralla ja sen jälkeen jouduimme hukkaan. Pyörittiin harhoilla ja loppu meni hauksi. Asta löysi kuitenkin yhden eksyneen kannonnokasta ja saatiin palkattua. Syykin harhailuun selvisi.  Esineen jälkeen jäljentekijä oli edennyt vielä vähän matkaa metsäkoneen uralla ja poikennut sitten metsään. Harhajäljen tekijä oli puolestaan kulkenut metsäkoneen uraa pitkin ja jäljet kulkivat siis siinä esineen lähellä päällekäin molemmat metsäkoneen uraa pitkin. Ihan näin vaikeaa ei kuulemma harhasta ollut tarkoitus tulla, mutta harhan tekijä ei olut tarkkaan tiennyt missä jäljen tekijä oli mennyt, niin tuli vähän ylimääräistä haastetta.

Jäljen nosto oli tosi hyvä, otti oikean suunnan ja jäljestys samoin hyvin loppua lukuun ottamatta, vaikka muutamat pikkutavarat jäivätkin. Mukava oli myös nähdä, että vieras maaliMies ei oudoksuttanut Astaa, vaan syliin oli tietysti heti päästävä. Harmittava juttu tuo loppu, harhoja kun ei olla ehditty vielä tänä keväänä ottaa ollenkaan. Mutta paikkaillaan, paikkaillaan...tiedämmepä ainakin taas mitä harjoitella. Kiitokset ´mielenterveyskuntoutujille´! :)

Jos perjantaina oli juhlapäivä, niin tänään se vasta juhlaa onkin. Nimittäin kesäloman ensimmäinen päivä! Aaltoja, taputuksia, fanfaareja! Tämä on se vuoden paras päivä, koko kesäloma edessäpäin. Tiedän, että jo huomenna alan murehtia loman pikaista loppumista.

Mietintäpäivien jälkeen uskaltauduttiin tänään jälkimetsään: Lampelantien maastoihin (helppoa, sammaleista mustikkametsä) kaksi janaharjoitusta. Jäljet vanhenivat 2,5 h. Ensimäisellä 20 metrin jana, jälki vasemmalle ja keppi 20 metrin päässä -varakeppi 40 metrissä. Toisella kymmenen merin jana, jälki oikealle, kepit samalla tavalla. Tarkoitus oli palkata superpalkalla ensimmäisestä kepistä ja lopettaa siihen. Toiset kepit oli vain siltä varalta, että ensimmäiset ei nousisikaan.

Ensimmäinen harjoitus meni kuin oppikirjasta! Todella hienosti! Eteni hienosti suoraan janalla. Poimi jäljen oikeaan suuntaan, tuli hieman jäljen sivussa kepille, mutta nappasi hajun hyvin. Siitä palkat ja leikittiin kepillä toisen harjoituksen alkuun. Toisella jana hienosti suoraan, oikea jäljen suunta, mutta ensimmäinen keppi ei noussut. Annoin mennä, toinen onneksi nousi ja siitä superpalkat. Edellisiin jälkiin varrattuna aivan supersuoritus.

Jana toimi nyt hyvin niin, että annoin mennä janalla liina löysänä. Asta lähti hyvin etenemään suoraan reippaalla ravilla, nenä kuitenkin maassa ja tulin itse juoksuaskelilla perässä. Otin liinan tiukalle vasta kun lähti etenemään jäljellä. Silloin on pakko vähän jarrutella. Luulisin, että oma reipas liike janan suuntaisesti auttaa ehkä myös Astaa etenemään suoraan.

Jos eilen ei ollut optimaalinen suorituus, niin tänään oli kyllä vielä hirveämpi. Jälki Lampelantien metsin pituutta vain 150m, kolme keppiä, yksi kulma, vanheni 1,5 h, parin kymmenen metrin jana.

Janalta lähti tosi hyvin suoraan, mutta ei edennyt riittävästi, vaan jäi sitten pyörimään ja jouduin uusimaan lähetyksen muutamaan kertaan. Ensimmäiselle kepille oli vain 20 m ja siitä huristeltiin reilusti ohi, korjasin. Kakkoskeppi nousi hyvin ja kulmakin hyvin. Mutta kolmoselta mentiin taas ohi. Oijoijoi...

En oikein tiedä pitäisikö kepeistä huomauttaa? Toisaalta ei kyllä viitsisi antaa palkkaa siitä, että minä sille keppejä bongailen... Vai antaa vain olla ja toivoa, että se nostaa seuraavan? Yrittää vain jollain lisätä motivaatiota kepien löytämiseen? Ja toivoa, että niitä sillä alkaisi meikäläisenkin käteen enemmän kantautumaan?

