Tara ja Satu kävivät vuoden ensimmäisissä agilitykisoissa Kuopiossa juoksemassa kolme rataa. Tällä kertaa ei mitään merkittäviä tuloksia tullut, vauhtia oli kuulemma riittänyt -ainakin koiralla. Satu käy nyt Taran kanssa joka toinen viikko Ässä-treenessä. Harmi, että meillä treenimahdollisuudet näin talvella ei ole kovinkaan hyvät. Mutta tästäpä se kisavuosi lähtee taas käyntiin, jatkoa seuraa!

Satu ja Tara kävivät vuoden viimeiset agilitykisat Seinäjoella. Ensimmäiseltä agiradalta useampia virheitä, lopputuloksena 15. Toinen oli hyppyrata, sieltä nolla. :) Sijoitus lähes kuudenkymmenen koiran joukossa 10. Ja vimeiseltä agilityradalta harmittavasti hylky. Ei siis tuplanollaa tälläkään kertaa. Tämän päivän radat ovat myös videolla. Olipa hauska nähdä, että lujaa se menee edelleen. Puomi ja kepit on aina ne heikoimmat lenkit. Kepeillä joutuu varmistelemaan ja puomin alastulo on hidas. Perusvirheet näyttävät olevan samat ohjaajasta huolimatta... Mutta paljon hyvääkin tietysti, 15 rataa on nyt mennyt eikä esimerkiksi yhtään rimanpudotusta.

Tara ja Satu kipaisivat Kuopiossa juoksemassa kolme rataa Hukka-Putken kisoissa. Kotiin tuomisina taas yksi merkintä kilpailukirjaan -tällä kertaa agilityradalta. :) Ensimmäiseltä radalta 5, kielto putkelta. Toiselta agiradalta nollatulos -7,39 ja sijoitus 4! Hyppyradalla oli takkuamista keppien aloituksen kanssa ja sieltä hyl. Tulokset ja sijoitukset paranevat siis kokoajan! Tara ja Satu ovat nyt käyneet myös muutamissa Ässä-treeneissä ja harjoitukset jatkuvat. Joten lisää tuloksiakin varmasti odotettavissa talven aikana.

Tara ja Satu kävivät viikonloppulomalla Kuopiossa. Ensin lauantaina olivat valmennuksessa ja sunnuntaina kisaamassa jopa neljä starttia. Tällä kertaa saatiin jo merkintöjä kilpailukirjaan, ja ihan monikossa! :) Ensin oli ollut kaksi agilityrataa, molemmilta hylätyt radat. Ensimmäisellä oli karannut putkeen. Toisella oli tullut pari kieltoa keppien lopetuksessa. Olivat tehneet onnistuneet kepit ja kipaisseet pois radalta. Ilmeisesti joku toinen este oli ollut keppien lopetuksen lähellä ja aiheuttanut ongelmia. Näitä virheitä tuli myös MM-kisoissa, joten emme ole huolissamme. ;) Agiratojen jälkeen kaksi hyppyrataa, joilta molemmilta nollat!!! Huippu-hienoa!!! Molemmilta radoilta reilut ihanneajan alitukset ja sijoitus molemmilla 6. Tätä myötä kilpailukirjaan rustailtiin tuloksia ja kaksi nollaa ensi kesän SM-kisoja varten on takataskussa.

Tara ja Satu kävivät kartuttamssa kisakokemusta Jväskylässä. Tällä kertaa radoilta heltisi tuloskiakin. :) Ensimmäisellä radalla kompastusta aiheuttivat kiellot putkien takaaleikkauksissa ja siltä radalta 10 (virhe)pistettä ja papukaijamerkki. Toselta radalta vähän epäselvä kielto hypyn takaakierrossa. Satukaan ei ollut varma mikä siinä oli mennyt vikaan. Sieltä siis vitonen. Molemmilla olivat kuitenkin ehtineet kipittää maaliin ihanneajan puitteissa. Ensi sunnuntaina jännitetään Kuopion kisoja. Odotamme, että sama tuloskehitys jatkuu ja saamme seuraaviin treeneihin nollapullia. :)

