Terveisiä sairastuvalta! Ensin köhimisen aloitti Tara, ja perjantaina sitten Astakin. Ehdin käyttää Taran lääkärissä tarkastettavana ennen kuin Asta aloitti, koska sillä on jo aikaisemmin on ollut epämääräisiä oireita, jotka liittyvät joko nieluun tai mahaan -levottomuutta ruoan jälkeen ja etutassujen nuolemista. Rauhoitettiin koira, että saatiin tutkittua ja ell totesi tulehduksen nielussa. Asta aloitti sittemmin yskimisen perjantaina, ja hain sillekin varalta antibioottikuurin. Mutta epäselväksi jää liittyivätkö Taran aikaisemmat oireet tähän vai onko se vielä jotain ihan muuta. Mutta nyt täällä sitten odotellaan yskimisen loppumista. Eli ennen maaliskuuta ei kannata kovin kummoisia koiraäksönkuulumisia odotella.

Kirjataanpa ylös, kun viimein päästiin käymään hierojalla. Olen näköjään vain kuvitellut päivittäneeni Astan selän kuulumisia, näköjään viimeisimmät merkinnät onkin edelliseltä hierojakäynniltä lokakuulta. Monien yhteensattumien vuoksi sopimamme hieroma-ajat on aina peruuntuneet, kunnes nyt viimein päästiin asiaan. Hieronnassa löytyi jumitusta takareisistä ja selästä, kuten aina. Mutta tällä kertaa ei kuitenkaan niin pahana kuin esimerkiksi syksyllä.

Koko ajan tulee mietittyä, onko se kipeä vai ei. Ja jos on, niin kuinka kipeä se on. Mutta olen päätynyt seuraamaan kahta käytöstä, jotka aika hyvin kertovat kivuitsta: takareisien narskuttelu ja vasten hyppiminen. Niin kauan kuin ensimmäistä ei ole ja toista on, niin olen päätellyt, että se ei ole kovin kipeä.

Syksyn jälkeen Astaa on liikutettu varovaisesti. On tehty kolmen, maksimissaan neljän kilometrin, lenkkejä. Yritetty ravailla, eli minä joko kävelen tosi reippaasti tai sitten mennään potkurilla. Välillä lyhyitä lenkejä irti, mutta ei mitään isompaa riekkumista. Mitään pahempia kipuoireita ei ole ollut -ei häiritsevästi reisien narskuttelua eikä vingahteluja. Viikko sitten käytiin filmaamassa koirahiihtoa käsittelevää lehtijuttua varten, ja vaikka ei juostukaan pitkästi, niin sen jälkeen huomasi, että sänkyyn kapuaminen oli vaikeampaa. Laukkaaminen on siis kiellettyjen listalla. Jätin nyt kipulääkkeitä taas välillä pois ja katsotaan jatkuuko hyvä suuntaus. Ongelma tietysti on se, että pää vie enemmän kuin jalat kantavat ja siksi liikuntaa on pakko rajoittaa.

Tarakin kävi hieronnassa tarkistuskäynnillä ja yllättäen piti käsittelystä. Ei siellä mitään isoja löydöksiä ollut, vähän vain laukkalihakset jumissa ketkupolkkailun jäljiltä.

Ja koirahiihtokuvia löytyy muutama meidän kerhon kotisivuilta. Kivaa oli! Astalla oli erittäin kaunis ajohaukku Velmun perässä juostesaan. :) Mutta kuvatusten jälkeen Tara on joutunut "jänikseksi" hiihtoladulle.

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja näyttää siltä, että tilastomerkintöjä ei enää tälle vuodelle saada, joten voidaan hyvin katsella mitä tuli tehtyä. Tälle vuodelle oli jotain tulostavoitteitakin. Ja mitenkähän kävi?

Tavoitteet vuodelle 2011 olivat:

- Taran kanssa treenataan agilitya. Yritetään saada kesälle muutama kisastartti ja osallistutaan piirinmestaruuksiin.

- Astan kanssa jatketaan maastolajien parissa. Tulostavoitteena on hyväksytysti suoritettu pejä-koe.

Vuosi 2011 oli kaikinpuolin melko vaihteleva. Tara oli terveenä taas koko vuoden. Keväällä se pääsi eroon muutamasta etuhampaastaan, mutta muutoin ei ongelmia sillä rintamalla. Kun lumet sulivat puuhailtiin agilityn parissa, mutta kisoihin ei koskaan ehditty, ja tavoitteet jäivät siltä osin saavuttamatta. Syksyllä Satu innostui kisaamaan Taran kanssa ja saivatkin muutamia mukavia tuloksia, yhteensä viisitoista starttia ja niistä kolme nollatulosta.

Astan selän kunto parani kevättä kohden ja tavoitteellisemmasta harrastelusta alettiin taas haaveilla. Alkukesästä saatiin suoritettua hyväksytysti pelastuskoirien jälkikoe ja saatiin tavoiteltu hälyvalmius. Hakukokeen uusiminenkin oli sittemmin toiveissa, mutta kokeita ei vain ollut. Kesällä näytti jo nin hyvältä, että kisahammastakin alkoi kolottamaan ja mietin pitäsikö kuitenkin alkaa opettamaan sille nouto A-esteellä. Olisihan sitten jo saattanut jonkun tuloksen pk-kokeestakin saada, vaikkei hyppynoutoa olisi tehnytkään. Tokokokeessa käytiin näyttäytymässä ja sieltä saatiin koiranetin koristeeksi alokasluokan ykköstulos.

Syksy toi mukanaan monia suuria suruja, joista koiraelämään liittyi Astan selkäkipujen paheneminen. Syksy meni lepäillessä ja nyt yritetään varovasti lisätä liikuntaa. Nyt näyttäisi kohtuullisen hyvältä -kipuläkkeitä syödään ja liikutaan hillitysti. Mutta nyt viimeistään on pakko uskoa, että se ei ole harrastuskoira. Tiedän, että tätä tullaan surkuttelemaan vielä pitkään, mutta Asta jää nyt eläkkeelle, kokeissa sitä ei tulla enää näkemään. Lopetamme siis uramme huipulle. ;) Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Tavoitteisiin päästiin ja hälyvalmius saavutettiin, ja koira on kaikin puolin hieno, mutta treenien ja aktiivisen liikkumisen rasitus on Astan selälle liikaa. Toivotaan, että se tässä kotikoirana jaksaisi köpötellä. Monia vuosia ei nyt uskalla toivoa, mutta jospa yhden vielä -näin aluksi.

