Ja valoa! Astan viettässä pakkolomaa käytiin testaamassa miltä shetlantilainen näyttäisi kameran ja auringon välissä. Näyttihän se välillä ihan näpsäkältä!

Terveisiä sairastuvalta! Ensin köhimisen aloitti Tara, ja perjantaina sitten Astakin. Ehdin käyttää Taran lääkärissä tarkastettavana ennen kuin Asta aloitti, koska sillä on jo aikaisemmin on ollut epämääräisiä oireita, jotka liittyvät joko nieluun tai mahaan -levottomuutta ruoan jälkeen ja etutassujen nuolemista. Rauhoitettiin koira, että saatiin tutkittua ja ell totesi tulehduksen nielussa. Asta aloitti sittemmin yskimisen perjantaina, ja hain sillekin varalta antibioottikuurin. Mutta epäselväksi jää liittyivätkö Taran aikaisemmat oireet tähän vai onko se vielä jotain ihan muuta. Mutta nyt täällä sitten odotellaan yskimisen loppumista. Eli ennen maaliskuuta ei kannata kovin kummoisia koiraäksönkuulumisia odotella.

Ja sitten vuoden ensimmäistä kuvasatoa. Jo eilen aurinko pilkahteli hetken aikaa, mutta pakkasmittari liikkui niissä lukemissa ettei kameran kanssa kannattanut vaivautua. Tänään pakkanen oli jo miellyttävissä luvuissa, ja kun puolenpäivän jälkeen näytti siltä, että aurinko taas näyttäytyisi, niin lähdettiin kuvaamaan joululahjaksi saatuja villapaitoja. Valoa oli niukasti ja sitäkin vähää kesti vain hetken. Talvikuvaustaidot olivat vähän ruosteessa ja kotiin tultua delete-nappia painettiin useammankin kerran. Tässä silti muutamat.

Joulupukin tontut olivat tehneet paidat Novitan ohjeella. Astan takissa on muutettu ohjetta niin, että kauluksen ja jalan aukon väliin ei neulota niin pitkästi kuin ohjeessa, mutta jalan aukko on suurempi. Myös lyhyet hihat olivat hyvä valinta. Hyvin pysyivät paidat menossa mukana ja paidan sisältä molemmat olivat ihan lämpimiä kotin palatessa.

Mutta viime aikoina joukkoon on mahtunut enimmäkseen niitä ´hieman synkkiä´. Mietin patikointireissun jälkeen, että tästäköhän Astan selkäongelmat taas alkavat ja siitähän ne tosiaan alkoivat, pahempina kuin milloinkaan aikaisemmin. Pari viikkoa pidettiin rauhallista liikuntaa ja syötiin lääkkeitä. Sitten päästin Astan irti juoksemaan ja palattiin alkupisteeseen. Asta palautui nopeasti ja sen jälkeen viikko meni hyvin. Kunnes viime perjantaina erehdyin päästämään taas irti juoksemaan. Viime lauantai oli pahin päivä mitä on milloinkaan ollut. Ylös nouseminenkin teki toisinaan kipeää ja liikkuminen oli halutonta. Takajaloissa oli välillä lihasten tärinää ja ilme muutenkin kurja. Tämä viikko on siis pidetty aivan totaalista lepoa ja Rimadyl-lääkitys nostettiin takaisin maksimiin. Voi miksi en ollut huomannut jo aiemmin, että kaikki ei ole kunnossa! Tiistaina kesti jo vähän huokaista helpotuksesta, kun töistä tullessani vastassa oli taas iloisesti vasten hyppivä koira.

Torstaiksi saatiin lääkäriaika, jotta kokeillaan missä mennään. Tilanne oli pahempi kuin olin koskaan uskaltanut kuvitella. Vasemman takajalan asentotunto on heikentynyt kuten myös kivun tunteminen molemmissa takatassuissa. Siis selviä neurologisia oireita, takapään hermotus ei toimi kunnolla. Lantion alue ja selkä on jännittynyt.  Eli todennäköisesti nikamien liike tekee kipua, jota se yrittää välttää jännittämällä ympärillä olevia lihaksia. Saatiin vahvempia kipuläkkeitä ja jatketaan lepoa. Tänään oli Kirsin hieronta ja todettiin koko takapään tosiaan olevan aivan jumissa. Kirsi sai lihaksia pehmitettyä ja rankaan jotain liikettä. Yritetään päästä parin viikon päästä käymään hieronnassa uudellen, vaikka joudumme sitten ajamaan sen vuoksi Ouluun asti.

En tiedä. Olo on aika voimaton. Monenlaisia tutkimuksia voisi tehdä ja tilannetta kartoittaa. Ehkä tällaisia tapauksia jopa leikataankin. Kaikenlaisia vahtoehtoja pyöritelee mielessä ja kuitenkin samalla tietää, että mikään toimenpide ei tee siitä tervettä. Katseltiin vanhoja röntgenkuvia ja poikkeavuutta on aivan liian monessa paikassa. Lisäksi on mahdotonta nyt sanoa, millaisia muutoksia siellä on puolentoistavuoden aikana tullut lisää. En osannut kuvitella, että olisimme tässä tilanteessa jo nyt. Kesä meni ilmeisesti liian hyvin. Nyt vain lepäillään ja odotetaan. Ja yritetään pitää aloillaan koiraa, joka ei tiedä olevansa kipeä...