Enpä muista, että olisin kisoja koskaan näin paljon jännittänyt. ;) Virallisina tuloksena Satulle ja Taralle 3xhyl. Mutta epävirallisena tuloksena hienosti oli kuulemma mennyt. Vain pienet virheet joka radalla. Nämä eivät siis olleet pelkästään niitä kuuluisia "hyviä hyllyjä", vaan kuulemma HIENOJA hyllyjä. ;) Eli yhteiseen treenimäärään suhteutettuna huippuhienosti! Satun omat koirat ovat gööttejä, joten hieman eri asioita joutuu nyt huomioimaan. Harmittavaa, ettei radat ole videolla, olisi ollut mukava nähdä. Seuraavista kisoista vaadimme videomateriaalia. Tara on sikäli mukava agilitykoira, että normaalien shelttien tapaan se ohjautuu erittäin kevyesti sinne mihin näytetään. Ja kolikon kääntöpuolena, ohjaajan pikkuvirheet maksavat yleensä paljon. Onneksemme saamme parivaljakon kisauralle jatkoa, jäämme siis odottelemaan! :) Kiitokset Satulle! Mukavaa, ettei treenaaminen mene "hukkaan" nyt kun itse en ehdi kisareissuille.

Eikös kaikista Oikeistakin Tokokoirista oteta aina tällaisia kuvia?

Tänään oltiin naapurikunnassa Pihtiputaalla kannattamassa täällä meillä peräkylillä pidettäviä tokokokeita.

Veijo Kinnunen jakoi meille tällaiset pisteet tänään:

Luoksepäästävyys: 10

Paikallamakuu: 10

Seuraaminen kytkettynä: 9

Seuraaminen ilman hihnaa: 7,5

Liikkeestä maahan: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seiso: 10

Hyppy: 7,5

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä siis ykköstulos 183 pistettä ja pronssisija!

Seuraamisissa oli epätarkkuuksia siellä täällä. Ilman hihnaa seuratessa Asta jäi ensimmäisellä suoralla seisomaan vähän matkaa kuljettuamme. Kuvitteli kai tekevänsä jättöliikkeitä. Ylimääräisellä käskyllä koira mukaan ja skarppasi onneksi mukavasti loppua kohti. Hypyssä Asta meni maahan hypyn taakse, muutoin kympin liike. En korjannut maahanmenoa, koska se ei osaa mitään ylösnousukäskyä. Jättöliikkeitä tuomari kehui erikseen, olivat kuulemma hyvät. Kiva oli kuitenkin käydä ja pisteitäkin jaettiin aika kiltisti. Naurettiinkin, että näin ne saavat meidät alemmissa luokissa kuvittelemaan, että koira jotain osaisi. Myöhemmin otetaan luulot pois. :) Eikä tarvitse paljon pisteriviä katsoa, kun jo tietää mitä pitäisi treenata ylempiä luokkia varten -ettei vaan sitä seuraamista? Meidän tokokoeura tuskin kuitenkaan saa kovin pian jatkoa. Varoittelinkin Astaa valokuvaa ottaessa, että tämä saattaa jäädä meidän kisauran ainoaksi pokaaliksi. Asta tekee kaikin puolin pikkusievästi nätisti hommia, mutta kyllähän siitä sellainen näyttävyys puuttuu. Mutta tyytyväinen pitää olla tulokseen suhteutettuna tähän meidän huikeaan treenimäärään...

Koe hyväksytty! :)

Aamulla kotoa lähdettäessä oli vielä siedettävä lämpötila, mutta mittarin lukemat kohosivat sitä mukaa kun lähestyttiin Jyväkylää. Ja kun kymmentä vaille kaksitoista lähti meidän jälki, niin mittari näytti jo 27 astetta. Mutta eihän se paha -kun lähdettiin ajamaan kotiin, se oli jo 29 astetta.

Jälkimaastot olivat tosi hyvät! Helppokulkuista, sammalpohjaista metsää, ja siinä kohden pääsi jo iso huokaus. Jäljen nosto oli tien suuntaisesti. Lähetin Astan, ja se lähtikin etenemään hyvin, mutta pysähtyi sitten pissille kesken kaiken, vaikka olin juuri käyttänyt sen asioillaan. Oli ilmeisesti tehokkaasti nesteytetty koko aamu. Uusi lähetys ja sieltähän se jälki löytyikin. Asta ei ole ikinä varmaan jäljestänyt noin hitaasti. Mutta pienellä vedolla edettiin kuitenkin koko matka eli ihan reippaasti siellä sai kuitenkin kävellä. Hitaampi vauhti toi onneksi mukanaan työskentelytarkkuutta ja kulmissakaan ei kovinkaan paljon pyöritty.