Vuosi 2012 tulee olemaan melko hiljainen koirarintamalla. Asta puuhailee sen mitä pystyy, lähinnä jäljestelee. Tara treenailee ja kisailee talven Satun kanssa. Toivotaan, että saavat SM-tulokset kasaan! Kesällä puuhailen taas itse Taran kanssa, ja jospa tulevana vuonna sitten päästäisiin osallistumaan piirinmestaruuksiin. Ensi kesän jälkeen Tarakin alkaa hiljalleen jäämään eläkkeelle agilitysta. Jos vuosi sitten oli pentukuumetta, niin nyt sitä vasta onkin! Viimeistään puolentoistavuoden päästä kun on joka tapauksessa tilanne, että molemmat toimivat vain oloneuvoksen virassa. Mutta ensi kesänä on tulossa vielä yksi kaaoskesä taloprojektin suhteen kun loput lattiasta pitäisi alkaa purkamaan ja uusimaan. Tehdään se ensin ja mietitään pentua sen jälkeen. 

Tänään harrastettiin kotiseutumatkailua. Aamupäivä ahkeroitiin remonttihommissa, mutta iltapäivällä nautittiin ihanasta syyssäästä ja lähdettiin katsastamaan Rillankiven luontopolkua. Tosi mukava reitti olikin! Monenlaista maisemaa, ja reppuun keräytyi myös puolukoita ja sieniä. Sen verran kauan aikaa matkalla tuhraantui, että makkarat paistettiin vasta kotona. :) Olipa mukava löytää noin kaunis reitti tästä läheltä.

Patikointi ei sen sijaan tehnyt kovin hyvää Astan selälle. Jo alkumatkasta kuulin sen vingahtavan kun se nousi isoa kiveä vasten. En kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota, kunnes loppumatkasta se tapahtui uudelleen Asta hypätessä kivelle. Ja kotona vielä kolmannen kerran sängylle hypätessä. Polku oli kovin kivikkoinen ja tietysti kiipeiltiin rinteitä. En tiedä rasittuiko selkä tuosta vai onko jotain sitten sattunut jo aikaisemmin? Tällaista ei ole aikaisemmin ollutkaan. Kesä selvittiin ilman lääkkeitä, mutta nyt iltaruoan mukana lähti annos Rimadylia. Tästäköhän se taas alkaa...

Voisi todeta kuten siinä joku vuosi sitten olleessa automainoksessa: siinä on vain yksi vika -se ei ole minun. Kävin Marjolla ihastelemassa pentuja. Kuten tuossa kuvan pennussa, niissä muissakin oli sama vika, nekään eivät ole minun. Ehkä myöhemmin sitten...

Sillä aikaa kun oliln katsomassa pentuja Tara jäi treenaaman agilitya. Ei tosin itsekseen vaan lainaohjaaja Satun kanssa. Tarasta onkin unohtunut taas kirjoitella, mutta agilitya on treenailtu koko ajan "kesälomalta" paluun jälkeen. Tarkoituksena oli mennä kisaamaan piirinmestaruuksista, mutta eipä vain ehdi. Treenikaveri Satu innostui viime viikolla kokeilemaan treeneissä Taraa ja inostui sen verran enemmän, että tänään oli jo toiset treenit. Hauskaa oli nähdä miten Turre kulkee radalla, en ole varmaan koskaan nähnyt sitä edes videolta. Hyvältähän se näytti, hienosti oli kuulemma mennyt myös tänään. Varautuneisuutensa vuoksi Tara ei ole ihan jokapojan ohjattavissa, mutta Satu on ansiokkaasti syöttänyt sille makkaraa treeneissä jo kolmen vuoden ajan. Siinä ajassa jopa poliisikoirat lämpenevät. Ehkäpä Turre nähdäänkin syksyn mittaan kisaamassa Satun ohjastamana? :)

Unohtui myös aikaisemmin kirjoittaa, että kesätauon jälkeen Asta kävi hierojalla reilu viikko sitten. Samat viat löytyivät kuin aikaisemminkin: selän oikea puoli ja takareidet.

Taisi olla pikkukoiran onnenpäivä tänään -pääsi hakutreeneihin. Ensin kuitenkin syötiin Astan valmistujaiskakkua ja Asta sai lahjaksi pari hienoa vinkulelua!

Suunnitelmana oli ottaa oikealle tyhjä -vasemmalta löytö - kolme tyhjää - löytö. Ensimmäisellä pistolla oli tyhjä umpipiilo etukulmassa. Suunnitelma vähän muuttui, kun ensimmäisen tyhjän jälkeen lähetin Astan väärästä kohden eikä se saanut hajua ensimmäisestä löydöstä ja siitä tulikin tyhjä. No pisto toiselle puolelle ja sitten uudelleen vähän paremmasta kohdasta. Muutettiin samalla suunnitelmaa ja lopputulema olikin sitten 3 tyhjää - löytö - löytö - 2 tyhjää - löytö. No, menihän se noinkin. Lähetyksissä karkasi aina vähän ennen kuin ehdin antaa käskyn, pistot ei ehkä tikkusuoria, mutta riittävän syviä kuitenkin, rulla tahtoi tipahdella jo sivulle kääntyessä. Mutta tänään ei pikkuasioista nipotettu, hymy korvissa ja onnesta soikeana pikkukoira kirmaili metsässä.

Taran onnenpäivät alkoivat jo eilen, se lähti kesälomalle. Sen saa kuulemma hakea takaisin syksyllä. No, pitää vielä vähän neuvotella tästä... ;)

Tara täytti tänään jo kahdeksan vuotta! Paljon onnea Super-Turre!

Pelottavan nopeasti on hurahtanut reilut seitsemän vuotta Taran kanssa. Kahdeksan vuoden rajapyykin ylitettyä olemme väistämättä tilenteessa, jossa yhteisiä vuosia on jo enemmän takana kuin edessä. Kun Turre tuli taloon hieman alle vuosikkaana, se suhtautui epäilevästi moniin asioihin tai lähinnä ihmisiin ja erityisesti sisätiloissa. Ääniä, paikkoja tai vieraita alustoja se ei taas ole juurikaan varonut. Enpä olisi silloin uskonut, että koira voi vuosien aikana muuttua niin paljon. Se on tasoittunut ja reipastunut. Vaikka täysin luotettavana sitä ei kyllä vieläkään voi pitää. Taran tullessa en itsekään mitään koirista tiennyt, ja varmasti paljon nopeamminkin oltaisiin muutosta saatu, jos olisin silloin tiennyt edes pienen osan siitä mitä nyt. Uskaltaisin väittää, että agility on pelastanut Taran kamalalta maailmalta. Itseluottamusta riittää nyt. Toisaalta se heijastaa hyvin paljon omia tunnetilojani ja suhtautumistani. Välillä tuntuu kuin peiliin katsoisi.

Harmittaa, etten kuitenkaan tullut koskaan käyttäneeksi sitä luonnetestissä. Asta on selkeä ja helppo koira, Taran kohdalla en varmaan osaisi arvata luonnetestin pisteitä kohdalleen. Tara on toisaalta varovainen, mutta välillä ihan käsittämättömän rohkea -toisaalta toimintakyvytön, silti nopea reagoimaan -toisaalta pehmeä, silti joissain asioissa melkoinen luupää. Vahtikoiraa siinä on paljon enemmän kuin Astassa. Sen käyttäytymisessä on paljon epäloogisuuksia ja olisi ehkä kuitenkin ollut mielenkiintoista tietää millä osa-alueella puutteet ovat.