Tämän päivän hyvät uutiset: Asta vetää kun ollaan käyty lyhyillä juoksulenkillä! Ei vetänyt alkukeväästä. Ja se makasi tänään paikallaolossa viisi minuuttia menemättä lonkalle tai vetämättä oikeaa etutassua rinnan alle! Se on tehnyt tätä koko talven. Voisi varovasti päätellä, että selkä ja takapää on mennyt parempaan suuntaan.

Pääsin aikaisin töistä ja suunnattiin jo iltapäivällä kuntopolun maastoihin tekemään jälkeä. Mittaa jäljelle tuli reilun kilometrin, en tiedä tarkkaan kun sekosin laskuista. Kuusi keppiä, kulmien joukossa kaksi terävää, yksi kuntoradan ylitys ja välillä jälki kävi pellolla. Ehti vanhenemaan puolitoista tuntia kun käytiin lenkillä.

Ilma oli hiostava ja lenkkiriehumisten jälkeen, Asta oli valmiiksi hengästynyt. Olisi pitänyt vähän antaa levähtää, mutta ei ollut aikaa odotella. No ei muuta kuin matkaan. Nosto parinkymmenen metrin janalta. Ei kyllä yhtään osaa tällaista janalla suoraan etenemistä. Mutta jälki löytyi kuitenkin ja piennen pyörimisen jälkeen lähti oikeaan suuntaan (oikealle). Ensimmäinen keppi heti parin kymmenen metrin jälkeen, nousi hyvin. Siitäpä lähdettiin vauhdilla etenemään. 3. ja 5. keppien ohi olisi huristellut surutta, mutta olin merkannut kepit ja huomauttelin jos meinasi unohtua. 3. keppi oli pian pellolle tultua ja taisi unohtua maaston vaihdoksessa. Kepin jälkeen jäljesti tarkemmin pellolla. 5. keppi oli vähän vaikeammassa ryteikössä. Muutamissa kohdissa pyörittiin reilustikin, mutta koska en ollut muuten merkannut jälkeä, niin ei ollut saumaa auttaa, onneksi. Hyvin löydettiin kuitenkin jälki loppuun vaikka loppua kohti Asta väsyikin ihan selvästi.

Eipä taaskaan ihan optimaalinen suoritus, mutta jatketaan harjoituksia.

Pihatöiden lomassa tein Astalle naapurin pellolle jäljen. Mittaa oli ehkä 400m, jälki vanheni kaksi tuntia. Teemana oli keppien ilmaisut ja häiriöiden sieto. Keppejä oli yhteensä 12, kepit pieniä, ehkä puolet normaalista mitasta. Häiriötä tuli reilusti jäniksistä, jotka asustelevat pellolla (ovat tosi kesyjä, onneksi saadaan pian aita pihalle...). Jälkeä tehdessä siellä juoksi pari ja näkyipä niitä vilistävän vähän ennen jäljen ajoakin, joten harhajälkiä oli varmasti paljon. Kulmia reilusti ja mukana yksi terävä.

Jäljen nosto ehkä 10 metrin janalta. Nosto meni ihan nappiin! Eteni suoraan ja poimi jäljen varmasti oikeaan suuntaan (oikealle). Ensimmäinen keppi ihan heti alussa, sain palkattua hyvästä nostosta. Jäljestämisessä välillä hyviä pätkiä, välillä haahuilua. Tuoreet jänisten jäljet näyttivät häiritsevän välillä aika paljonkin. Muutaman kerran kielsinkin kun keskittyminen herpaantui ja nenä nousi siihen malliin, että varmasti jänis haisee lähellä. Kulmissa menee yli, mutta korjaa sitten hyvin. Keppejä nousi matkalta 10 eli ihan hyvä onnistumisprosentti siinäkin. Lisää treeniä taas vain niin eiköhän se taas tästä lähde luistamaan.

Tehtiin pieni treenikokeilu lenkin lomassa. Oltiin jo tulossa pois normaalilta lenkkipolultamme niemestä, kun huomasin naapurin sedän tallustelevan rantakaislikossa tutkailemassa jäätilannetta tai bongailemassa joutsenia -kuka tietää? Koirat olivat toki huomanneet sedän jo paaaaljon aikaisemmin. Sitten näin pyörän jonkun matkan päässä polkujen risteyksessä. Setä oli kadonnut jo puskien taakse, joten reitti oli selvä.