Matkalta löytyi neljä hanskaa ja pieni maalarinteipin pala (joka oli jäljen tekijältä vahingossa pudonnut) sekä eksynyt jäljen päästä. Yksi hanska jäi, todennäköisesti jäljen alkupäähän. Ilmeisesti siinä kuljettiin sen verran jäljen sivussa, että se jäi huomaamatta molemmilta. Esineet olivat tällä kertaa niin isoja, että niitä ei voinut olla ohjaajakaan huomaamatta, jos suurinpiirtein jäljen päällä kuljettiin. Pieni teipin pala oli hauska. Asta pysähtyi haistelemaan jotain ja kysyin siltä oliko siellä jotain. Ja sieltähän se kiikutti palan maalarinteippiä, jolla hanskat oli olleet nipussa. Tuota yhtä jäänyttä esinettä luuun ottamatta jäljestys meni tosi hyvin. Maalimiehelle tultiin vähän jäljen sivusta koukaten, Asta varmaan vaihtoi ilmavainulle ja haju oli sen verran painunut tuulen mukana. Olin tosi hämmästynyt, kun tupsahdettiin jo maalimiehelle, olin kuvitellut, että jälkeä on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Matkaa oli todennäköisesti pikkuisen kevennetty helteen vuoksi, mutta puolisen tuntia tehtiin tiukasti töitä. Koe siis hyväksytty loppuarvosanalla erittäin hyvä. Jäljen nosto: erinomainen, esineet: erinomainen (yksi hanska jäi, mutta saimme bonuspisteitä löytämästämme teipstä), henkilön löytyminen: erittäin hyvä.

Entäs miten se harha meni? No, sehän meni! Harha oli ollut jo aika alkuvaiheessa olleen tienylityksen jälkeen. Siinä vaiheessa en itse edes osannut sitä odottaa, enkä sitä huomanutkaan. Ja hyvä niin. Jäljen loppua kohden vain odotin harhan tulemista ja loppuvaiheessa oli pakko muutamia kulmia pyytä Astan tarkistamaan, ettei siinä vain kuitenkin olisi ollut harhan risteys.

En olisi aamulla uskonut, että se jaksaa tehdä töitä koko jäljen loppuun asti. Myös tuomari, Jouko Peuhkuri sanoi olleensa yllättynyt kokeen tasosta ja koirien jaksamisesta, viisi koiraa lähti maastoon ja neljälle hyväksytyt tulokset. Mutta täytyy sanoa, että kyllä näkyi kuumuus Astassakin jäljen jälkeen. Ihan helpolla ei tulokset tänään tulleet.

Mutta nyt Astalla on siis hyväksytysti suoritetut sekä jälki- ja hakukoe eli siitä tuli ihan oikea pelastuskoira meidän hälyryhmään. Treenit tietysti jatkuvat ja pitää alkaa miettimään, miten jäljellä harhojen sietämistä saataisiin varmemmaksi. Mutta nyt ehkä jo saadaan tehdä muutamana viikkona taas hakutreenit, eiköhän sen verran olla ansaittu. :) Tälle kesälle yritetään saada käytyä vielä uusimassa hakukoe, kokeethan ovat voimassa aina vain kaksi vuotta.

Hyväksytty! :)

Onnentar heitti meille viimeisen arvan ja saimme jännittää muiden suoritukset ensin. Asta meni meidän parista ensin paikallaoloon. Pysyi! Eikä tuomarillakaan ollut tästä arvostelussa huomauttamista.

Sitten seuraaminen. Hyvää seuraamista, henkilöryhmässä pieni haahuilu mennessä, muutoin kiva suoritus meidän tekemäksi. Tuomarin arvosanakin taisi alkaa E:llä.

Sitten liikkeestä maahan ja luokse. Maahanmeno käsimerkin avustamana ja lopun perusasento hieman vino. Tuomarin mielestä erinomainen suoritus, ei tainnut nähdä käsimerkkiäni.

Liikkeestä istu meni päänkääntämisavulla. Tästä tuomari huomautti, mutta ei tainnut verottaa pisteitä paljoakaan, koska arvosana taisi taaskin alkaa E:llä.