Kertyneet vuodet eivät näytä poliisikoiraa hidastavan, päinvastoin! Kun Asta oli pentu, katselimme Taran kanssa sitä miettien mistä ihmeestä se ammentaa kaiken energian. Nykyään katselemme Astan kanssa Taraa silmiä pyöritellen -mitä ihmettä sen päässä oikein liikkuu?!? Vanhuuden vaivoja on kuitenkin jo tullut sen verran, että huhtikuun rokotusten yhteydessä jouduttiin poistamaan kaksi heiluvaa alaetuhammasta. Samalla heitimme viimeisetikin hyvästit kaikille valiotitteleille. Näillä legoilla ei tuloksia näyttelykehissä saavuteta. Ei sillä että niitä käyttötuloksiakaan olisi ollut. ;)

Jo neljä vuotta rapsahti Astalla mittariin tänään! Paljon onnea ja monia vuosia!

Viimeaikoina on herätelty henkiin myös uinuvaa tottelevaisuusinnostusta. Asta on voinut paremmin ja olen kokeillut jättää kipulääkkeet taas pois. Olin jopa niin optimistinen, että ilmoitin sen Kokkolaan suorittamaan pelastustottista. Koe on toukokuun alussa. Mitäänhän ei olla koko talvena treenattu, eikä kovin vankalla perusosaamisella voida mutenkaan tässä lajissa kehuskella. Ihan nolottaa jo näin etukäteen mennä kokeeseen, mutta toivotaan, että tuomari on suopealla päällä ja tuuli myötäinen.

Kesäkuussa olisi vuorossa pelastusjälki Jyväskylässä. Jos saisimme Astalle vielä jäljenkin hyväksytysti läpi, tulisi siitä hälyvalmis pelastuskoira. Monen mielestä ei ehkä ole mitään järkeä suorittaa kokeita koiralla, joka tarvitsee välillä lääkitystä. Meille olisi kuitenkin tärkeää saada sille tulokset. Silloin voisimme tarpeen vaatiessa ja Astan kunnon salliessa käyttää sitä etsinnöissä.

Hihtolomalla lähdettiin katsastamaan Elisan ´uutta´ kämppää (ei kuvassa). Testattiin kuinka paljon karvoja yksi koira ehtii jättää neljässä päivässä reilun kahdenkymmenen neliön tilaihmeeseen, ja jäihän niitä. Kuvat on lauantain kaupunkikierrokselta. Käytiin ihastelemassa Eiran ja Ullanlinnan jugend-taloja, haisteltiin merituulta Kaivopuistossa ja yritettiin ehtiä näkemään tuomiokirkko ilta-auringossa -myöhästyttiin hieman. Ajeltiinpa vielä lopuksi pari pysäkinväliä metrollakin.

Palailtiin kotiin Tampereen kautta ja Asta pääsi Saaralle hierottavaksi. Tällä kertaa pahimpia kohtia olivat lapojen seutu ja etujalat (kyynärvarret?). Selässä ja takapäässä tietysti myös jotain. Etusiin saatiin taas kotihoito-ohjeita. Viikonpäästä on onneksi Kirsin hieronta, joten saadaan katsottua onko kotihoidosta ollut mitään hyötyä.

Uusia rakennuskuvia on toivottu, mutta valitettavasti kukaan ei ollut reissun aikana tehnyt täällä mitään.

Asta piipahti perjantaina lääkärissä. Ei mitään uutta auringon alla. Aristaa selkää ristiluun kohdalta. Anaalit tällä kertaa kunnossa, ei ongelmaa siellä. Päädyttiin siihen, että Rimadylia jatketaan nyt toistaiseksi koko ajan. Voi olla, että sitä jatketaan koko loppu elämän. Ei auta, kylläpäs se vain harmittaa vieläkin, että näin tämän nyt vain piti mennä.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Koska Asta on kuitenkin pirteä ja liikkuu mielellään, suunnattiin tänään treeneihin. Oltiin isolla ojitetulla turvesuolla(?), missä koneen jälkiä sopivasti kulkuväylinä, ettei tarvitse umpihankea loikkia. Tehtiin pistoja koneen uria myöden, ensin löytö, sitten pari tyhjää, taas toinen löytö, vähän tyhjää ja komaslöytö. Treenitauko on näköjään eniten vaikuttanut ilmaisuun, rulla tahtoi taas tippua liian aikaisin. Jäin vielä luovutusta turhaa jankkaamaan ja sitten se tietysti alkoi tippumaan vielä aikaisemmin. Palataan siis taas ihan kiltisti perustreeniin. Astalla oli myös uusi kiintorulla Voi olla, että se oli vähän liian lyhyt ja sekin saattoi vaikuttaa rullan pitämiseen.

Tara lähti eilen hiihtolomalle, palailee vasta kolmen viikon päästä. Minulla on vain viikon hiihtoloma, epäreilua.

Paneloinnit ovat edenneet hiljalleen. Homma etenee vähän kerallaan, koska aina tullaan johonkin kulmaan, nurkaan tai muuten vain kohtaan, jossa täytyy miettiä yön yli miten sen tekisi. Vessan oviaukon ympärys jäi vielä laittamatta, koska kalkuloin, että oven karmit pitää putsata ja maalata ennen kuin panelit voi siihen laittaa. Vessan seinien maalaamiset ovat kuitenkin suurelta osalta valmiit, ja tänään laitoin taas ämpärivessan paikoilleen. Nyt voi juoda taas illalla kaksi kuppia teetä, kun ei tarvitse enää pihan perälle juosta.

Homma edistyy hitaasti myös siksi, että en osaa ihan joka kohtaa miettiä ja suunnitella valmiiksi. Pitää aina ensin saada yksi kohta valmiiksi, jotta näkee miten seuraava vaihe pitää tehdä. En osaa ostaa kaikkia kalusteita ja materiaaleja valmiiksi, kun ensin pitää nähdä mikä mihinkin sopii ja paljonko tilaa millekin jää. Vessan valmistuminenkin on jo niin lähellä, mutta silti monelaista pitää saada tehtyä ennen kuin vesi virtaa suihkussa. 

Vesiputket eivät enää ole jäätyneet, mutta `kaupan puolella´ lattia on ihan järkyttävän kylmä näillä kovilla pakkasilla. Koirillakin on ollut takit päällä sisällä. Ensi talvena en taida tätä remontoimatonta puolta pitää lämpimänä. Uusi uuni lämmittää onneksi hyvin tuota toista puolta nyt kun siellä ei vielä ole pattereita paikoillaan. Puuta on kuskattu sisälle ja piipun kautta ulos. Kuten kirjoituksista huomaa, koirat eivät ole pitkään aikaan tehneet mitään erikoista. Kovilla pakkasilla ovat innokkaana lähdössä ulos, mutta hymy hyytyy kynnyksellä. Lenkkeilyt ovat vaihtuneet pihalla pyörimiseen. Astan takapuolta vaivaa taas joku, käydään perjantaina lääkärissä.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Uusia kuvia odotellessa kuva muutaman vuoden takaa: Riimi ja Asta.