Enpä muista, että olisin kisoja koskaan näin paljon jännittänyt. ;) Virallisina tuloksena Satulle ja Taralle 3xhyl. Mutta epävirallisena tuloksena hienosti oli kuulemma mennyt. Vain pienet virheet joka radalla. Nämä eivät siis olleet pelkästään niitä kuuluisia "hyviä hyllyjä", vaan kuulemma HIENOJA hyllyjä. ;) Eli yhteiseen treenimäärään suhteutettuna huippuhienosti! Satun omat koirat ovat gööttejä, joten hieman eri asioita joutuu nyt huomioimaan. Harmittavaa, ettei radat ole videolla, olisi ollut mukava nähdä. Seuraavista kisoista vaadimme videomateriaalia. Tara on sikäli mukava agilitykoira, että normaalien shelttien tapaan se ohjautuu erittäin kevyesti sinne mihin näytetään. Ja kolikon kääntöpuolena, ohjaajan pikkuvirheet maksavat yleensä paljon. Onneksemme saamme parivaljakon kisauralle jatkoa, jäämme siis odottelemaan! :) Kiitokset Satulle! Mukavaa, ettei treenaaminen mene "hukkaan" nyt kun itse en ehdi kisareissuille.

Nyt se on virallista. Turre kisaa sunnuntaina Oulussa Satun ohjastamana, lähtölistat on julkaistu. Veikkaan, että täällä kotijoukoissa jännitetään paljon enemmän kuin kisapaikalla.

Tänään harrastettiin kotiseutumatkailua. Aamupäivä ahkeroitiin remonttihommissa, mutta iltapäivällä nautittiin ihanasta syyssäästä ja lähdettiin katsastamaan Rillankiven luontopolkua. Tosi mukava reitti olikin! Monenlaista maisemaa, ja reppuun keräytyi myös puolukoita ja sieniä. Sen verran kauan aikaa matkalla tuhraantui, että makkarat paistettiin vasta kotona. :) Olipa mukava löytää noin kaunis reitti tästä läheltä.

Patikointi ei sen sijaan tehnyt kovin hyvää Astan selälle. Jo alkumatkasta kuulin sen vingahtavan kun se nousi isoa kiveä vasten. En kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota, kunnes loppumatkasta se tapahtui uudelleen Asta hypätessä kivelle. Ja kotona vielä kolmannen kerran sängylle hypätessä. Polku oli kovin kivikkoinen ja tietysti kiipeiltiin rinteitä. En tiedä rasittuiko selkä tuosta vai onko jotain sitten sattunut jo aikaisemmin? Tällaista ei ole aikaisemmin ollutkaan. Kesä selvittiin ilman lääkkeitä, mutta nyt iltaruoan mukana lähti annos Rimadylia. Tästäköhän se taas alkaa...

Voisi todeta kuten siinä joku vuosi sitten olleessa automainoksessa: siinä on vain yksi vika -se ei ole minun. Kävin Marjolla ihastelemassa pentuja. Kuten tuossa kuvan pennussa, niissä muissakin oli sama vika, nekään eivät ole minun. Ehkä myöhemmin sitten...

Sillä aikaa kun oliln katsomassa pentuja Tara jäi treenaaman agilitya. Ei tosin itsekseen vaan lainaohjaaja Satun kanssa. Tarasta onkin unohtunut taas kirjoitella, mutta agilitya on treenailtu koko ajan "kesälomalta" paluun jälkeen. Tarkoituksena oli mennä kisaamaan piirinmestaruuksista, mutta eipä vain ehdi. Treenikaveri Satu innostui viime viikolla kokeilemaan treeneissä Taraa ja inostui sen verran enemmän, että tänään oli jo toiset treenit. Hauskaa oli nähdä miten Turre kulkee radalla, en ole varmaan koskaan nähnyt sitä edes videolta. Hyvältähän se näytti, hienosti oli kuulemma mennyt myös tänään. Varautuneisuutensa vuoksi Tara ei ole ihan jokapojan ohjattavissa, mutta Satu on ansiokkaasti syöttänyt sille makkaraa treeneissä jo kolmen vuoden ajan. Siinä ajassa jopa poliisikoirat lämpenevät. Ehkäpä Turre nähdäänkin syksyn mittaan kisaamassa Satun ohjastamana? :)

Unohtui myös aikaisemmin kirjoittaa, että kesätauon jälkeen Asta kävi hierojalla reilu viikko sitten. Samat viat löytyivät kuin aikaisemminkin: selän oikea puoli ja takareidet.

Eikös kaikista Oikeistakin Tokokoirista oteta aina tällaisia kuvia?

Tänään oltiin naapurikunnassa Pihtiputaalla kannattamassa täällä meillä peräkylillä pidettäviä tokokokeita.

Veijo Kinnunen jakoi meille tällaiset pisteet tänään:

Luoksepäästävyys: 10

Paikallamakuu: 10

Seuraaminen kytkettynä: 9

Seuraaminen ilman hihnaa: 7,5

Liikkeestä maahan: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seiso: 10

Hyppy: 7,5

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä siis ykköstulos 183 pistettä ja pronssisija!

Seuraamisissa oli epätarkkuuksia siellä täällä. Ilman hihnaa seuratessa Asta jäi ensimmäisellä suoralla seisomaan vähän matkaa kuljettuamme. Kuvitteli kai tekevänsä jättöliikkeitä. Ylimääräisellä käskyllä koira mukaan ja skarppasi onneksi mukavasti loppua kohti. Hypyssä Asta meni maahan hypyn taakse, muutoin kympin liike. En korjannut maahanmenoa, koska se ei osaa mitään ylösnousukäskyä. Jättöliikkeitä tuomari kehui erikseen, olivat kuulemma hyvät. Kiva oli kuitenkin käydä ja pisteitäkin jaettiin aika kiltisti. Naurettiinkin, että näin ne saavat meidät alemmissa luokissa kuvittelemaan, että koira jotain osaisi. Myöhemmin otetaan luulot pois. :) Eikä tarvitse paljon pisteriviä katsoa, kun jo tietää mitä pitäisi treenata ylempiä luokkia varten -ettei vaan sitä seuraamista? Meidän tokokoeura tuskin kuitenkaan saa kovin pian jatkoa. Varoittelinkin Astaa valokuvaa ottaessa, että tämä saattaa jäädä meidän kisauran ainoaksi pokaaliksi. Asta tekee kaikin puolin pikkusievästi nätisti hommia, mutta kyllähän siitä sellainen näyttävyys puuttuu. Mutta tyytyväinen pitää olla tulokseen suhteutettuna tähän meidän huikeaan treenimäärään...

