Ja valoa! Astan viettässä pakkolomaa käytiin testaamassa miltä shetlantilainen näyttäisi kameran ja auringon välissä. Näyttihän se välillä ihan näpsäkältä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Agility, Kuopio 6.5.2012
Tara ja Satu piipahtivat Kuopiossa hakemassa läjäpäin hyllyjä, jopa neljä kappaletta. Tehkääpä perässä. :) Mutta kivaa oli ollut niin koiralla kuin ohjaajallakin, ja sehän se tärkeintä. Kontaktit ovat nyt sujuneet ja meno ollut muutenkin mukavaa. Seuraavan kerran Taran voi bongata 26.-27.5. Torniosta.

Asta on ollut viikonlopun todella kipeä. Perjantaina ja lauantaiaamuna oli vielä oma iloinen itsensä, mutta sitten ei enää naurattanut yhtään. Yhtäkkiä painon varaaminen takajaloille teki todella kipeää. Pääsi kyllä liikkeelle, mutta ei päässyt ponnistamaan sängylle eikä sitä kestänyt nostaa yhtään. Sen verran pystyi kapuamaan, että pääsi portaita itse käymään pihalla asioilla. Takajaloissa myös tärinää. En tiedä johtuiko se kivusta vai jostain hermotusongelmasta. Kipulääkettä annoin niin paljon kun annostukset antoivat myötä. Sunnuntaina näytti jo kohtuulliselta. Pääsee nyt jo kapuamaan sänkyyn ja nousi jopa vastenkin kun tulin töistä. Lepäilee kuitenkin mielellään ja hyvä niin, lepoa jatkuu nyt jonkun aikaa.

Viikko sitten jatkoin muuttourakkaa yläkertaan ja purkuroskien polttamista pihalla. Naapuri kävi myös kaatamassa pihasta valtavan lehtikuusen. Jopa avartuikin näköalat kovasti. Sainkin aika mukavasti huoneita tyhjennettyä valmiiksi, kun erikoisjoukot saapuivat  nyt perjantaina. Siitäpä se sitten lähtikin hommat vauhdilla eteenpäin. Siirrettiin loputkin tavarat pois ja aloitettiin purkaminen kaupassa ja välikamarissa.

Sisäjoukot kantoivat tavaraa ulos ja ulkojoukot polttivat sitä samantein. Melkoinen roihu olikin pihalla ja taitaisi siellä vieläkin saada makkarat paistettua kun vähän kasaa möyhentäisi. Onneksi kelit olivat suotuisat (räntäsadetta). Seinistä lähti kolme kerrosta levyä. Kaupan katosta purettiin madallus ja lattioista lähti levyjä, villaa ja vähän lankkujakin. Kaupan katto osoittautui tosi kauniiksi ja hyväkuntoiseksi. Lattiat olivat sen sijaan isompi pettymys. Vanhoista lankuista saa vain välikamariin tehtyä lattian takaisin. Kaupan lattia oli koottu pienistä pätkistä ja sen askarteleminen takaisin ei kyllä maksa vaivaa. Molemmista huoneista löytyi entiset pönttöuunien paikat. Oviaukkojakin löytyi taas vähän joka suuntaan.

Jopa oli harvennushakkuulta lähes kokonaan lumet sulaneet. Tilalla oli oksia, latvuksia ja havusilppua -oivalista jälkimaastoa siis. ;) Astalle tehtävä: auton luona nähty henkilö (reilut puolitoista tuntia sitten), päämääränä löytää orava. Se, miten henkilö matkan aikana muuttuu oravaksi, jäi hieman epäselväksi. Siispä tutkimaan auton ympärystää, josta Asta aika kivasti nostikin jäljen. Sittenpä mentiinkin nelivedolla ryteikössä. Jos en tietäisi, että meidän jäljet menee aina siellä, missä vähiten odottaa, niin olisi kyllä jo uskonpuute tullut. Toisaalta koira eteni aika varmasti, joten ei kai silloin auta muu kuin kävellä perässä.

Matkalta löysimme yhteensä kolme esinettä. Minä löysin heijastimen ja Asta pienen muoviesineen ja hanskan. Ja Asta löysi lopuksi myös pienen pehmo-oravankin. Tehtävä suoritettu! Yhtään esinettä ei jäänyt matkan varrelle, mutta tuo heijastin jäi Astalta huomaamatta. Pituutta oli reilusti yli puolikilometriä. Tällä kertaa olin jäljellä yksin. On se vain aina niin erilaista, kun ei voi keneltäkään tarkistaa, ollaanko jäljellä vai ei. Mutta hyvin meni, kyllä se kotona osaa. ;)

Viikonloppu hurahti ajellessa edestakaisin koiramaisten puuhailujen perässä. Jo aikaisemmin talvella mainitsin Taran epämääräisistä oireista: ruoan jälkeen esiintyvää etutassujen nuolemista, nieleskelyä, levottomuutta ja käveleskelyä. Kevään mittaan oireet ovat pahentuneet, saattaa mennä jopa yli puolituntia ruoan jälkeen ennen kuin Tara rauhoittuu makoileman. Oireet liittyvät nimenomaan syömiseen, muulloin niitä ei ole. Kokeiltuamme antepsinit ja happosalpaajat ei auttanut muu kuin lähteä lääkäriin. Tutkittiin ja otettiin verikokeet. Löytyi vain hieman kohollaan olevat maksa-arvot. Varsinaisesta maksan vajaatoiminnasta ei voida puhua, mutta arvot olivat hieman kohollaan. Kokeillaan nyt olisivatko ne oireiden syynä ja saatiin Samylin-nimistä lisäravinnetta. Kokeillaan sitä pari viikkoa ja katsotaan häviäisivätkö oireet. Mutta mihinkään vakavampaan (kasvaimiin, sisäelinten vajaatoimintaan ym.) viittaavaa ei löydetty. Vainoharhainen omistaja saa hetken huokaista helpotuksesta.

Sitten oli vuorossa silmätarkastukset molemmille. Astalta ei löytynyt huomautettavaa. Taralla oli jo aiemminkin todettuja ylimääräisiä ripsiä. Sen lisäksi jotain juosteita lasiaisissa. En muista tarkemmin mitä olivat, jäi vain mieleen, että ei vaikuta näkökykyyn tai haittaa harrastustoimintaa. Ei siis mitään varsinaista sairautta, vaan iän tuomia muutoksia.

Samoilla reissuilla piipahdettiin Raahessa hakemassa serkkupojilta ylimääräiseksi jäänyt takakontin veräjän väliseinä. Isot kiitokset siitä! Jopa tulikin hieno! Nyt on molemmilla omat yksiöt takaosastossa. Samalla käytiin tekemässä jälkiä Raahen metsien ainoisiin suliin kohtiin. Astalle reilun parin sadan metrin jälki kuudella kepillä. Oisko vanhentunut tunnin? Jäljellä Asta veti mutkat suoriksi. Terävät kulmat olivat ilmeisesti kadonneet koiran mielestä, eikä ohjaajakaan ollut hereillä. Asta meni terävästä kulmasta reilusti yli ja bongasi sen jälkeen tuulen yläpuolelta jäljen uudelleen ja näin oikaistiin vähän. Oikomisen vuoksi kaksi keppiä jäi, muut löytyivät.