Tammikuun aikana on pidetty monia tarjouskilpailuja koirien kesken. Tarjouskilpailu on siis laji, jossa omistaja istuu mukavasti sohvalla namikippo kädessä. Koirat esittävät temppuja yhtä aikaa ja yleisö jakaa hyvistä tempuista nameja. Astalle olen saanut uutena sheipattua orava-tempun ja pyörähdykset molempiin suuntiin. Niiden lisäksi se yleensä tarjoaa myös kaukoja ja makaamista pää lattiassa. Astan kanssa on tehty tällaista paljon vähämmän, mutta yhtenä päivänä se yllätti luovuudellaan tarjoamalla oravaa sukka suussa. :) Tara on paljon innokkaampi arvaamaan. Taran temppuesityksiä säestää turhautunut murina ja mutina. Se yleensä esittää kaikki vanhat temput (mm. kieriminen, peruuttaminen, orava, takajaloille nousu, kuoleminen, noutaminen kiertäminen, vilkuttaminen ja kaikkien niiden yhdistäminen ja tekeminen yhtäaikaa...), mutta sitä olen palkkaillut lähinnä rauhallisuudesta. Nyt aloin palkkaamaan Taraa etutassujen nostelusta vuorotellen, katsotaan saadaanko siitä kehiteltyä jotain. Temppuehdotuksia otetaan vastaan!

Se on taas uuden vuoden ensimmäinen päivä. Aika summata kulunut vuosi ja tehdä muutamia uuden vuoden lupauksia koirarintamalla.

Tara on pysynyt tavalliseen tapaansa terveenä. Eläinlääkäriä olemme vaivanneet vain lohjenneet hampaan vuoksi. Agilitya on treenattu kausiluontoisesti, mutta yhtään kisastarttia ei saatu tilastojen koristeiksi. Tara teki useamman keikan Muhoksella "avustaja- ja kaverikoirana". Tavaroiden nostelu ja pesukoneen tyhjennys sujuvat kuin ammattilaiselta. Tara suhtautuu tehtäviinsä vähän turhankin virkaintoisesti -se on taatusti kärppänä paikalla, kun jotain tipahtaa. Näyttipä se myös hyvin ehdollistuneen pesukoneen merkkiääneen pesuohjelman loppuessa. Konetta ei taatusti pääse salaa yksin tyhjentämään. Kotipoliisin virkaa se on myös toimittanut rasittavuuksiin asti niin täällä kuin Muhoksellakin. Kuluneet vuodet näyttävät onneksi kuitenkin hiovan pahimpia särmiä jopa poliisikoirasta.

Asta on puolestaan kannattanut eläinlääkärimme toimintaa ihan urakalla kuluneen vuoden aikana. Milloin on käyty näyttämässä etupäätä, milloin takapäätä. Hyppyongelmille löytyi syy ristiluun epämuodostumasta. Iho-oireet on nyt toistaiseksi saatu pysymään kurissa lohi-kasvis-ruokavaliolla. Takapuolen kaivelulle on välillä löytynyt syy anaaleista, välillä ei. Joskus vikaa on epäilty olevan myös omistajan korvienvälissä. ;) Saatiinpa kesän lopuksi vielä haljennut polkuanturakin, jota paranneltiinkin pitkään. Vuoden 2010 tavoitteena oli päästä kisaamaan jäljellä ja haussa. Selän löydösten vuoksi kisahaaveet jäivät. Jälkeä ja hakua treenattiin kuitenkin ja molemmissa edistyttiin mukavasti, vaikka välillä olikin pitkiä taukoja. Loppukaudesta kävimme suorittamassa hyväksytysti pelastuskoirien hakukokeen, mikä tuntuikin mukavalta päätökseltä muutoin kovin epäonniselle kaudelle. Kesällä Asta kävi luonnetestissä hakemassa odotetunlaiset pisteet.

Vuodelle 2011 olisi muutamia tavoitteita:

- Taran kanssa treenataan agilitya. Yritetään saada kesälle muutama kisastartti ja osallistutaan piirinmestaruuksiin.

- Astan kanssa jatketaan maastolajien parissa. Tulostavoitteena on hyväksytysti suoritettu pejä-koe.

Toivotaan, että Tara pysyy yhtä terveenä kuin aikaisemminkin. Astan terveystilanne on kohtuullinen. Tiedetään missä vika on ja miten ehkä voidaan välttyä isommilta ongelmilta. On paljon mietitty myös selän magneettikuvauksia. Jos selvitään nykyisellään, emme isompiin tutkimuksiin lähde, koska vaivalle ei kuitenkaan ole mitään tehtävissä. Yritetään siis löytää sellainen levon ja rasituksen suhde, että Asta pysyy kunnossa. Vuoden 2011 ajan yritetään myös selvitä ilman uuden karvanappulan ottamista, vaikka pentukuumetta onkin ajoittain ollut aistittavissa.

Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna kahteen jäälyhtyyn ja joulutähteen ikkunassa. Ehkä ensi vuonna sitten.

"Pieni liekki tänään syttyy

talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa

toivon tuikkeen sydämeen."

Näihin vuodatuksen blogeihin on ilmaantunut ärsyttäviä mainoksia tuohon sivun alareunaan. Jos et halua lukea mainoksia, asenna selaimeesi mainosten esto (Adblock plus). Mozilla Firefox-selaimeen se onnistuu helposti tästä linkistä:

https://addons.mozilla.org/fi/firefox/addon/1865/

Sieltä vain kliikkaa ensin ´Add to Firefox´ ja sen jälkeen ´Asenna heti´. Ei mene kuin muutama sekuntti ja mainokset ovat historiaa. :) Kiitos vielä Timolle vinkistä! Muiden selainten käyttäjiä en valitettavasti osaa auttaa.

Kaikki toiminta näyttää jähmettyneen hyydyttäviin pakkaslukemiin. Maanantaitreenit ovat jääneet välistä jo useamman kerran. Tällaisilla keleillä ei koiria viitsi autossa odotuttaa. Astan puuhailut ovatkin jäänet potkurilenkkeilyyn ja sisätemppuiluun. Asta kävi viikko sitten hierojalla. Takaset ja selkä taas jumissa. Nyt tosin ollaan tehty pitempiä ja reippaampia potkurilenkkejä ja takasiin oli tullut selvästi lisää lihaksia, myös vasemmalle. Eli sikäli tilanne näytti paremmalle. Tara teki comebackin viikonloppuna. Joten nyt varmaan sitten harjoitellaan paritemppuja sisällä ja juostaan potkurin kanssa valjakkona.