Sain Timolta kuvahaasteen. Yritin etsiä arkistojen kätköistä kuvia, joita ei ehkä olisi täällä aikaisemmin nähty. Seuraavaksi haastan mukaan Sirkun kaivelemaan kuvakansioitaan.

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten

Kuva on otettu Syötteen leiriltä kaksi vuotta sitten. Kuvan on ottanut Marko Saren. Kuva olisi ihan hyvin voitu ottaa maanantain treeneistä, näytämme molemmat edelleen aivan samalta.

2. Toisinaan koirani ovat hyvin edustavia

Sano ´Muikku´! Näitä kuvia riittää Tarasta...

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme

Löhöilyä ja lomailua!

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

Agility - Taran suosikkipuuhaa ( jos syömistä ei lasketa).

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessani

Astan päässä ei sen sijaan tainnut surista mitään tässä iässä. Kuvan on ottanut Saara Eloranta.

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen

Kuva on koiraharrastuksemme alkuvuosilta Rovaniemeltä. En muista oliko juuri tämä kisapäivä mitenkään erityinen, mutta näitä aikoja on mukava muistella. Kuvan on ottanut Laura Raudaskoski. Kuva on törkeästi kopsattu Käyttökoirien kotisivuilta. Toivottavasti Laura ei pahastu. :)

7.  Mm. nämä persoonat ovat huippuja

Astan pentuaikojen paras leikikaveri, suomenlapinkoira Malva.

8. Ei paljon naurattanut

Pahoittelut. Tähän en nyt kyllä löytänyt sopivaa kuvaa. En ehkä osaa olla kameran kanssa paikalla juuri näinä hetkinä.

9. Nämä ovat minusta kauniita kuvia

10. Lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin yksi niistä)

Ensimmäisiä kokeiluja nykyisellä kameralla. Edelleen yksi parhaista.

Ihanan lämmintä! Lenkkeilyt tosin ovat siirtyneet lepakkovuorolle, iltaisin on mukavan viileää metsässäkin. Joka päivä ollaan käyty uimassa, ja tässä kuvasatoa päivältä, jolloin rannaltahuutelijalle kävi ohraisesti. Innostuin myös vähän askartelemaan kuvankäsittelyohjelman kanssa. Vaikka yleisesti tykkäänkin, että kuvankäsittelyohjelmat on niitä varten, jotka eivät osaa käyttää kameraansa. ;)

Jo neljä vuotta rapsahti Astalla mittariin tänään! Paljon onnea ja monia vuosia!

Viimeaikoina on herätelty henkiin myös uinuvaa tottelevaisuusinnostusta. Asta on voinut paremmin ja olen kokeillut jättää kipulääkkeet taas pois. Olin jopa niin optimistinen, että ilmoitin sen Kokkolaan suorittamaan pelastustottista. Koe on toukokuun alussa. Mitäänhän ei olla koko talvena treenattu, eikä kovin vankalla perusosaamisella voida mutenkaan tässä lajissa kehuskella. Ihan nolottaa jo näin etukäteen mennä kokeeseen, mutta toivotaan, että tuomari on suopealla päällä ja tuuli myötäinen.

Kesäkuussa olisi vuorossa pelastusjälki Jyväskylässä. Jos saisimme Astalle vielä jäljenkin hyväksytysti läpi, tulisi siitä hälyvalmis pelastuskoira. Monen mielestä ei ehkä ole mitään järkeä suorittaa kokeita koiralla, joka tarvitsee välillä lääkitystä. Meille olisi kuitenkin tärkeää saada sille tulokset. Silloin voisimme tarpeen vaatiessa ja Astan kunnon salliessa käyttää sitä etsinnöissä.

Näyttää siltä, että sopiva hierontojen väli Astalle olisi viikko. :) Eilen oli Kirsin hieronta. Etupää ei ollut nyt niin paha, kotihoidosta on siis ollut jotain apua -jatkamme hivelemistä ja lämpöhoitoja. Selkään ehtii tietysti aina tulla vähän jumitusta, mutta aukenevat sieltä. Muutoinkin se on ollut pirteämpi, joten vaikka talvi on näyttänyt aika synkältä, olisin varovaisen toiveikas, että kunto paranee sitä mukaa kun lämpimät tulevat ja lumet sulavat. Syksyllä nähtävissä ollut, välillä rajukin, toispuoleisuus lihaksistossa on tasoittunut.

Hihtolomalla lähdettiin katsastamaan Elisan ´uutta´ kämppää (ei kuvassa). Testattiin kuinka paljon karvoja yksi koira ehtii jättää neljässä päivässä reilun kahdenkymmenen neliön tilaihmeeseen, ja jäihän niitä. Kuvat on lauantain kaupunkikierrokselta. Käytiin ihastelemassa Eiran ja Ullanlinnan jugend-taloja, haisteltiin merituulta Kaivopuistossa ja yritettiin ehtiä näkemään tuomiokirkko ilta-auringossa -myöhästyttiin hieman. Ajeltiinpa vielä lopuksi pari pysäkinväliä metrollakin.

Palailtiin kotiin Tampereen kautta ja Asta pääsi Saaralle hierottavaksi. Tällä kertaa pahimpia kohtia olivat lapojen seutu ja etujalat (kyynärvarret?). Selässä ja takapäässä tietysti myös jotain. Etusiin saatiin taas kotihoito-ohjeita. Viikonpäästä on onneksi Kirsin hieronta, joten saadaan katsottua onko kotihoidosta ollut mitään hyötyä.