Ryömiminen meni Astaksi tosi hyvin. Kyynerpäät tai rintakehä ei toki oleet kokoajan maassa, mutta pysyi ryömimisasennossa koko matkan, käskyjäkään ei tarvinnut kovin montaa, eikä koira pomppinut ylös, ja suoritus mielestäni jonkinlainen. Tuomarin mielestä tämä oli kuitenkin riittämätön, koska koiran etuosa oli liian ylhäällä. Se liike siis kokonaan nollille. Ei se minustakaan erinomainen tai hyvä ollut, mutta olisi kai siitä kuitenkin jotain pisteitä voinut antaa? Muutoinkin arvosteli ryömimiset tosi tiukasti.

Noudossa Asta otti ensin huonosti lompakosta kiinni ja se tipahti matkalla. Otti sitten hyvin kiinni ja toi perille ilman lisäkäskyjä. Tästäkin arvosana taisi olla aika hyvä.

Liikkeeestä seisomisen meni maahan, luoksetulo taas hyvin -arvosana puutteellinen.

Eteenmeno taas hyvä, vaikka vähän alkoi jarruttelemaan, kun kenttä alkoi loppumaan kesken, olisin kai voinut antaa maahanmenokäskyn vähän aikaisemminkin. Tuomarilla ei huomauttamista siitä.

Loppuarvosana Hyvä, ja koe hyväksytty! :) Olin kyllä supertyytyväinen. Nouto ja liikkeestä seisominen oltas osattu vielä paremminkin. Mutta Astan vire oli hyvä koko kokeen ajan. En varsinaisesti vapauttanut sitä liikkeiden välillä, kehuin vain reilusti. Viimeksi taisin kunnolla vapauttaa joka liikkeen välillä ja sitten oli tosi nihkeää saada sitä aina uudelleen perusasentoon ja vire laski kokeen loppua kohti. Myös se, että paikallaolo oli ensin, auttoi ehkä. Asta nousi sopivasti, kun se näki edellisen koiran tekevän eteenmenoa. Pelkäsin koko seuraamisen ajan, että se lähtee eteen, mutta ei onneksi. Tottis nyt siis suoritettu ja urakka jatkuu 11.6. jälkikokella Jyväskylässä. Koepäivä oli muutenkin onnistunut sillä kaikki koirat läpäisivät tottelevaisuuden, ja myös ketteryyteen osallistuneille tuli hyväksytyt tulokset.

Koetta ei peruttu. Hienoa! Selvisimme myös itse urakoinnista puhtain paperein. Kaikki eksyneet löytyivät sallitun ajan puitteissa ja ilmaistiin asianmukaisesti. Tuloksena siis hyväksytty koe! Taitavaa Assu! :)

Koeraporttia tulossa kunhan tässä ehdin ensin vähän hengähtää.

 ...no niin... nyt on saatu villasukat jalkaan, muutama voileipä ja mukillinen kaakaota nassuun (lisäisin niin mielelläni listaan lämpimän suihkun, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista) ja ehtii kertaamaan päivän tapahtumia. Ja pitkähän tuosta päivästä tulikin. Aamulla piti olla jo kahdeksalta Kiimingissä ilmoittautumassa kokeeseen, ja koirat tarkastettiin. Ensin oli tietysti tottis, joka meillä oli onneksi jo ennakkoon suoritettu. Vain kolme koiraa oli tottiksessa ja ne meni onneksi nopeasti. Maastoihin ajettiin sitten Oulun puolelle Sanginsuuhun. Arvonnassa sain numeron viisi, joka tarkoitti edelleen vain odottelua. Viimein kahden aikoihin päästiin suoritusvuoroon. Olin niin toivonut, että meidän vuoro olisi ollut heti, päivän aikana ehti vähän liikaakin keräämään jännitystä ja miettimään kaikenmaailman etsintäsuunnitelmia.

Alue oli aika selkeää metsää oikealla hieman mäkeä, mutta näytti aika helppokulkuiselta. Esitin etsintäsuunnitelmani. Onneksi älysin pitäytyä siinä ensimäisessä suunnitelmassani, enkä esittänyt niitä alyttömiä viritelmiä, joita ehdin päivän aikana keksimään. Melkein alueen keskeltä meni polku, joka kartan mukaan loppuisi ennen alueen loppua. Polku oli hieman enemmän vasemmalla kuin oikealla. Oikealla taas oli pieni mäennyppylä aika alueen alussa. Tuuli kävi hieman takavasemmalta. Sanoin aloittavani polku keskilinjana. Sitten poikkeavani mäen kohdalla hieman polulta oikealle, jotta varmistaisin koiran käyvän mäen toisella puolella ja sitten palaavani takaisin polulle. Ei kun menoksi! 