Rakennushommat odottelevat vessan ja khh:n lattoiden kuivumista. Meillä on väliaikainen, ämpärillä toimiva sisävessa -onneksi! :) Vessan lattialämmitys aiheutti ylimääräisiä sydämmentykytyksiä, koska se ei aluksi toiminut. Onneksi vika löytyi piuhojen kytkennästä ja nyt molemmat lattiat lämpeävät mukavasti. Nyt pitäisi osata päättää millaiset kaakelit lattioihin tulee. Kalusteita ja seinäpaneleita pitäisi hommailla. Pitäisi päättää minkä väriset seinät, katto ja kaapit sinne tulee. Vaikeita päätöksiä...

Tässä kuva heti valun jälkeen vessan ovelta. Nyt seinissä on jo levyt ja kaikki odottaa, että pintoja pääsisi/ehtisi laittamaan.

Uudempia kuvia sitten joskus kun satun olemaan valoisaan aikaan kotona.

Harmittava juttu! Kokkolan hakukoe peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Jännitin ihan turhaan koko viikon. Saatiin onneksi vielä paikka Oulun kokeeseen seuraavalle viikonlopulle. Jatkamme siis jännittämistä edelleen.

Astan kuva: Sirkku Kouki 

Paremmatkaan pressut eivät näytä pitävän syyssateita. Joka paikka on märkänä, sisällä on kuraa, pihahommat tekemättä, puupinot kastuu. Perun aiemmat puheeni siitä, että voi sataa niin paljon kuin haluaa. Nyt. En halua enää yhtään vettä taivaalta!

En olekaan tainnut esitellä teille meidän eteistä. Viime viikolla meidän sisäänkäynti näytti aika karmaisevalta.

Olin vähän järkyttynyt kun tulin maanantaina töistä kotiin. Etuoven seinä oli hävinnyt. Siinä ei ollut hirsiseinää, vaan levyviritelmä, joka peitti vanhaa oviaukkoa, josta oli ennen kuljettu suoraan kuistilta yläkertaan. Ja kun alimmat hirret piti kaikki vaihtaa, oli parempi purkaa koko seinä. Loppuviikosta seinä näytti jo paljon paremmalta.

Eteisessä oli aiemmin vessa (ylemmässä kuvassa se punainen katto) ja sisäänkäynti oli tosi ahdas. Nyt vessa tehdään muualle. Pitäisikin laittaa tänne jonkinlainen pohjapiirros talosta, niin ehkä helpommin hahmottaisi mistä puhutaan. Eteiseen tulee joskus säilytystilaa ja todennäköisesti käynti yläkertaan jää siihen entiseen tapaan. Kaikki hirret on nyt vaihdettu ja huomenna alkaa lattian koolausten laitto.

Koirakuulumisia sen verran, että Asta sai perjantaina tikit pois varpaasta ja haava on onneksi pysynyt kiinni. Anturan pohjat on tosin siitä tassusta mennet ihan onnettomiksi, kuluvat todella nopeaan. Nyt vain odotellaan, että anturat kasvaisivat normaaleiksi. Huomenna kuitenkin suunnataan tossu jalassa treeneihin. Tara kävi tänään agilitytreeneissä, vauhtia riitti ja sinkoili mihin sattuu.

Rakennusmiehet ovat pitänet kesälomaa tämän viikon ja itse olen puolestani yrittänyt saada kiinni työrytmistä. Tiedän, että kymmenen viikon kesäloman jälkeen ei olisi mitään varaa valittaa, mutta valitettavan hitaasti aivot näyttävät kääntyvän työmoodille. Rakennusrintamalla on siis vietetty viikko hiljaiseloa. Viikonlopuksi pitäisi vähän ryhdistäytyä ja saada ulkohommia tehtyä ja lattialankkuja putsattua. Edellisellä viikolla alkoivat siis ne varsinaiset rakennustyöt eli sisähommat. Uuden uunin pohja ja muutamia tukipilareita uutta rossipohjaa varten on nyt valettu. Seuraavaksi sisällä alkavat hirsityöt.

Koirarintamallakin huilataan. Astan tassu ei lähtenyt parantumaan toiveiden mukaisesti ja varpaassa on nyt neljä tikkiä. Ja ainakin kaksi viikkoa sairaslomaa. Että kyllä vastustaa nyt riittävästi tämä koiraharrastuskin. Ehkä tässä jo hidasälyisempikin ymmärtää pitää taukoa. Palaamme siis sorvin ääreen ´vähän paremmalla ajalla´.

Taran kuulumiset onkin tyystin unohtuneet täältä blogista. Se palasi kesälomaltaan jo heinäkuun loppupuolella ja agilitya ollaan treenattu kokoajan enemmän, nyt kun omakin jalka alkaa olla taas kunnossa. Syksyn kisat jäävät kuitenkin väliin. Nyt syyskussa en ehdi ja sitten en taida viitsiä enää hankkia lisenssiä tälle vuodelle muutaman loskakauden kisan takia. Yritetään sitten ensi vuoden puolella aktivoitua kisarintamallakin. Taran treeneistä on jotenkin turhaa kirjoitella. Se tekee kaiken mitä onnistun keksimään siltä pyytää, ja vieläpä hienosti ja vauhdikkaasti. Joten treenikertomukset sen osalta olisi melkoisen tylsää luettavaa. Sen kanssa treenaaminen on lähinnä kivaa hauskanpitoa, ei oikeastaan enää uuden opettelua (koiralle...). Sillä on omat puuttensa agilityssa, mutta ne olisi pitänyt korjata jo kuusi vuotta sitten vähän erilaisin alkuopetusmetodein, joten nyt vain pelataan niillä korteilla mitä on onnistuttu matkalla käteen haalimaan.

Asta pääsi eilen hierontaan Saaralle, jonka luona käytiin talvellakin kun nämä selkäongelmat alkoivat. Tilanne ei nyt kuulemma ollut niin paha kuin silloin. Pahimpana ehkä oli toispuoleinen jumitus oikea taka ja vasen etu. Sitähän oli talvellakin, mutta paljon voimakkaampana. Ja tähän vaivaan saatiinkin taas kotiläksyjä. Liikunnassa ollaan jatkettu uintilinjalla. Päästään tosin nyt jo kävelemällä sinne rantaan. ;) Saatiin Saaralta vinkiksi käyttää uimassa pelastusliivejä, jolloin Astan takapään käyttö olisi tehokkaampaa. Tänään testattiin sitä ja näytti toimivan. Pylly pysyy paremmin pinnalla ja takajalat tekevät työtä. Uintiasento oli minusta parempi myös silloin kun Astalla on lelu suussa kuin jos sillä ei ole mitään.