Uusia rakennuskuvia on toivottu, mutta valitettavasti kukaan ei ollut reissun aikana tehnyt täällä mitään.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Se on taas uuden vuoden ensimmäinen päivä. Aika summata kulunut vuosi ja tehdä muutamia uuden vuoden lupauksia koirarintamalla.

Tara on pysynyt tavalliseen tapaansa terveenä. Eläinlääkäriä olemme vaivanneet vain lohjenneet hampaan vuoksi. Agilitya on treenattu kausiluontoisesti, mutta yhtään kisastarttia ei saatu tilastojen koristeiksi. Tara teki useamman keikan Muhoksella "avustaja- ja kaverikoirana". Tavaroiden nostelu ja pesukoneen tyhjennys sujuvat kuin ammattilaiselta. Tara suhtautuu tehtäviinsä vähän turhankin virkaintoisesti -se on taatusti kärppänä paikalla, kun jotain tipahtaa. Näyttipä se myös hyvin ehdollistuneen pesukoneen merkkiääneen pesuohjelman loppuessa. Konetta ei taatusti pääse salaa yksin tyhjentämään. Kotipoliisin virkaa se on myös toimittanut rasittavuuksiin asti niin täällä kuin Muhoksellakin. Kuluneet vuodet näyttävät onneksi kuitenkin hiovan pahimpia särmiä jopa poliisikoirasta.

Asta on puolestaan kannattanut eläinlääkärimme toimintaa ihan urakalla kuluneen vuoden aikana. Milloin on käyty näyttämässä etupäätä, milloin takapäätä. Hyppyongelmille löytyi syy ristiluun epämuodostumasta. Iho-oireet on nyt toistaiseksi saatu pysymään kurissa lohi-kasvis-ruokavaliolla. Takapuolen kaivelulle on välillä löytynyt syy anaaleista, välillä ei. Joskus vikaa on epäilty olevan myös omistajan korvienvälissä. ;) Saatiinpa kesän lopuksi vielä haljennut polkuanturakin, jota paranneltiinkin pitkään. Vuoden 2010 tavoitteena oli päästä kisaamaan jäljellä ja haussa. Selän löydösten vuoksi kisahaaveet jäivät. Jälkeä ja hakua treenattiin kuitenkin ja molemmissa edistyttiin mukavasti, vaikka välillä olikin pitkiä taukoja. Loppukaudesta kävimme suorittamassa hyväksytysti pelastuskoirien hakukokeen, mikä tuntuikin mukavalta päätökseltä muutoin kovin epäonniselle kaudelle. Kesällä Asta kävi luonnetestissä hakemassa odotetunlaiset pisteet.

Vuodelle 2011 olisi muutamia tavoitteita:

- Taran kanssa treenataan agilitya. Yritetään saada kesälle muutama kisastartti ja osallistutaan piirinmestaruuksiin.

- Astan kanssa jatketaan maastolajien parissa. Tulostavoitteena on hyväksytysti suoritettu pejä-koe.

Toivotaan, että Tara pysyy yhtä terveenä kuin aikaisemminkin. Astan terveystilanne on kohtuullinen. Tiedetään missä vika on ja miten ehkä voidaan välttyä isommilta ongelmilta. On paljon mietitty myös selän magneettikuvauksia. Jos selvitään nykyisellään, emme isompiin tutkimuksiin lähde, koska vaivalle ei kuitenkaan ole mitään tehtävissä. Yritetään siis löytää sellainen levon ja rasituksen suhde, että Asta pysyy kunnossa. Vuoden 2011 ajan yritetään myös selvitä ilman uuden karvanappulan ottamista, vaikka pentukuumetta onkin ajoittain ollut aistittavissa.

Kaikki toiminta näyttää jähmettyneen hyydyttäviin pakkaslukemiin. Maanantaitreenit ovat jääneet välistä jo useamman kerran. Tällaisilla keleillä ei koiria viitsi autossa odotuttaa. Astan puuhailut ovatkin jäänet potkurilenkkeilyyn ja sisätemppuiluun. Asta kävi viikko sitten hierojalla. Takaset ja selkä taas jumissa. Nyt tosin ollaan tehty pitempiä ja reippaampia potkurilenkkejä ja takasiin oli tullut selvästi lisää lihaksia, myös vasemmalle. Eli sikäli tilanne näytti paremmalle. Tara teki comebackin viikonloppuna. Joten nyt varmaan sitten harjoitellaan paritemppuja sisällä ja juostaan potkurin kanssa valjakkona.

Rakennushommat odottelevat vessan ja khh:n lattoiden kuivumista. Meillä on väliaikainen, ämpärillä toimiva sisävessa -onneksi! :) Vessan lattialämmitys aiheutti ylimääräisiä sydämmentykytyksiä, koska se ei aluksi toiminut. Onneksi vika löytyi piuhojen kytkennästä ja nyt molemmat lattiat lämpeävät mukavasti. Nyt pitäisi osata päättää millaiset kaakelit lattioihin tulee. Kalusteita ja seinäpaneleita pitäisi hommailla. Pitäisi päättää minkä väriset seinät, katto ja kaapit sinne tulee. Vaikeita päätöksiä...

Tässä kuva heti valun jälkeen vessan ovelta. Nyt seinissä on jo levyt ja kaikki odottaa, että pintoja pääsisi/ehtisi laittamaan.

Uudempia kuvia sitten joskus kun satun olemaan valoisaan aikaan kotona.