Laitoin Astan hihnaan ja mentiin haistelemaan pyörää. Sen jälkeen annoin jälki-käskyn. Asta pyöri jonkun aikaa poluilla ja lähti sitten määrätietoisesti polulta sivuun ja jäljestämään rantaa kohti. Annoin jäljestää jonkin matkaa, kunnes tuli liian märkää lenkkikengille, kehuin ja palkkasin kaikella mitä taskusta sattui löytymään. Lopuksi leikittiin vielä kepillä. Hyvin nosti jäljen, vaikka polulla oli varmasti kuljettu ja itsekin kuljimme siitä ohi vähän aiemmin. Vähän köyhää tällainen treenailu, mutta ihan hauska kokeilu. :)

Tänään ajettiin jälki ja niinpä vain oli sählääjä-Asta liikenteessä, mutta ei kai voi muuta odottaa hyvin nukutun viikonlopun jälkeen. Jäljellä mittaa ehkä reilut 600 m, vanheni 2,5 h, kulmia löytyi ja mukana yksi teräväkin. Nosto metsästä tien suuntaisesti, matkaa ehkä 50m. En tiennyt mistä jälki lähtee ja enkä muutenkaan jäljen kulkua.

Nosto ok, olisin tosin voinut antaa mennä jo heti kun sai hajun. Jäin liikaa varmistelmaan ja Asta (pyynnöstäni kai sitten) kävi vähän matkaa takajäljellä, vaikka olisi jo heti ollut oikeaan suuntaan menossa. Jäljestys astamaista peruskaahotusta nelivedolla. Rauhottui onneksi vähän puolessa välissä. Terävästä kulmasta selvittiin ja muillakaan ei pyöritty kovin pahasti. Keppejä löydettiin 4 -1. ja 5. jäi. Tästä keppien jättämisestä näyttää nyt uhkaavasti tulevan tapa. Enkö jo vasta kehunutkin miten nätisti ne ovat nousseet... Lisää siis pieniä keppejä jäljelle ja vähän jarrua liinan päästä, niin pysyy ajatus kasassa. Mietittiin myös namikippoja kepeillä, sitä voisi tietysti myös kokeilla. Toki vähän tiheämmästä treenitahdistakin voisi olla hyötyä. ;)

Maanantaitreeneihin lähdettiin ja päätin tehdä jälkeä. Otetaan nyt vähän rauhallisemmin, jotta ei ainakaan pahennettaisi liikkumisongelmia turhilla revittelyillä. Riitta teki Astalle n. 400m pitkän jäljen, jossa taisi olla monenmoista kiemuraa matkan varrella, neljä keppiä ja yksi esine. Jälki vanheni kolme tuntia. 

Nostettiin jälki tienvartta pitkin, niin että nostomatkaa tuli muutama sata metriä. Matkalle osui myös yhdet koiranjäljet, joihin Asta ei reagoinut. Hyvä! Hyvin otti jäljen siihen törmättyään. Alussa seilasi reilusti ja ensimmäinen heti jäljen alussa ollut keppi jäi siihen. "Rauhottui " sitten ihan hyvin jäljestämään, vaikka vauhtia olikin reilusti. Matkalle jäi vielä toinenkin keppi, muttoin selvittiin loppuun asti mukavasti. Pitää nyt ottaa pelkästään keppejä ja pieniä esineitä jäljelle, jotta tottuu talven jälkeen taas niihinkin.

Iltaruoalle tein naapuripellolle (kesantopelto, jossa vanha heinä laossa) vielä lyhyen jäljen. Pituutta ehkä parisataa metriä, pari kaarrosta ja yksi teräväkulma, päässä yksi esine, vanheni kolme tuntia, reipas sivutuuli. Aika vaikea oli! Jäljen nostossa meni ensin yli, kun tultiin uudelleen huomasi jääljen ja lähti etenemään. Muutamissa kohdissa hukkasi ja etsi pitkään, löysi kuitenkin. Terävässä kulmassa tuli myös pyörittyä ennen kuin löysi eteenpäin. Mutta mikä mukavinta, eipä kysellyt apuja. Esine nousi hyvin. Näitä vanhempia jälkiä pitäisi tehdä nyt paljon. Eli nyt jonkin aikaa alle kahden tunnin jäljet on kiellettyjä.

Pikku-Assu täyttää tänään kokonaiset kolme vuotta! Onnea!