Sununtaina ollaan menossa Vaalaan luonnetestiin. Mielenkiintoista nähdä miten Asta toimii. Kaksi vuotta sitten kävimme mh-luonnekuvauksessa ja Asta selvisi siitä hyvin. Hyviä puolia Astan mh-suoriuksessa oli hyvä palutuminen jokaisen osion jälkeen ja puutteena se, että oma rohkeus ei riittänyt epäillyttävien asioiden tutkimiseen yksin. Kinnostavinta minusta on ehkä nähdä onko se kasvanut ollenkaan kahdessa vuodessa vai tulevatko samat jutut esille tässäkin testissä. Uskaltaako se mennä kelkalle ilman apuja? Etsintätreeneissä ollaan otettu rakennusetsintää pimeissäkin paikoissa ja yleensä niissä ei ole tainnut olla ongelmaa. Onko testin pimeähuone kuitenkin erilainen tilanne? Etsiikö se sieltä minua vai vain kaikki muut? Kaikki, jotka ovat Astan nähneet tietävät, että se on valtavan hauska koira. Sillä on ihan ihmeellisiä tapoja. Mukavaa nähdä onko se vain käytöstapojen puutetta vai joku tietty luonteen ominaisuus -ylisosiaalisuus, ylivilkkaus?

Jotain ennakkoveikkauksia pitää tietysti tehdä. Veikkaankin (tai toivon ainakin) seuraavanlaista riviä.

Toimintakyky: mh-kuvauksen perusteella veikkaan +1, en usko, että rohkeus olisi niin paljon lisääntynyt kahdessa vuodessa, toisaalta en ole koskaan nähnyt sitä ´lamaantuneena´, joten emme ehkä miinuksellekaan jää tässä. Toivottavasti.

Terävyys: tuskin kovin suuri veikkaan pieni tai kohtuullinen eli +1 tai +3. Enemmän ehkä kallistun pienen puoleen. Ja lulisin selviävämme tästä plussan puolelle.

Puolustushalu: mh-kuvauksessa se vastasi aaveille aika täpäkästi. Pihassa myös vahtii, kunnes joku tulee riittävän lähelle ja sille on vain pakko heiluttaa häntää. Tässäkin siis +1 tai +3. Myös -1 voisi olla mahdollinen, mutta ehkä se kuitenkin vähän huomauttaa, ettei ihan kokonaan tulla jyrätyksi. Väistää kuitenkin varmaan hyökkäyksen loppuvaiheessa.

Taisteluhalu: Leikkii varmasti hyvin vieraankin kanssa. Ehkä olemme tässä aika kohtuullisia +2

Hermorakenne: mh-kuvauksessa se palautui aina tosi hyvin, joten vaikka tässä kuormitus on isompi uskaltaisin veikata jäävämme plussan puolelle +1

Temperamentti: En tiedä, ainakin se on vilkas, ehkä jopa erittäin vilkas? +3 tai +1

Kovuus: aika pehmo +1

Luoksepäästävyys: mielelläänhän se tunkee viereen, voisi siis olla +3. Ehkä jopa liiankin mielellään. Joten saatamme tästä osiosta kerätä myös +1

Sunnuntaina nähdään osuiko yksikään oikeaan vai päästäänkö koko testiä edes siihen asti, että arvostelu saataisiin! Astan testi siis Suvirannassa sunnuntaina klo 11.40. o-ou!

Osa 1: Palkkaa lisää työvoimaa

4H-kerho vuokraa "kesärenkiä" edukkaaseen hintaan. Soitin ja sain itselleni rengin kahdeksi päiväksi. Ja kylläpä olikin tehokas renki. Hiekka ja kivet liikkui ripeästi tontin nurkasta toiseen ja pesuhuoneen monttu syveni reilusti. Sain onneksi rengin vielä ensi viikollekin muutamaksi päiväksi.

Ennen:

Jälkeen:

Kyllä olisin saanut itse lapioida sitä muutaman päivän sijasta muutaman viikon terveenkin jalan kanssa...

Ja oho, katsokaapa. Joku on tilannut meille talopaketin!

Osa 2: Hankkiudu eroon ylimääräisistä huolehdittavista

Tara pääsi kesälomalle "mummilaan".

Osa 3: Keksi vaihtoehtoisia muotoja koirasi väsyttämiseen

Lenkille ei sis nyt oikein päästä. Astan on innokas uimari ja se onkin uinut paljon tänä kesänä. Jotta saisin koiraa liikutettua, ajamme autolla(!) 300m(!) järven rantaan uimaan. :) Ongelmaksi on tosin koitunut vesilelut. Tänä kesänä on hajonnut jo viime kesän vesi-wubba, dummy, kelluva pehmorengas ja useampi tennispallo. No, tennispallot ovat kuitenkin halpoja ja olin ajatellut tennismailan hankkimista, jotta pallon saisi lingottua kauemmas järveen. No, kävin Halpa-Hallista ostamassa halpis-mailan. Olipa hyvä idea: Asta juoksi mailaa karkuun aina kun huiskaisin sillä palloa... Katsotaan jaksanko alkaa sitä siedättämään. Ei muuta kuin ostamaan lisää vesileluja. Seuraavaksi testattavaksi kumifrisbee ja paloletkusta tehty patukka. "For water fun, it floats!" lupasi mainosteksti ja frisbee upposi pohjaan heti ensimmäisellä heitolla. Patukka näytti toimivan, saisi tosin olla vähän raskaampi, että lentäisi kauemmaksi. Mutta vaikutti ihan kestävältä.

Jälkikirjoituksena pitänee vielä lisätä, että tällä kertaa pitkästä aikaa onnistuin ottamaan Tarasta kuvan, jossa se näyttää yhtä söpöltä kuin oikeastikin. Joku tosin voisi trimmata sen korvakarvoja joskus... Ja tiedän, tausta ei kuvassa ole paras mahdollinen, mutta aivan kaikkea ei aina muista katsoa.

Hyvää Juhannusta!

Super-Turre täyttää tänään jo seitsemän vuotta! Onnea!!!

Meidän lähin lenkkipolku kulkee pienen niemen ympäri idyllisessä maisemassa järven rannalla. Idylliä rikkoo vain yksi pieni asia -Astan jäniksenajohaukku... Minusta on siis tullut flexi-ihminen. Pitkään olin anti-flexi-ihminen, mutta jouduin myöntymään, koska Asta liikkuu lyhyessä hihnassa helposti peitsaamalla. Ja koska hihnassa joudutaan pakosta kävelemään jonkun verran, hommasin flexin, ja nyt se liikkuu ihan nätisti kun on tilaa enemmän. Flexiä ollaan jouduttu viime aikoina käyttämään vähän enemmänkin, sillä jänikset ovat todellakin heränneet talviuniltaan. Ja mikäpä olisikaan pikkukoirasta mukavampaa (ja emännän mielestä raivostuttavampaa) kuin jänisten perässä kirmailu. Ei auta, pitää alkaa kehittelemään toisenlaisia liikuntamuotoja.