Pakkanen on lauhtunut sellaisiin lukemiin, että päästin taas jäljestämään. Tällä kertaa mentiin päiväkodin pihaan. Kello oli seitsemän nurkilla, joten arvelisin, että pihassa olleet jäljet oli pari tuntia vanhoja (vai moneenkohan asti sitä nykyisin päiväkodeissa ollaan?). Otettiin jäljen nosto niin, että etsitytin jonkun aikaa tienvartta ja sitten törmättiin ensimmäiseen esineeseen, jolta jälki lähti.  Aluksi jälki kiersi pyörätien vartta ja parkkipaikan reunaa ehkä 100m sitten päiväkodin pihan läpi. Pyörätien ylityksiin ja päiväkodin pihalle laittelin nameja (juustoa) askeleille. Alku meni hyvin, vaikka kulmissa ei ole kovin tarkka ja vetoa on melkoisesti. Pihan läpi mentäessä jäljesti välillä hyvin. Jarruttelin toki, enkä päästänyt kovin suuria kaarroksia tekemään. Löysi nameja ja söikin niitä. Esineinä nenäliinoja ja minikeppejä, jotka nekin löytyivät kaikki. Loppuesineen laitoin portin taakse. Odotin, että Asta tarkistaa aidan vierustan ja merkkasi sitten itse portin taakse, jolloin kehuin ja avasin portin viimeiselle esineelle.

Taas vähän sellainen harjoitus, että en kyllä ole yhtään varma oppiiko se näistä mitään. Välillä pyörii ja etsii nameja taaksepäin jäljellä. Välillä rynnii ja bongailee nameja kauempaa. Mahtaakohan se huomata itse jälkeä ollenkaan? No ehkä näistä on jotain aktivointia kuitenkin vaikka ei mitään kummempaa oppisikaan. :)

Maanantaitreeneissä oli ohjelmassa etsintää kunnanvarastolla. Oltiin tehokkaita ja otettiin kaksi kierrosta kaikilla kolmella koiralla. Ensimmäiseksi Astalle kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä valmiiksi piiloon. Kaikille irtorullat, jos koira tulee ihan lähelle asti tarkistamaan, niin annetaan irtorulla. Toisella vain minä palkkaan, muuten normaali palkkaus maalimieheltä.

Ensimmäinen löytyi nopeasti jonkun romukätkön uumenista. Ilmaistiin irtorullalla hyvin. Toinen traktorin kopissa, sieltä kiintorulla. Kolmas oli kylmiössä. Sieltä haju kulkeutui viereiselle seinälle ja Asta ilmaisi hajun seinällä kiintorullalla.Palkkasin itse siitä. Etsittiin sitten yhdessä tarkemmin ja sieltä sitten suoraan palkat maalimieheltä. Aika huvittava oli tuo kolmannen maalimihen tilanne. Asta vain hyppi ja yritti nousta seinää vasten, että ´tuolla se on´. Eipähän tuo ainakaan silmillä etsi! Tuossa kolmannella Asta meinasi vähän oikoa ilmaisussa. Kääntyi jo pari metriä ennen minua takaisin maalimiehelle päin seisomaan. Tätä täytyy kyllä nyt seuraavissa oikeasti muistutella vähän tarkemmin, alkaa näköjään lipsumaan taas enemmänkin!

Toisella kierroksella pieni tienvarren partiointitehtävä. Hommana siis tarkistaa tietty pätkä autotien vasenta reunaa. En tiennyt mitä siellä olisi. Odotellessa otin varastoalueella tyhjän etsimistä. Sitten liinassa lähdettiin kulkemaan tienvartta. Asta otti heti homman jäljestyksenä. Eikä oltu edetty kun muutama kymmenen metriä, kun Asta poukkaisi varman oloisesti tien toiselle puolelle ja siitä metsään. Lyhyen jäljen päästä löytyi maalimies. Ajatus oli kuulemma ollut ottaa se ilmavainulla vähän edempää, mutta Asta oli näköjään tällä kertaa fiksumpi. Ja ihan oikein menikin, maalimies oli mennyt ensin lähtemäämme tien vasenta laitaa. Eli Asta oli heti alusta ottanut jäljen.

Muista kuulumisista sen verran, että Tara lähti lauantaina taas vähäksi aikaa Muhokselle mörönsyötiksi. Edellisenä viikonloppuna laitettiin agilityesteet pakettiin ja liitelyä jatketaan maaliskuussa. Treenaaminen kylmässä hallissa ei nyt innosta, joten pidetään vähän pidempi tauko. Maalis-huhtikuulla vilukissatkin tarkenee hallilla paremmin. Ollaan siihen myös varattu Kuopion suunnalta muutama valmennuskerta. Eiköhän sitä sitten olla parin kuukauden tehotreenillä taas riittävässä kisakunnossa. Jospa ensi vuodelle saadaan pari kisastarttiakin.

Asta kävi perjantaina hierojalla. Takaset oli jumissa, samoin selkä -tosin tällä kertaa enemmän vasemmalta puolelta. Olen tässä yrittänyt seurailla Asta lepäilyä. Ja vaikka se on innokkaasti kaikessa mukana, jotenkin tuntuu ettei kaikki kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Peruin rauniokokeen ja ollaan nyt kokeiltu Rimadyl-kuuria, mutta minusta siinä ei kyllä mitään merkittävää muutosta ole näkynyt. Yritetään nyt saada hieronnassa käytyä vähän tiheämmin ja ottaa jumppailut ja venyttelyt huolellisemmin mukaan. Lisäksi on tehty lämpöhoitoja mikrossa lämmitettävällä kauratyynyllä. Asta näyttää tykkäävän siitä kovasti. :) Ja vaikka kuinka vastustankin koirien pukemista, olen myöntynyt ja pitänyt Astalla takkia pakkaskeleillä. Jospa sekin vähän auttaisi lihasten kunnossapysymiseen. Ja sitten vain taas toivotaan parasta...

Niinpä vain on mennyt jo yli kuukausi edellisestä jäljestä. Ahkerat treenaajat tosiaan... Riitta talloi Astalle jäljen, josta ennakkovaroituksena sanottiin, että sieltä saattaa löytyä jotain pientä kivaa. Tässä tapauksessa siis ihan mitä tahansa!