 Syntymäpäivää juhlistettiin kevään ensimmäisellä sulan maan jäljellä (ja uudella blogin ulkoasulla, edellinen oli vähän liian hempeä...). Riitta kertoi maanantaina tehneensä Törön kanssa jäljen, joka kulki maantien piennarta. No heti piti tietysti lähteä kokeilemaan mahtaako se oma moppe kyetä moiseen. Hurautettiin kuntoradan parkkipaikalle ja kävin kävelemässä n. 1 km jäljen tienpiennarta pitkin. Välillä jälki kulki lähellä asfalttia, välillä lähempänä ojaa ja muutaman pienen "nenän lepuuttamislenkin" kävin tekemässä ojan toiselle puolelle metsään. Esineet helppoja: kuusi pientä kangasesinettä (vauvan sukkaa tms.) ja yksi tunnarikapula. Jälki vanheni tunnin kun käytiin lenkillä.

Nostettiin jälki vapaasti lennosta. Vähän epäröiden lähti matkaan, mutta hyvin kuitenkin. Ensimmäinen esine tuli pian ja sen jälkeen vauhti kiihtyikin. Jälki meni ennakko-odotuksiin nähden loistavasti, kaikki esineet nousivat. Ja Astaksi kohtuullisen tarkkaa työskentelyä. Kahdesti humputteli ihan reilusti ohi kulmista, mutta palasi sitten takaisin. Yhdessä kohtaa meni kulmasta yli n. 20 metriä (ihan tien vierustaa). Olin vaihtanut siinä ojan toiselle puolelle. Asta oikaisi sitten itse takaisin jäljelle toiselle puolelle ojaa ja lähti jäljestämään takaisinpäin. Canis-lehden artikkelin innoittamana en kieltänyt, vaan annoin jäljestää takaisin päin. Asta tarkisti väliin jääneen alueen ja vaihtoi sitten itsenäisesti takaisin menosuuntaan. Minusta ihan hyvää työtä ja oikein koiralta tuokin. Hauskaa oli nähdä, miten oikeat esineet nousivat tienpientareen roskien seasta. Kerran jouduin kieltämään entisen grilliaterian innokkaasta haistelusta. Matkalle sattui myös roskapussi jäljen sivussa. Asta kävi nopeasti tarkastamassa sen ja jatkoi matkaa. Joskus pitäisi ottaa jäljelle "vääränhajuisia harhaesineitä", joita ei saa nostaa ja vähän isompia oikeita esineitä (kuten reppua), jotka taas pitää ilmaista.

Mallikas avaus jälkikaudelle. Samat virheet ja samat hyvät puolet näyttävät säilyneen talven yli. ;) Miinuksina muutamien kulmien reilu ylittäminen ja Astan tapa lepuuttaa(?) nenää nostamalla päätä välillä muutamaksi metriksi ja jatkaa samalla matkaa (pienemmät esineet saattavat siinä jäädä...) sekä pieni epävarmuus jäljen alussa ennen ensimmäistä esinettä. Plussina hyvä into jäljestää, ei kysele ´vieläkö on pakko´  ja kaikkien esineiden löytyminen.

 Kelit ovat lauhtuneet sen verran, että lähdettiin tekemään jälkeä. Tällä kertaa mentiin kylälle ja kävin tekemässä jäljen kulkemaan tienreunustoja pitkin urheilukentän ympäri, mittaa kertyi n. 400m. Esineinä 3 keppiä, pieni muovilelu, pehmopupun korva ja 2 vauvasukkaa.

Jälki alkoi autotien reunaa pitkin. Annoin Astalle hajun omasta kinttaasta ja sitten lähdettiin etsimään. Pienen pyörimisen jälkeen bongasi jäljen ja sitten mentiin. Tienvarresta käännyttiin isolle parkkipaikalle ja jälki kulki ensin parkkipaikan halki jatkuen reunaa myöten. Tasaisella, vaikeammalla alustalla Asta ei selvastikään malta tarkentaa. Kun vastaan tulee vaikeampi alusta, nenä nousee helposti ja koira lähtee etsimään kohtaa josta saisi hajun helpommin. Jarruttelin liinasta ja odotin, että nenä laskeutuisi maahan. Vaikka näitä jälkiä ei olla tehty montaa, niin huomaa, että hukatessaan Asta lähtee etsimään jälkeä penkan reunoista. Pitäisi löytää paikkoja, jossa jäljen saisi tehtyä muuallekin kuin tien reunaan.