Eilen otettiin eteenmenoa kentällä kosketusalustan avulla. Tosin Asta ei koske siihen, vaan menee vain makaamaan sen luo. Tämä toimi huomattavasti paremmin kuin pallot. Tosin harjoituskin oli helpompi. Käytiin yhdessä viemässä alusta kentän päähän. Sitten vähän seuraamista, valmistelut ja eteenlähetys. Toisella sama ja kolmannella toistolla vähän seuraamista, nouto ja eteenlähetys. Ensimmäisellä lähtö vähän epävarma, muut hyvin. Ja valmistelevassa osuudessa kykenee tekemään hommia, eikä ole kokoajan sinkoilemassa tai jumittumassa johonkin. Jatketaan tällä. Lopuksi lyhyt (mun piti kyllä treenata pitkiä...?) paikallaolo muiden koirien häiriköidessä. Hyvin.

Tänään taas vähän ryömimistä kotona ja lyhyt (?!!! joku ei nyt ole lukenut tekemiään suunnitelmia!!!) paikallaolo. Taidan ottaa ryömimisen osaksi pään pitämisen alhaalla. Naksuteltiin sitä tänään. Katsotaan mitä tästä vielä tulee.

Asta pääsi tänään hierojalle, kun Holmströmin Kirsi tuli Oulusta hieromaan treenikaverin hevosia. Yllättäen tilanne ei näyttänyt niin pahalta kuin pelkäsin. Kireyttä löytyi reilusti takareisistä, mutta selkä olikin kohtuullisen hyvä. Selän lihakset olivat hieman jumissa ja jotain pientä si-nivelessä oikealla puolella, mutta ei varsinaisia nikamalukkoja kuten talvella. Takareidet ja nivuset sen sijaan olivat kipeät ja kireät, erityisesti oikea puoli. Mutta käsittelyn jälkeen Asta antoi hyvin venyttään niitäkin. Eli varovaisesti voidaan toivoa, että parempaan suuntaan oltaisiin ehkä menossa. Löydökset tukisivat myös sitä teoriaa, että liikkumisongelmat johtuisivat taannoisista anaalivaivoista. Mutta ollaan nyt vain varovaisen toiveikkaita -onhan se aiemminkin välillä näyttänyt hyvältä, kunnes on taas löydetty jotain... Mennään nyt vielä pari viikkoa kevennetyllä ohjelmalla ja aloitetaan sitten taas hyppääminen. Ohjelman kevennykset johtuvat myös ihan käytännön syistä -töissä on viimeisten viikkojen härdellit ja kotona purkuhommat käynnissä.

Reissuviikolla Asta oli Elisan luona Helsingissä haistelemassa suurkaupungin vilinää. Ja oli jopa päässyt työkeikalle Elisan harjoittelupaikkaan auttamaan lapsia kotitöissä. Sekös Assulta sujuu. :) Tara sen sijaan oli toiminut enemmän työnjohdollisissa tehtävissä äidin ja isän mukana mökillä. Treenailla ei olla juuri ehditty. Eilen tehtiin superhuono esineruutu ja tänään vähän paremmalla menestyksellä kevyet tottistelut. Helteiden myötä uimakausi on avattu ja jopa Tara kävi uimassa. Onneksi on uimapaikka tässä ihan lähellä.

Reissu on tehty ja kaikki meni mainiosti. Ilmat eivät valitettavasti suosineet valokuvausta, mutta tässä muutama kuva viehättävästä Schwalenbergin kylästä, jossa vierailimme torstaina.

 Koska pelastuskoiratouhuihin kuuluu myös sen hihnan toisenpään kouluttaminen, suuntasimme Vapepan Etsintäkurssille Vaalan Säräisniemeen. Samoissa maisemissa on leireilty aussie-porukan kanssa Suvirannassa. Tällä kertaa kurssi ja majoitus oli Ruununkartanossa. Ihan siisti majoituspaikka ja mikä mukavinta hyvät ruoat ja myös koira oli tervetullut. Vapaaehtoisia koiranhoitajia ei yllättävä kyllä löytynyt ja Asta lähti turistiksi, sillä koiria ei tällä kurssilla käytetty. Kurssin sisältö oli todella hyvää perusasiaa etsinnöistä, vaikka haravointimenetelmät ja rakennuksissa etsiminen ilman koiraa tuntuvatkin näin koiranohjaajan näkökulmasta vähän hölmöiltä. Toisaalta ymmärsi miten korvaamaton koira on etsinnöissä.

Pelastuskoiran ohjaajalta vaaditaan siis ea1 ja tämä etsintäkurssi. Ja tämä on tietenkin vain minimivaatimus. Itse kaipaisin ehkä vielä jotain kursseja, millä yhdistyisi sekä ihmisten että koirien käyttö etsinnässä. Koirapuolen järjestämillä kursseilla puhutaan vain koirien käytöstä ja toisaalla vain ihmisten käytöstä etsijöinä. Jotenkin tarvisi vielä sellaisen näkökulman millaista on, kun käytetään molempia etsintätapoja toisiaan tukien. Kaikenlaisia mielenkiintoisia kursseja on Vapepalla tarjolla, mutta ehkä keskitymme nyt tämän oman osaamisemme kehittäimiseen koirakkona.

Kurssilla sivuttiin myös koiran käyttöä etsinnöissä ja koska muutakin koiraporukkaa oli pakalla yritimme harjoituksissa kysellä asioita koiranohjaajan roolia ajatellen. Yksi hyvä näkökulma oli se, että koiraa ei välttämättä laiteta etsintään, jos ei yhtään tiedetä missä kadonnut on. Tällöin ei haluta väsyttää koiraa etsittämällä tunti tolkulla kilometrien mittaisia alueita. Koska siinä vaiheessa kun saadaan jonkinlainen vihje tai löydetään uusi "johtolanka", jolloin koiraa todella tarvitaan, on tärkeää että koira on käytettävissä, eikä jo täysin väsähtänyt monen tunnin etsinnästä.

Treenejä ja koulutusta ajatellen tuli taas todettua, että ominaishajujäljen opettaminen koiralle olisi todella hyödyllistä. Eli se, että koira annetun hajun perusteella ottaisi juuri sen ihmisen jäljen, koska alueet joilta jälkiä etsitään ovat harvoin puhtaita. Pitää miettiä tätä. Koirallehan tämä ei ole vaikea tehtävä, mutta sen kouluttaminen ei kai ihan yksinkertaista. Mutta kunhan jälkeä saadaan Astalle vielä vahvemmaksi, niin kiinnostaisi kyllä kovasti näiden harjoitusten kokeileminen. Viime kesän pelastuskoiraleirillä näistä puhuttiin ja ehkä vielä joskus kokeilemme näitä enemmänkin kuin talvijäljestyksen muodossa.

No, jottei Astalla olisi ollut ihan turha reissu, lähtivät Leena, Päivi ja Elina tekemään Astalle pienen harjoituksen ennen kotimatkaa. Aluksi yksi rullan pito ja näyttö sekä koko ilmaisuketju irtorullalla. Molemmissa kiinnitin useaan kertaan liinaa ja välillä vedin rullasta. Hyvin pysyi! Sen jälkeen Leena piiloon hiekkatienvarteen vajaan 100 m:n päähän. Ilmaisu kiintorullalla. Maalimiehellä tyhjä käsi esillä apuna, kun kiintorullaa ei olla pitkään aikaan otettu. Sinne lähti, lujaa, ja näytti nokkakin toimivan kun tiehen jäi hienot jarrutusjäljet Astan saadessa hajun. :) Oli ottanut hyvin kiintorullan ja rulla pysyi myös suussa vaikka muutamaan kertaan laitoin liinaa. Hyvä Assu! Näyttäisi toimivan, näillä jatketaan!