Avoimin mielin lähdettiin siis matkaan. Jäljen nosto tien suuntaisesti. Hyvin nousi jälki vanhan metsätien pohjan kohdalta. Sitten posoteltiinkin jälkeä ja tasaiseen tahtiin nousi esineitä ja keppejä -ensin kertakäyttöhanska, sitten pari keppiä. Hieman ongelmaa aiheutti matalalla puussa kiinni olut puinen pyykkipoika - melkoinen keppi, tuumi Asta, kun ei millään lähde irti. :) Sitten vielä kangaspala ja lopuksi jälki kulki tienvarren ojanpohjalla ja loppuesineenä vyö.

En tiedä oliko hyvä vai huono, mutta osa ´pikku-kivoista´ taisi jäädä huomaamatta. Alkupätkällä oli ollut esineenä myös purkka. Sitä Asta ei ainkaan minulle tuonut. Haisteli maata kyllä muutamissa kohdissa, mutta en ole varma oliko siinä sitten mitään. Vai mahtoiko nielaista sen? Pitää joskus testata tuo siten, että tietää missä kohden purkka on -että reagoiko vai ei. Luulisi, että pureskeltu purkka haisee kuitenkin aika voimakkaalle. Yhdessä kohden oli myös pieni paluuperä, jonka Asta todennäköisesti otti normaalina kulmana. Pimeää oli kun ajettiin jälki. Pimeällä suurin osa omasta kekittymisestä menee siihen, että yrittää katsoa mihin itse astuu ja yrittää roikkua liinan perässä.

Lopuksi pari kuvaa lauantain treeneistä raunioilta. Kuvat on ottanut Riitta Maunuksela.

 ´Kukkuu, onko siellä ketään?´

Pokkarissa on omat etunsa, vaikka valotukset ovatkin pielessä. Ja ei, en ollut vielä ehtinyt vaihtaa talvirenkaita.

Onkin unohtunut kirjoittaa, että Asta kävi viime perjantaina hierojalla. Tilanne selän suhteen oli ennallaan, oikea puoli on aina jumimmassa kuin vasen. Tassun vuoksi pidetty sairasloma oli hävittänyt loputkin lihakset vasemmasta takajalasta. Nyt siis aletaan metsästämään niitä takaisin. Mitään erityisiä kipukohtia ei löydetty. Vähän olen kuitenkin ollut huolissani Astasta. Se lepäilee liian paljon ollakseen kolmevuotias vilkas aussie. Se on kyllä reippaasti lähdössä lenkille ja treeneihin. Lenkillä se liikkuu hyvin ja treensissäkään ei ole ollut mitään ihmeellistä. Mutta heti kun tullaan sisälle, se asettuu lepäämään. Joku voisi tietenkin pitää tätä ihan hyvänä koiran toimintana, mutta en ole ihan varma onko se ´normaalia´. Tietysti nyt asutaan tässä yhdessä huoneessa, niin eipä täällä sisällä hirveästi voi liikuskellakaan, mutta tuo että, se menee heti makoilemaan, mietityttää hieman. Tänään se oli kuitenkin päivällä pureskellut pikkutavaraa yksin ollessa. Pidetään sitä kuitenkin tässä tapauksessa parempana merkkinä -toimintaa kaivataan. ;)

Astan Pippa-täti lähetti ystävällisesti siskontytölleen valtavan hienon tossun varpaan suojaksi. Kiitokset siitä! Tänään käyttin testaamassa tossua pururadalla ja hienosti pysyi töppönen vauhdissa mukana. Kierrettiin koko lenkki reippaalla ravilla (minäkin jouduin juoksemaan...). Jospa lihakset hiljalleen palautuisivat myös vasempaan jalkaan. Näistä lenkeistä päätellen se ei ole kipeä, liikkuu reippaasti. Jo aikaisemmin on ollut lääkärin kanssa puhetta mahdollisista kipulääkkeiden antamisesta Astalle selän vuoksi. Koirile on olemassa pitkävaikutteista, kerran kuussa annettavaa kipulääkettä. Jos näyttää, että liiallinen lepäily jatkuu, pitää harkita tuon lääkkeen kokeilemista jonkun aikaa, ja katsoa tuoko se muutosta. Mutta katsellaan nyt vielä vähän aikaa mihin suuntaan mennään kun saadaan kuntoilut kunnolla käyntiin.

Kuva on viime syksyltä. Kameran tarkennus on vähän reistaillut, joten voi olla, että tämän syksyn kuvat jää otamatta.

Rakennusmiehet ovat pitänet kesälomaa tämän viikon ja itse olen puolestani yrittänyt saada kiinni työrytmistä. Tiedän, että kymmenen viikon kesäloman jälkeen ei olisi mitään varaa valittaa, mutta valitettavan hitaasti aivot näyttävät kääntyvän työmoodille. Rakennusrintamalla on siis vietetty viikko hiljaiseloa. Viikonlopuksi pitäisi vähän ryhdistäytyä ja saada ulkohommia tehtyä ja lattialankkuja putsattua. Edellisellä viikolla alkoivat siis ne varsinaiset rakennustyöt eli sisähommat. Uuden uunin pohja ja muutamia tukipilareita uutta rossipohjaa varten on nyt valettu. Seuraavaksi sisällä alkavat hirsityöt.

Koirarintamallakin huilataan. Astan tassu ei lähtenyt parantumaan toiveiden mukaisesti ja varpaassa on nyt neljä tikkiä. Ja ainakin kaksi viikkoa sairaslomaa. Että kyllä vastustaa nyt riittävästi tämä koiraharrastuskin. Ehkä tässä jo hidasälyisempikin ymmärtää pitää taukoa. Palaamme siis sorvin ääreen ´vähän paremmalla ajalla´.