Päästin Astan ensin menemään edeltä keskilinjalle. Se haisteli ensin vasemmalta ja merkkasi sitten kuitenkin oikealle. Lähetin oikealle ja sieltä löytyi heti ensimmäinen eksynyt. Iso helpotus, koirani osaa siis jotain! Sitten lähetyksiä puolelle ja toiselle. Asta irtosi ihan hyvin. Välillä tuli pistoja, jotka eivät olleet minusta riittävän syviä. Käytin juoksemassa toisella puolella ja lähetin sitten uudelleen kohdasta, jossa ei ollut käynyt riittävän syvällä.  "Mäki" ei maastossa ollutkaan niin iso kuin olin ajatellut, mutta tein siihen pienen poikkeaman polulta oikealle. Ei ketään. Ehkä puolenvälin jälkeen nousi vasemmalta toinen maalimies. Ja taas pääsi ohjaajalta helpotuksen huokaus. Pari pistoa taas puolellensa ja vasemmalta nousi komas maalimies melkein alueen takarajalta. Valtavan suuri helpotus -kaikki löytyivät! Kartasta huolimatta polku jatkui koko alueen läpi. Vähän meinasi paniikki tulla, kun polun loppua ei alkanut kuulumaan ja luulin toisen löydön jälkeen, että aluetta olisi veilä reilusti jäljellä.

Jos kyseessä olisi ollut pk-koe ei työskentelypisteet olisi kovin korkealle nousseet. Pistot eivät todellakaan olleet tikkusuoria laatikoita. Ilmaisut kahdella ensimmäisellä ok, vaikkakin rulla tippui samalla tavalla kuin viimeaikoina treeneissä. Viimeisellä ilmaisu oli huonoin. Asta tiputti rullan pari metriä ennen minua ja jäi siihen odottamaan. Pyysin korjaamaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kiinnitin sitten vain liinan ja pyysin näytölle, koska tiesin, että valeilmaisua se ei varmasti olisi tehnyt. En tiedä mikä viimeisellä oli. Ehkä väsymys, ehkä pitkä työskentely ja palkkaamattomuus? Mutta todisti taas sen, että rullan pitämiseen pitää oikeasti kiinnittää huomiota treeneissä jatkossakin. Siinäpä koiran osuus. Tyytyväinen on pakko olla, olihan se meidän ensimäinen koe.

Ohjaaja sai vähän pyyhkeitä siitä, ettei ollut oikein kartalla miten maalimiehellä tulisi käyttäytyä. Ja kehuja rauhallisesta ohjauksesta ja yhteistyöstä. Ajankäyttö ok. Tuomarin antaessa palautetta aika tuli täytteen. Etsintään meni siis parikymmentä minuuttia. Kokonaisarvosana molempien toiminnasta: Hyvä. Ja lopussa mieltä nosti myös se, että eilen samalla radalla olleesta seitsemästä voittajaluokan hakukoirasta vain kolme oli saanut tuloksen. Kuudesta pelastuskoirasta kaikki saivat kokeen hyväksytysti läpi. :)

Mukava päätös niin kovin epäonniselle ja takkuiselle vuodelle Astan kanssa. Vaikka nyt tietysti harmittaa vielä enemmän, että jälkikoe jää odottamaan ensi kesää.

Nyt on sitten tämäkin nähty ja aika odotetunlainen rivi ruksattiin papereihin tuomarien (Wilhelmiina Virolainen ja Jorma Kerkkä) toimesta.

Toimintakyky: +1, kohtuullinen

Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +3, kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu: +2, kohtuullinen

Hermorakenne: +1, hieman rauhaton

Temperamentti: +3, vilkas

Kovuus: +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Yhteensä: 172 pistettä ja laukausvarma

Eli nyt on todettu, että koira on myös luonteeltaan varsin pieni ja kohtuullinen. Ja kuten rivi osoittaa, voiko enää helpompaa harrastus- ja kotikoiraa olla. Asta lähti hyvin leikkimään tuomarin kanssa kuten odotettavissa oli. Kelkalla se täpäkästi haukkui ja meni nuuskimaan kelkkaa kun itse käännyin sitä kohti. Puolustuksessa se päästi Miimin melko lähelle, mutta kun huomasi Miimin vain tulevan päälle niin pakkohan se oli huomauttaa ettei meitä ihan niin vain jyrätä. Ja varsin vakuuttavasti huomauttikin. Haalarilla ja tynnyrillä väisti reilusti, mutta meni myös reippaasti tutkimaan pelotuksia. Pimeässä huoneessa näkyi parhaiten Astan puutteet. Se reippaasti tuli huoneeseen, mutta hämmentyi selvästi kun tuomari paukautti seinään. Jäi ovelle sitten empimään, pyörimään ja miettimään, ja vasta vähän ajan päästä tuli minun luo. Seinässä vältteli ja vasta viimehetkellä puolustautui.