"Miksi hiivit Hänen haudalleen,

Hän ei ole enää täällä!"

Hyvää pääsiäistä kaikille!

 Takana on yli 1200 km ja melkoisen monta Must-lakritsipussia. Käytiin siis hiihtolomareissulla Elisan luona Helsingissä. Matkalle ujutettiin tietysti myös niin koiramaisia kuin rakentamiseenkin liittyviä kohteita.

Jo menomatkalla kävin Hämeenlinnan kupeessa Metsänkylän Navetassa, sitten Helsingissä Tapettitalossa, Billnäsissä Rakennus Apteekissa ja vielä tulomatkalla Tampereen Rakennustorilla. Kaikenlaista on kyllä tarjolla vanhan korjaajalle.  Ja Billnäsin ruukkialue ehdottomasti käymisen arvoinen muutenkin. Harmi, että kamera ei juuri sinä päivänä ollut mukana. Ja harmi, että nuokin paikat ovat niin kaukana. Monissa asioissa pystyisi kyllä säästämään, kun löytäisi tavaraa käytettynä tai poistoeriä. Toisaalta sitten, jos haluaa vanhan mallin mukaan tehtyä uutta, joutuu siitä maksamaan moninkertaisesti. Katsoin esimerkiksi ikkunan saranoita. Jos haluaisin juuri tämän talon rakennusajan mallin mukaiset saranat, ne maksaisivat n. 10 €/kpl. Ja kun laskee, että YHTEEN ikkunaan menee kaikkine ruutuineen jopa 16 saranaa. Eli 160 €, eikä siinä vaiheessa varsinaisesta ikkunasta ole vielä tietoakaan. Voi olla, että saranan mallista joudutan hieman tinkimään...

Koirat viettivät pääsääntöisesti lomaa. Tai no, jos koiranelämää Helsingissä voi kutsua lomaksi. Täytyy kyllä sanoa, että koiran lenkkimahdollisuudet oli kyllä melko rajalliset. Kyllähän sitä hihnalenkkiä tekee, mutta ei sitä kyllä oikein liikkumiseksi voi kutsua. Paluumatka tehtiin tosiaan Tampereen kautta. Ja Asta pääsi ystäväni Saaran hierontakäsittelyyn. Pahoitteluni Tampereen koirakavereille, joita ei ehditty nyt näkemään, priorisoimme hieronnan treenien edelle. :) Vaikka Asta olisi kyllä ehkä mieluumin treenannut, sen verran epämiellyttävä taisi tämä käsittely olla. Kaikki lähti siis siitä parin viikon takaisesta käynnistä Kaplaksen Marin luona, jolloin Mari totesi Astan rangan olevan kierossa. No jumissahan se oli kaikin puolin! Voisi mieluummin kysyä mikä kohta siitä koirasta ei ollut jumissa. Pahimpina kohtina nyt että, etulavan isossa lihaksessa on tulehdus ja nestekertymää, rintarangan loppuosassa selkälihakset jumissa, si-nivel & viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen liitos jumissa sekä takareidet (erityisesti oikea) jumissa. Ja näiden hieronta teki kovasti kipeää ja Astaa läähätytti.

Saara hieroi kärsivällisesti ja rankaankin pyrittiin saamaan liikettä. Ihmettelimme siinä vain, kuinka se ei onnu yhtään, edes tuota vasenta etusta. Liikkeissä tuo näkyy "vain" siinä, että ranka on banaanilla oikealle (myös seistessä), takajalat eivät koukistu ravissa kunnolla ja selkä on vähän köyryssä. Mutta enpä ole osannut itse katsoa, enkä älynnyt, että se olisi noin kipeä! Mutta tämä tietysti selittää paljon miksi maahanmenot ovat olleet niin hitaita ja paikallaolo levotonta. Saara ehdotti etulavan vuoksi tulehduskipulääkettä. Onneksi oli vanhaa Rimadylia varastossa, aloitettiin heti kun päästiin kotiin. Saatiin myös hieronta-, jumppa- ja venyttelyohjeita. Sekä tarkistusta ruoan vitamiini- ja hivenainelisiin. Muutaman viikon päästä mennään täällä hierojalle tarkastamaan tilanne ja miettimään jatkoa.

Vaikea kuitenkin sanoa, mikä noista olisi se varsinainen ensimmäinen ongelma. Toivottavasti se ei ole selkä. Sitä on kuitenkin vaikeampi hoitaa, kuin lihasjumeja -varsinkin täällä, missä alan asiantuntijoita ei ole heti tarjolla. Yksi ongelmien aiheuttaja muidenmuassa voi olla myös anaalirauhaset, jotka ovat vaivanneet Astaa jo pidemmän aikaa. Vaikka niitä kuinka tyhjentelee, niin aina jokin kiusaa takapuolessa.

Tuhannet kiitokset Saaralle käsittelystä. Jos Tamperelaiset tarvitsevat koirahierojaa, voin heti suositela yhtä! Tänään käytiin lenkki jäällä. Asta irti, Tara hihnassa, niin meno on vähän rauhallisempaa. Asta ravailee yksin edellä ja me taaperretaan Taran kanssa perässä. Asta helposti peitsaa hihnassa, kun olen liian hidas, Taran ravivauhdissa sentään pysyn hyvin, joten helpompi näin päin. Lenkin jälkeen hieroskelin Astaa ja kyllähän ne kipeät kohdat sieltä löytyvät. silmät aukeavat ja pää nousee heti kun painaa väärästä paikasta. Tosi kärsivälisesti Asta kesti Saaran käsittelyn, vaikka varmasti sattui. On se vain liikuttavan nöyrä, Taralta olisi tullut hammasta jo monta kertaa. Hieronnan jälkeenkin se meni vielä mielellään Saaran ja lasten rapsuteltavaksi.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Viimein on meilläkin oma blogi. Kaikkeen sitä saakin ihmisen höynäytettyä! Tarkoitus on kertoilla koirien treenikuulumisia agilityn, haun, jäljestyksen ja tottelevaisuuden parista.

Blogin nimi, Tienhaara, tulee talomme tilan nimestä. Voiko osuvampaa nimeä tilalla olla? Mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Eräänä päivänä sitä vain herää ja tajuaa omistavansa 1918 rakennetun vaaleanpunaisen mansardikattoisen talon Pyhäjärven kirkonkylältä! Täällä sitä sitten eletään elämämme risteyksessä. Kevään myötä alkaa talossa iso peruskorjausurakka ja tulette varmaan kuulemaan myös tämän projektin etenemisestä.