Taran kuulumiset onkin tyystin unohtuneet täältä blogista. Se palasi kesälomaltaan jo heinäkuun loppupuolella ja agilitya ollaan treenattu kokoajan enemmän, nyt kun omakin jalka alkaa olla taas kunnossa. Syksyn kisat jäävät kuitenkin väliin. Nyt syyskussa en ehdi ja sitten en taida viitsiä enää hankkia lisenssiä tälle vuodelle muutaman loskakauden kisan takia. Yritetään sitten ensi vuoden puolella aktivoitua kisarintamallakin. Taran treeneistä on jotenkin turhaa kirjoitella. Se tekee kaiken mitä onnistun keksimään siltä pyytää, ja vieläpä hienosti ja vauhdikkaasti. Joten treenikertomukset sen osalta olisi melkoisen tylsää luettavaa. Sen kanssa treenaaminen on lähinnä kivaa hauskanpitoa, ei oikeastaan enää uuden opettelua (koiralle...). Sillä on omat puuttensa agilityssa, mutta ne olisi pitänyt korjata jo kuusi vuotta sitten vähän erilaisin alkuopetusmetodein, joten nyt vain pelataan niillä korteilla mitä on onnistuttu matkalla käteen haalimaan.

Nyt on sitten saatu päätökseen ´mikä Astan selässä on vikana´-projekti. Ja vian nimi on ristinikaman lumbalisaatio eli välimuotoinen nikama. Ristiluussa tulisi olla kolme nikamaa yhteenkiinnitettynä ja Astalla on neljä (näkyy hyvin sivukuvassa) eli siellä on yksi ylimääräinen, vähän väärän mallinen nappula (se mikä mahakuvassa on epäsymmetrinen). Eli sen mikä näyttää lannerangan viimeiseltä nikamalta ja sen ristiluun välissä tulisi olla normaali väli (tuossa noin), mutta kun ei ole. Viisaammat taas varmaan korjailevat selityksiäni... Mahdollista on, että tuo aiheuttaa ahtautta selkäytimen loppuosaan ja sitä kautta kipuoireita. Mutta voi myös olla, että sen kanssa porskuttaa hyvin eteenpäin.

Lauantaina kävimme pitkään odotetun keikan Turussa osteopaatti Leena Piiran luona. Sain hyvin vahvistusta sille, mitä hierojatkin ovat kevään mittaan sanoneet ja lisäksi muutamia uusia juttuja. Suurin ongelma Astan liikkumisessa on se, että ristiluu on vinossa ja aiheuttaa luonnollisesti vinon asennon koko lantioon ja täkäpäähän. Asta on etupainotteinen ja takaosaa tulisi saada vahvistettua. Vinouden vuoksi takajalkojen lihaksisto on toispuoleinen sillä Asta välttää vasemman jalan käyttöä ja käyttää oikeaa jalkaa enemmän. Sen vuoksi oikean puolen takajalka ja selkä menevät jumiin, ja ranka alkaa kääntyä banaanille kuten viime talvena kävi.

Lantion suoristamiseksi ei luonnollisestikaan ole mitään konstia. Sen sijaan vasemman takajalan lihaksistoa tulisi vahvistaa ja tähän saimme ohjeet mäkikävelystä. Pääsääntöinen liikkumismuoto tulisi olla ravi, vaikka laukkakaan ei tietysti kokonaan kielletty ole. Laukassa Asta menee aina oikeaa laukkaa ja se vahvistaa toispuoleisuutta, siksi suurin osa liikkumisesta tulisi tapahtua ravilla. Uinti on myös hyvä. Riekkumista toisten koirien kanssa tulisi välttää, jottei lantioon sattuisi törmäyksiä ja nopeita iskuja. Saatiin myös kotihierontaohjeita. Lihasten rentous pitäisi saada säilymään.

Entäs sitten harrastukset. Lantion vinouden vuoksi Astan hyppääminen on vaikeaa, niin kuin on jo nähty ja todettu. Eli hyvästi agility ja pk-kisojen esteet. Agilityahan emme juurikaan ole treenanneet, mutta pk-puolen unohtaminen harmittaa, kun käsissä olisi kuitenkin pian ollut lähes komosluokan tasoinen koira.  Muutoin jatketaan entiseen malliin ja jos kunto säilyy tällaisena haaveilemme edelleen pelastuskokeiden suorittamisesta. Haun treenaamisessa pitkiä pistotustreenejä (paljon laukkaa hankalassa maastossa) tulisi kuitenkin tehdä vain harvemmin.

 Näillä mennään eteenpäin ja toivotaan parasta.

Astan kuvan on ottanut TimoR

Osa 1: Palkkaa lisää työvoimaa

4H-kerho vuokraa "kesärenkiä" edukkaaseen hintaan. Soitin ja sain itselleni rengin kahdeksi päiväksi. Ja kylläpä olikin tehokas renki. Hiekka ja kivet liikkui ripeästi tontin nurkasta toiseen ja pesuhuoneen monttu syveni reilusti. Sain onneksi rengin vielä ensi viikollekin muutamaksi päiväksi.

Ennen:

Jälkeen:

Kyllä olisin saanut itse lapioida sitä muutaman päivän sijasta muutaman viikon terveenkin jalan kanssa...

Ja oho, katsokaapa. Joku on tilannut meille talopaketin!

Osa 2: Hankkiudu eroon ylimääräisistä huolehdittavista

Tara pääsi kesälomalle "mummilaan".