Parkkipaikalta jatkettiin pyörätien reunaa pitkin. Tässä vastaamme tuli setä ulkoiluttaen borderia.  Käskin Astan maahan ja palkkasin siitä. Kun annoin uuden jälki-käskyn, Asta jatkoi tyynesti jäljestämistä.  Olin ollut ihan varma, että se lähtee humpsuttelemaan ja haistelemaan toisen koiran hajuja. Tältä pyörätieltä käännyimme taas toiselle pyörätielle. Tässä tehdessäni jälkeä edelläni kulki joku. Tällä pätkällä oli muutama tien puolen vaihtaminen. Ne ihan ok, vaikka näissä näkyy sama kuin parkkipaikan puolella. Tienylityksessä Asta ei jäljestä, vaan suihkaisee suoraan toiselle reunalle etsimään hajua. Kaikki esineet olivat tähän mennessä nousseet hyvin. Viimeistä esinettä lähestyessämme esineen kohdalla oli pari tyttöä pitämässä juorukerhoa. Näistäkään Asta ei häiriintynyt, vaan nappasi esineen varmasti!  Superpalkat siitä! Kaiken kaikkiaan taas ihan mallikas suoritus, vaikka parkkipaikka osoittautuikin liian vaikeaksi. Siinä olisimme eksyneet, jos en olisi tiennyt missä jälki menee.

seuraavalla kerralla: Vaikeammilla alustoilla jäljestämistä voisi vahvistaa laittamalla niihin askeleille namia. Namijälkeä emme ole tehneet sitten pentuaikojen (ja silloinkin varsin huonolla menestyksellä), mutta voisihan sitä nyt kokeilla. Pidempää jäljen nostoa pitäisi ottaa mukaan, jotta koira oikeasti joutuisi valitsemaan oikean hajuisen jäljen. Nyt ollaan lähdetty aina melko vierestä. Enkä tiedä ollenkaan yhdistääkö annetun esineen hajua jäljen ominaishajuun. Pitäisi ehkä myös ottaa näihin jälkiin eri käsky, kun etsitään sitä tiettyä jälkeä, eikä mitä tahansa vastaantulevaa.

 Maanantaitreenit Kärsämäellä, kunnan varastoja tonkimassa tällä kertaa vain Riitta ja minä. Aluksi tehtiin Astan kanssa ilmaisuja. Kuitenkin niin, että Riitta meni aina piiloon, ettei liian helpoksi käy. Kaikki ilmaisut irtorullilla. Rullan luovutuksen tein niin, että kun Asta tulee rullan kanssa sivulle otan valjaista kiinni, laitan liinan, sitten vasta irroituskäsky ja heti pääsy näytölle. Ensimmäisellä tipautti irtorullan, kun otin kiinni valjaista. Odotin, että nostaa rullan uuudelleen, tällä kertaa pysyi. Toisella meni jo hyvin, ei irroittanut, vaikka otin valjaista kiinni. Kolmannella Asta ei löytänytkään Riitalle asti, vaan aikansa pyörittyään, päätti, että tämän on oltava umpipiilo ja otti kiintorullan. Kiintorullan luovutuksessa tuli taas tiputtamista. Näytölle mennessä ei osannut tarkkaan paikallistaa maalimiestä, mutta palkkasin lopulta siitä, koska oltiin oikeasti tosi lähellä. Miten lie hajut kulkeutuneet? Sitten etsittiin vähän tarkemmin ja löytyihän se reitti maalimiehelle astikin. Siitä ilmaisu irtorullalla hyvin. Otettiin vielä neljäskin, joka meni sujuvasti molemmissa päissä. Lopuksi riekuttiin ja pelailtiin palloa. Tai Asta ja Riitta leikkivät, minulle se ei edelleenkään hakutreeneissä tuo lelua, jotain on kuitenkin iskostunut pikkukoiran kalloon.

seuraavalla kerralla: ilmaisuja nyt jonkin aikaa irtorullilla ja vahvistetaan rullan luovutusta

Samaan syssyyn tehtiin vielä jälkikin kulkemaan tienreunaa. Pituutta jäljellä ehkä 150 m, neljä keppiä esineenä, yksi suorakulma ja matkalla kaksi tienylitystä, ajettiin samantien. 3. esine jäi nousematta, muutoin tarkkaa työskentelyä. Kulma ja tien ylitykset harhajälkineen mallikkaasti! Mukava nähdä miten tarkasti Asta ajaa näitä jälkiä. Metsässä se on kyllä melkoinen kaahottaja. Toivottavasti näistä harkoista jäisi sitten jotain oppia kesälle.