Jos jotain voisi vielä Astaan lisää saada, niin se olisi tuo toimintakyky. Sen jälkeenhän se olisi aika täydellinen pakkaus harrastuskoiraksi. Mutta hienosti mennään näilläkin pelimerkeillä. Mukavaa oli testissä nähdä erilaisia koiria ja hyvin sai taas muistutuksen siitä, että mahdollisimman paljon pisteitä ei todellakaan ole se paras mahdollinen. Keskivertoihmiselle riittää hyvin keskivertokoira.

Läpi meni!!!! Jee!!!

Arvonnassa saimme numeron 1. ja pääsimme ensin suorittamaan liikkeitä. Liikkeistä ensimmäisenä ´varma liike´ eli käyttöesineen nouto. Kentällä oli paikoin pitkää heinää ja lompakko katosi heinikkoon. Asta lähti hyvin ja joutui etsimään lompakoa tovin ennen kuin paikansi. Vauhdikas palautus ja hyvät luovutus- ja perusasennot. Minusta nappisuoritus, mutta tuomari tiputti arvosanaa koska koira joutui etsimään esinettä.

Sitten seuraamiskaavio. Seuraaminen hyvää. Olin unohtanut ampumiset ja säikähdin itse ensimmäistä laukausta. Taisi koirakin vähän heilahtaa. Ensimmäinen täyskäännös säätämistä, en osannut antaa apuja riittävän selkeästi. Ollaan vasta vaihdettu täyskäännöksen teknikkaa. Toinen täyskäännös hyvin. Henkilöryhmässä Asta vähän hämmentyi ja itsekin myös, koska ei oltu treenattu sitä, että henkilöryhmä pyöriikin ympyrää. Henkilöryhmän vuoksi arvosana tippui tässä taas aika paljon.

Liikkestä istu meni maahan menoksi. En kai osannut antaa taas apuja oikein.

Sitten ryömiminen. Asta ryömi yllättävän hyvin. Meillä on ryömimiseen käsimerkki koko ajaksi. Sääntökirja sanoo, että ohjaa saa toistaa käskyä (suullinen käsky tai käsimerkki) liikkeen aikana. Tämä ei kuitenkaan tuomarin mielestä tarkoittanut sitä, että käsimerkki saisi olla kokoajan. Ja taas pisteet ropisivat...

Liikkestä maahan ja luoksetulo hienosti. Arvosana aleni kun olin kuulemma steppaillut jotain ennen luoksetulokäskyä?!? Liikkeestä seiso ja luoksetulo myös hienosti!

Eteenmeno ihan loistava. Paitsi perusasentoon nousussa jouduin antamaan monta käskyä.

Lopuksi paikallaolo. En saanut Astaa aluksi perusasentoon. Se ehti tarjota vaikka mitä muuta temppuja, mutta ei vain tullut perusasentoon. No, jotenkin ilmeisesti sain sen kuitenkin maahan. Pysyi hyvin, siinä ei ongelmia. Lopuksi jankattiin taas sitä perusasentoa...

Osa liikkeistä meni hyvin, osa ei niin hyvin ja osasta olimme vain tuomarin kanssa eri mieltä. Asta teki töitä ihan näppärästi. Vähän paineistui minun jännittämisestä ( vai palkkaamattomuudesta?) ja ilmeisesti se näkyi siinä ,että kokeen loppua kohti en millään meinannut saada sitä perusasentoon. Muuten teki töitä hyvin ja hyvällä vireellä. Säätämisestä  johtuen kokonaisarvosana tyydyttävä, mutta mikä tärkeintä säätämisestä huolimatta koe hyväksytty! :) Homma jatkuu meidän osalta 15.7. jälkikokeella. Nyt vain treenaamaan niitä harhoja...

Treenikaverit Riitta ja Törö läpäisivät myös sekä tottiksen että ketteryyden. Onnea!!!