Osa 3: Keksi vaihtoehtoisia muotoja koirasi väsyttämiseen

Lenkille ei sis nyt oikein päästä. Astan on innokas uimari ja se onkin uinut paljon tänä kesänä. Jotta saisin koiraa liikutettua, ajamme autolla(!) 300m(!) järven rantaan uimaan. :) Ongelmaksi on tosin koitunut vesilelut. Tänä kesänä on hajonnut jo viime kesän vesi-wubba, dummy, kelluva pehmorengas ja useampi tennispallo. No, tennispallot ovat kuitenkin halpoja ja olin ajatellut tennismailan hankkimista, jotta pallon saisi lingottua kauemmas järveen. No, kävin Halpa-Hallista ostamassa halpis-mailan. Olipa hyvä idea: Asta juoksi mailaa karkuun aina kun huiskaisin sillä palloa... Katsotaan jaksanko alkaa sitä siedättämään. Ei muuta kuin ostamaan lisää vesileluja. Seuraavaksi testattavaksi kumifrisbee ja paloletkusta tehty patukka. "For water fun, it floats!" lupasi mainosteksti ja frisbee upposi pohjaan heti ensimmäisellä heitolla. Patukka näytti toimivan, saisi tosin olla vähän raskaampi, että lentäisi kauemmaksi. Mutta vaikutti ihan kestävältä.

Jälkikirjoituksena pitänee vielä lisätä, että tällä kertaa pitkästä aikaa onnistuin ottamaan Tarasta kuvan, jossa se näyttää yhtä söpöltä kuin oikeastikin. Joku tosin voisi trimmata sen korvakarvoja joskus... Ja tiedän, tausta ei kuvassa ole paras mahdollinen, mutta aivan kaikkea ei aina muista katsoa.

Hyvää Juhannusta!

Yritä nyt siinä sitten mitään kukkakuvia ottaa!

Super-Turre täyttää tänään jo seitsemän vuotta! Onnea!!!

Pikku-Assu täyttää tänään kokonaiset kolme vuotta! Onnea!

 Syntymäpäivää juhlistettiin kevään ensimmäisellä sulan maan jäljellä (ja uudella blogin ulkoasulla, edellinen oli vähän liian hempeä...). Riitta kertoi maanantaina tehneensä Törön kanssa jäljen, joka kulki maantien piennarta. No heti piti tietysti lähteä kokeilemaan mahtaako se oma moppe kyetä moiseen. Hurautettiin kuntoradan parkkipaikalle ja kävin kävelemässä n. 1 km jäljen tienpiennarta pitkin. Välillä jälki kulki lähellä asfalttia, välillä lähempänä ojaa ja muutaman pienen "nenän lepuuttamislenkin" kävin tekemässä ojan toiselle puolelle metsään. Esineet helppoja: kuusi pientä kangasesinettä (vauvan sukkaa tms.) ja yksi tunnarikapula. Jälki vanheni tunnin kun käytiin lenkillä.

Nostettiin jälki vapaasti lennosta. Vähän epäröiden lähti matkaan, mutta hyvin kuitenkin. Ensimmäinen esine tuli pian ja sen jälkeen vauhti kiihtyikin. Jälki meni ennakko-odotuksiin nähden loistavasti, kaikki esineet nousivat. Ja Astaksi kohtuullisen tarkkaa työskentelyä. Kahdesti humputteli ihan reilusti ohi kulmista, mutta palasi sitten takaisin. Yhdessä kohtaa meni kulmasta yli n. 20 metriä (ihan tien vierustaa). Olin vaihtanut siinä ojan toiselle puolelle. Asta oikaisi sitten itse takaisin jäljelle toiselle puolelle ojaa ja lähti jäljestämään takaisinpäin. Canis-lehden artikkelin innoittamana en kieltänyt, vaan annoin jäljestää takaisin päin. Asta tarkisti väliin jääneen alueen ja vaihtoi sitten itsenäisesti takaisin menosuuntaan. Minusta ihan hyvää työtä ja oikein koiralta tuokin. Hauskaa oli nähdä, miten oikeat esineet nousivat tienpientareen roskien seasta. Kerran jouduin kieltämään entisen grilliaterian innokkaasta haistelusta. Matkalle sattui myös roskapussi jäljen sivussa. Asta kävi nopeasti tarkastamassa sen ja jatkoi matkaa. Joskus pitäisi ottaa jäljelle "vääränhajuisia harhaesineitä", joita ei saa nostaa ja vähän isompia oikeita esineitä (kuten reppua), jotka taas pitää ilmaista.

Mallikas avaus jälkikaudelle. Samat virheet ja samat hyvät puolet näyttävät säilyneen talven yli. ;) Miinuksina muutamien kulmien reilu ylittäminen ja Astan tapa lepuuttaa(?) nenää nostamalla päätä välillä muutamaksi metriksi ja jatkaa samalla matkaa (pienemmät esineet saattavat siinä jäädä...) sekä pieni epävarmuus jäljen alussa ennen ensimmäistä esinettä. Plussina hyvä into jäljestää, ei kysele ´vieläkö on pakko´  ja kaikkien esineiden löytyminen.

Tänään käytiin pitkä lenkki jäällä kirpeässä pakkassäässä. Ulkoilutettiin samalla kameraa. Tarkennukset ja rajaukset eivät oikein aina osuneet kohdalleen, mutta tässäpä muutamat.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Viimein on meilläkin oma blogi. Kaikkeen sitä saakin ihmisen höynäytettyä! Tarkoitus on kertoilla koirien treenikuulumisia agilityn, haun, jäljestyksen ja tottelevaisuuden parista.

Blogin nimi, Tienhaara, tulee talomme tilan nimestä. Voiko osuvampaa nimeä tilalla olla? Mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Eräänä päivänä sitä vain herää ja tajuaa omistavansa 1918 rakennetun vaaleanpunaisen mansardikattoisen talon Pyhäjärven kirkonkylältä! Täällä sitä sitten eletään elämämme risteyksessä. Kevään myötä alkaa talossa iso peruskorjausurakka ja tulette varmaan kuulemaan myös tämän projektin etenemisestä.