 Kävin tekemässä jäljen pihasta postilaatikolle ja sieltä tienvarsia eteenpäin. No takaisin päästyäni kävi aura-auto pyyhkäisemässä puolet jäljestä ojanpenkalle. Viimeiset 100-150 metriä kulkivat onneksi toisen tien varressa ja lähdimme urhoollisesti kokeilemaan löytyisikö jälki. Lunta satoi kokoajan ja jälki vanheni reilun puolituntia. Jälki kulki pikkutien vartta ensin tien vasemmalla laidalla sitten käyden välillä oikealla puolella ja palaten sitten vasempaan reunan. Kun tein jälkeä, tuli vastaan kolme lasta potkureiden kanssa koko tien leveydeltä. Esineinä paperinenäliinat jäljen alussa (alkuperäisen jäljen 3. esine) ja lopussa. Loppuesineen jälkeen olin kulkenut vielä vähän eteen päin ja tulin pellon kautta pihaan takaisin.

Olin jättänyt pihalle villasukan ensimmäiseksi esineeksi. Annoin Astan löytää sen ja siitä siirryimme jäljen kodalle. Haju esneestä ja siitä sitten jäljelle. Jäljen alussa vähän pyörimistä, mutta huomasi sitten ensimmäisen esineen. Ja siitäpä se sitten lähti jäljestämään. Hyvin veti eteenpäin ja nuuskutti tarkkaan! Vaihto tien toiselle puolelle onnistui hienosti. Takaisin vasemmalle palatessa vähän pyörimistä, mutta jatkoi sitten reunaa. Viimeistä esinettä ei jostain syystä nostanut, mutta ei jääty etsimään, kun en tarkkaa muistanut mihin sen jätin. Tuuli saattoi myös viedä? Annoin jäljestää eteenpäin. Loppua ei mennyt kovin tarkasti, mutta merkkasi taas selvästi kohdan, josta olin lähtenyt pellolle ja lähti vetämään sinne. Kehuin ja palkkasin siitä ruhtinaallisesti. Ihan hyvä suoritus Astalle näin vaikeaan tehtävään!

seuraavalla kerralla: tien puolenvaihdokset pitää selvästi merkata penkkaan nyt alkuvaiheessa, esineiden kohdat pitää muistaa, jälkeä kestää vanhentaa lisää

Ei, kevät ei ole tullut pyhäjärvelle tänä vuonna yllättävän aikaisin, vaan jäljestimme lumella. Maanantaina etsintätreeneissä Törölle tehtiin jälki kulkemaan pyörätien reunoja. Jäljen alussa oli esine, josta koiran oletetaan nappaavan ihmisen ominaishajun ja seuraavan vain tämän jälkeä muista välittämättä.

No sitä tietysti kokeilemaan Astan kanssa. Astalla oli viime vuonna alkukesästä ongelmaa harhajälkien kanssa, joten tämä voisi auttaa siihenkin. Aloitettiin helposta. Kävin tekemässä kirkon parkkipaikalta alkavan jäljen, joka kulki sitten hautausmaan kävelytien reunaa pitkin välillä vaihtaen reunaa, yhteensä noin 300 askelta. Maassa oli sopivasti sentin verran irtolunta. Jäljen alkuun valkoinen villasukka ja matkalle viisi (vähän)käytettyä paperinenäliina.  Alussa harhoina oli lähinnä muutamia auton jälkiä, ne tosin tuoreita. Hautausmaan kävelyreitillä joku oli aiemmin iltapäivällä kävellyt edestakaisin. Niiden jälkien päällä oli jo hieman lunta. Jälki vanheni vain sen verran, että kävin hakemassa Astan kotoa eli n.15 minuuttia.

Asta bongasi hyvin ensimmäisen esineen ja siitä lähdettiin matkaan. Jäljesti yllättävän tarkasti ja kaikki nenäliinäsyttyrät nousivat matkan varrelta. Välillä kuono nousi ja muutaman kerran jäi minulta kysymään, että ihanko oikeasti täällä jäljestetään . Muita hajuja kävi välillä tarkistamassa muutaman metrin päässä, mutta palasi heti takaisin oikealle jäljelle. Myös kulmat selvitti sujuvasti. Näitä lisää!

Seuraavalla kerralla: annetaan ihmisen ominaishaju jo ennen ensimäiselle esineelle pääsyä, vanhennetaan jälkeä