Mökkireissun päätteeksi tehtiin pieni etsintätreeni. Äiti ja Tara ystävällisesti eksyivät jo aiemmista treeneistä tuttuun niemeen. Tuuli taas oikein sopivasti niemen läpi. Me oltiin Astan kanssa soutuveneellä liikenteessä. Ensin mentiin n. 25 metrin päässä rannasta. Asta merkkasi hajun niemen puolessa välissä -vinkui ja pyöri veneessä. Kehuin, mutta en päästänyt, koska oli ollut äidin kanssa puhe, että menisivät niemen päähän. Luulin, että merkkaa menohajuja. Käytiin soutamassa niemen päässä, ei mitään reagoimista. Eipä auttanut kuin uskoa koiraa ja palata takaisin. Taas hyvä reagointi, vinkumista ja liikkumista hajun suuntaan. Ja pian Asta molskauttikin veteen. Joutui uimaan reilut 10 metriä rantaan. Ja siitä vielä etsimään eksyneet ehkä kolmenkymmenen metrin päästä rannasta. Suorapalkka. Hyvä suoritus siis. :)

Mökkijuhannus hyödynnettiin uusien juttujen kokeiluun. Ja koska Elisa oli innokas ja yhteistyöhaluinen pusikoissa koluaja ;), tehtiin pienet treenit joka päivä.

Ihan ensimäisenä treeninä laitettiin Elmeri läheisen niemen kärkeen. Tuuli kovasti, ja tuuli tuli sopivasti niemen lävitse. Lähdettiin Astan kanssa soutamaan ihan rannan vierustaa niemen kärkeä kohti. Hyvin reagoi Asta hajuun ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli rekku järvessä -ui rantaan, löysi E:n ja sai palkkansa.

Toinen treeni samana päivänä. Edelleen kova tuuli. E meloi edeltä läheiseen saareen. Saari oli pieni ja tuuli tuli saaren läpi. Me soudettiin Astan kanssa taas lähellä rantaa (n. 10 m). Taas reagoi hyvin hajuun, tällä kertaa ehdin soutaa vähän lähemmäs rantaa ja annoin luvan mennä.

Toisena päivänä tuulta ei ollut juurikaan. Kokeiltiin kuitenkin miten haju kulkeutuisi niemestä. Soudin nyt ensiin vähän kauempaa, n. 30 rannasta. Reagointi oli tällä kertaa vaimeampi, mutta merkkasi hajun kuitenkin. Soudin ohi ja mentiin sitten vähän lähempää. Nyt ei ollut enää selkeää reaktiota. En sitten tiedä odottiko Asta vain rantaan pääsyä eikä enää katsonut tarpeelliseksi merkata uudelleen hajua. Kun päästin lähtemään rantaan, meni selkeästi suoraan piilolle. Tiesi siis kokoajan missä Elisa oli ja oli saanut hajun veneeseen, vaikka en itse ollutkaan siitä ihan varma.

Kolmantena päivänä taas harmittavasti varsin vaimea tuuli. Tehtiin kuitenkin yksi harjoitus vielä saareen. Saari on pitkulan mallinen ja tuuli kävi pitkän sivun suuntaisesti. Asta sai hajun jo kaukaa ja päästin menemään. Se joutui nyt maallakin etsimään pidempään. Ehkä oltaisiin voitu tulla veneellä lähemmäs ja saada sieltä voimakkaampi haju vielä.

Mukavia kokeiluja, ja juhannuksesta jäi siis muutakin käteen kuin ratkaisemattomaksi jääneet sudokut ja kirvelevä kahden pisteen tappio Carcassonnessa. Olen alkanut jo opettamaan Astaa haukkumaan. Ajattelin, että sen voisi opettaa ilmaisemaan hajun haukkumalla veneessä. Silloin hajun saamista ei tarvitsisi vaimeammillakaan tuulilla päätellä viiksikarvojen asennosta. En usko, että veneessä haukkuminen enää tässä vaiheessa sekoittaa rullailmaisua maalla. Nyt kaikki harjoitukset tuli suorapalkalla. Oli vaikea ottaa ilmaisua mukaan, kun soudin itse enkä olisi ehtinyt rannalle ottamaan rullaa ja kiinnittämään liinaa. Asta on vähän tottumaton veneessä olija, mutta nyt kun sillä oli joku tehtävä, se ei ollut niin hermostunut kuin aikaisemin. Ja viimeisenä päivänä varsinkin oli jo rentoutuneempi veneessä. En sitten tiedä mitä se sanoisi moottoriveneestä. Siihen varmasti myös aluksi totutteleminen. Veneestä järveen hyppääminen ja rantautuminen eivät sen sijaan tuottaneet ongelmaa. Toivottavasti saadaan näitä treenejä lisää!

Tässä linkissä vähän infoa järvi-/meripelastuskoiran kouluttamisesta